Intoa täynnä! / Ready for work!Työmaamme oli noin parin kilometrin päässä. Bussi ajoi niin pitkälle kuin pääsi ja loppumatkan kävelimme.
Kävelimme mutaista polkua pitkin parin asuintalon vierestä ja pihan läpi, naapurin keskeneräisen talon ja tiilikasojen kulmalta mäkeä ylös kohti tulevaa kirkkoa (kuvassa oikeassa yläkulmassa):
On the way to the building site (top right corner).
Saapuminen oli yksi matkan liikuttavimmista hetkistä. Se lämpö ja riemu, jolla meidät otettiin vastaan sai silmäkulmat kostumaan. Naiset tanssivat ja tervehtivät meitä yhä uudestaan taputtaen ja huutaen ujee, ujee (hyvä). Tapasimme myös Elisabethin, ompelijan jonka rikkimenneestä ompelukoneesta ja rukouksista tämä projekti sai alkunsa.
Pöllämystyneinä ja liikuttuneina hymyilimme ja tervehdimme niin kuin osasimme. Me olimme heille Jumalan ihme, eksoottinen ja outo, mutta enemmän kuin he olivat osanneet rukoilla ja uneksia. Kuten he meille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti