-Pusikosta kuuluu ääniä. Leijona? Joku muu villieläin? Kyllä - sammakko.
-Tien reunassa on pöytiä kumollansa. Päiväsaikaan tässä siis myydään jotain. Kun kauppa on kiinni, kumotaan pöytä.
-Hieman etäämpänä on maassa jotain punaista:
Kas, jonkun liikepaikkahan siinä. Myynnissä chiliä, jotka odottavat maassa tien reunassa seuraavaa myyntipäivää.
Chilikauppa tien poskessa. Ghana.
A chili store by the roadside. Ghana.
Matka jatkuu ja pääsemme perille Anomaboon. 120 km bussimatka kesti viisi tuntia. Pimeässä hiekan ja palmujen keskeltä löydämme omat mökkimme, jotka ovat siistit ja ilmastoidut.
Suomen aikaa kello on noin kolme aamuyöstä. Olemme olleet liikkeellä noin 24 tuntia. On monta syytä olla kiitollinen: renkaan puhjetessa ei tapahtunut mitään vakavaa ja matka oli muutenkin turvallinen. Adventtikirkon johtajien mielestä meidän olisi pitänyt jäädä yöksi Accraan, koska matka yöllä pimeässä oli liian vaarallinen, mutta se olisi maksanut yhden työpäivän rakennuksella, joten neuvoa ei toteltu. [Olimme myös siellä tien varressa hyttysten syötävänä ja malarian vaara oli ilmeinen, mutta näin jälkikäteen tiedämme että kukaan ei ole siihen sairastunut.]
Tyytyväisenä ja väsyneenä, mutta aistit valppaina makaan sängyssäni ja kuuntelen Atlantin valtameren pauhinaa. Tervetuloa Afrikkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti