Mannertenvälistä matkailua ja itsenäisyydestä luopumista

Eräänä päivänä, illan jo hämärtyessä harrastimme Islannissa mannertenvälistä matkailua. Siellä nimitäin Pohjois-Amerikan ja Euraasian mannerlaatat kohtaavat tai pikemminkin eroavat toisistaan. Islannin itäinen osa kuuluu geologisesti Eurooppaan ja läntinen osa, jossa Reykjavik on kuuluu itse asiassa Pohjois-Amerikkaan.

Muksu ja mumski kävelevät illan hämärtyessä Pohjois-Amerikan laatan itäisintä seinämää.

Pohjois-Amerikan mannerlaatan reunaa.

Mannerlaattojen keskimääräinen erkanemisvauhti on 2-3 cm vuodessa. Islanti siis laajenee. Erkaneminen ei kuitenkaan tapahdu aina tasaista vauhtia, vaan nykäyksittäin. Jossain paikassa voi sauma revetä parissa vuodessa useitakin metrejä ja sitten taas lepäillä vaikka 200 vuotta.

Thingvellir on mannerlaattojen repeämisestä syntynyt ja niiden välissä oleva laavatasanko. Se on nykyään kansallispuisto ja ainoa paikka Islannissa, jonka laki määrittelee pyhäksi paikaksi.

Thingvellirin vajoamassa on paljon puroja ja sammaleen peittämiä pieniä rotkoja. Näiden kahden kuvan taustalla ovat Euroopan läntisimmät tunturit, Kalfistindarin tunturijono.

Thingvellirissä on perustettu maailman vanhin parlamentti, Altingi, joka toimii edelleen vanhojen periaatteidensa mukaisesti. Joka kesä tuhannet osallistuivat sen kokoontumisiin. Kolmeksi vuodeksi kerrallaan valittu lainjulistaja luki lait kovalla äänellä kalliolta. Hän myös valvoi niiden noudattamista käräjien välillä. Tätä kansanvallan aikaa kesti vuodesta 930 vuoteen 1262.

1200-luvulla ylimysten ja sukujen mahtimiesten kiistat kävivät niin verisiksi, että ylimykset pyysivät Norjan kuningasta käyttämään päätösvaltaansa islantilaisten riidoissa. Kuningas Hakon hämmästeli itsekin sitä että miten voi olla jokin maa, jossa ei ole lainkaan kuningasta. Vuonna 1262 Altingi päätti että Islannin hallitsijana toimii Norjan kuningas. Itsenäisyys siis annettiin pois äänestämällä.

Kun vuonna 1380 Tanska ja Norja yhdistyivät yhdeksi valtioksi, tuli Islanti Tanskan kuninkaan hallintaan. Altingi jatkoi toimintaansa oikeuslaitoksena vuoteen 1760.

Täällä kansankäräjät, Altingi kokoontui ensimmäisen kerran vuonna 930. Täällä Islanti myös julistautui itsenäiseksi valtioksi vuonna 1944.

Almannagja ("käräjämiesten rotko") on syntynyt mannerlaattojen repeämisestä. Tämä jyrkkä laavaseinämä on ollut käräjän pitäjien suojana jo yli tuhat vuotta sitten.

Thingvellirin vajoamassa on Islannin suurin järvi Thingvallavatn. Järven toisella puolella on Eurooppa. Mannerlaattojen välinen vajoama on ei-kenenkään-maata.

Sigurbjörg Arnadottirin ja Jouko T. Parviaisen kirjoittama Vastakohtien Islanti kertoo mukavasti ja mielenkiintoisesti Islannista, sen historiasta ja luonnosta.

Uusia blogeja

Uusia lupaavalta vaikuttavia blogeja tiedoksi arvoisalle lukijakunnalle:

Matkamiehen tilintarkastusten ohessa pääsee matkustamaan eksoottisiin kauko- ja lähikohteisiin.

Ryökkynä, joka on myös aivoseppä ja sielutohtori kokeilee uusia vempaimia savonkielellä. "Piäasija oljä tännään kokkeilla, onko tämmösestä plokista mittää illoo."

Albanian Anna seikkailee kaukaisessa, kaukaisessa maassa.

Nautiskelua

Viikonloppuna nautiskeltiin upeista ilmoista ja jäällä hiihtämisestä. On loistava juttu että jäälle on tehty paljon erinomaisia latuja ja kävelyreittejäkin. Mukavaa rentoa hiihtoa satunnaiselle liikkujalle ja ei niin satunnaiselle elämästä nauttijalle.

Päijänne. Helmikuu 2006.

Pohjoismaisia aaltoja

En aina oikein tiedä mitä mieltä olen Alvar Aallon arkitehtuurista. Vaikka haluaisinkin, en näe joitain hänen suunnittelemiaan taloja kovin kauniina ulospäin määrätynlaisesta kiehtovuudesta huolimatta. Sen sijaan sisältä ne ovat usein todella upeita.

Tästä esimerkki on Aallon suunnittelema Pohjolan talo Reykjavikissa, johon ihastuin todella. Se oli kyllä uloskin päin mukava, mutta sisällä suorastaan haltioiduin. Mikä tilan, valon ja aaltomaisten yksityiskohtien voima. Erityisesti kirjasto oli mielestäni upea. Se ei ole kovin suuri, mutta tilan käyttö on nerokasta: paljon hyllytilaa, pieniä mukavia lukusoppeja, upea luonnonvalo, kodikas ilmapiiri, silti ylevä tilavuuden tuntu.

Kirjaston lisäksi Pohjolan talossa on lukusali (jossa voi lukea pohjoismaisia lehtiä), kahvio, tiloja kieltenopettajille, taidevuokraamo ja taidenäyttely. Talo valmistui 1968.

En ole pitkään aikaan kokenut näin innostavaa arkitehtuurista elämystä. Aalto aaltoilee aivossani.

Pohjolan talo, Reykjavik.

Skogafoss

Skogafoss on 62 m korkea, Islannin kuudenneksi korkein vesiputous. Se on yksi n. 20 vesiputouksesta Skoga-joessa. Näillä entisillä rantakallioilla majailevilla linnuilla on hulppeat maisemat.

Skogafoss, Islanti. Helmikuu 2006.

Islantilaisia aterioita

Ruokamatkailu on jännittävää:

Ateria 1, menu:
-lampaan kivekset (hapan hyytelö)
-lampaan veri (hapan hyytelö)
-lampaan aivot (hapan hyytelö)
-keitetty turskan mäti (Syödään vain tähän aikaan vuodesta, jolloin on parhaimmillaan. Nautitaan voisulan kera. Turskan mätipussi on muuten reilun banaanin kokoinen!)
-turskaa
-koljaa (kalaa)
-keitetyt islantilaiset perunat
-leipä, voi
-jälkiruokana makeutettu skyr (islantilainen maitotuote; paksua "jogurttia", johon yleensä sekoitetaan maitoa.)

Ruokailijoiden reaktio: islantilainen nuorempi polvi tyytyy kalaan, jota oli tarjolla "heikkohermoisia" varten; perinteiset kives-, veri- ja aivoruoat eivät ilmeisesti ole heidän suosiossaan. Osa vieraista maistelee perinneruokia uteliaina, osa nautiskellen.

Ateria 2, menu:
-luomukasviskeitto
-luomuperunat (keitetyn perunan sai laittaa itse keittonsa sekaan sellaisenaan)
-juusto (keittoon)
-hapankerma (keittoon)
-leipää
-itsetehty luomupesto
-jälkiruoka: kakku, jossa mm. maustettua skyriä ja mansikoita
-tee, kahvi

Ruokailijoiden reaktio: kaikki nauttivat kaikesta, iästä ja kansalaisuudesta riippumatta.

Kumpikin ateria oli unohtumaton, maukas elämys. Seura oli erinomaista molemmissa.

Lampaan aivoja, verta ja kiveksiä perinteiseen islantilaiseen tyyliin. Helmikuu 2006.

Mieli muuttuu vuosien kuluessa

Siitä mukava loma tähän mennessä että pääsen lähes kahden viikon aikana vasta toista kertaa nettiin... Ihanasti on ollut muuta mielessä, sillä tällä kertaa lähdimme reissuun vähän pitemmälle, Euroopan läntisimpään kolkkaan.

Pilvisen lentomatkan jälkeen eteemme avautui lumipeitteinen, ilmasta kuuta muistuttava Islanti.


Nyt on tankattu vahvasti visuaalisia elämyksiä, uusia tuulia, (itselleni)ennenkokematonta luontoa, mukavaa seuraa. Pikseleita sekä filmiä paloi.

Olin nyt ensimmäistä kertaa Islannissa. Joskus teini-iässä olisi ollut mahdollisuus mennä sinne viikoksi vanhempien mukana työmatkalle. Silloin kuitenkin halusin mieluummin viettää viikon yksin kotona. Vanhemmille selitin että Islanti on niin mielenkiintoinen maa, ettei sinne voi mennä vain viikoksi, joten jäisin kotiin. Selitykseni uskottiin ja sain jäädä. Oli muistaakseni ihan ok viikko, mitään ihmeellistä ei tapahtunut ja olin aivan kiltisti. Ilmeisesti jo silloin tykkäsin vaan olla itsekseni.

Nyt pidin suurena luksuksena kun pystyimme viettämään peräti 6 päivää Islannissa. Näin on mieli muuttunut vuosien kuluessa... ;-)

Iso kiitos "Hotelli Valalle" ja velimiehelle erinomaisista palveluista. Teitte matkastamme mahdollisen ja unohtumattoman. Takk fyrir!

Lomalla tankataan

Näissä maisemissa tankkaillaan.

Kuva ei ole itseni ottama. Tammikuu 06.

Kesälomalla

Viime kesän kesälomani on juuri alkamassa.

Lomalle lähtö on hyödyllistä myös työn kannalta: pakko tsempata paljon kaikkea sälää mikä muuten aina jää ja jää ja jää... Saa mukavan työrauhan kun yrittää olla lomalla jo maanantaista, silloin maanantain ja tiistain voi tehdä rauhassa töitä ilman suurempia häiriöitä ja keskiviikkona loma alkaa oikeasti.

Tällä kertaa tämä tsemppausvaihe ei ollut edes ihan hirveän stressaava. Hommia tuli tehtyä ihan mukavasti ja ilman paniikkia. Toki tekemistä jäi, hirmuisen tärkeääkin, mutta ne saavat nyt odottaa.

Blogi päivittynee myös loman aikana, vaikka ei yhtä tiheään kuin normaalisti. Blogi on harrastusta, sitä saa tehdä, vaikka tietokone onkin aika vaarallinen kapistus loman aikana: tekemättömät työt ovat liian lähellä. Itseni tuntien en kuitenkaan malta olla laittamatta valokuvia tänne blogiin, varsinkin kun tiedossa on mielenkiintoisia kuvauskohteita.

Pysykää näöllä.

Lomalla on aikaa ihailla vaikka kukkaloistoa. Vaajakoski 29.1.2006

Välittämistä suuntaan ja toiseen

Antti Siukonen kirjoittaa hyvin sananvapaudesta ja uskontojen kunnioittamisesta Nuorikirkkoblogissa. Mielestäni eri uskontojen tulisi uskaltaa olla julkisesti toinen toistensa tukena kun niillä on vaikeaa tai niitä loukataan. Se ei loppujen lopuksi ole itseltä pois.

Aito välittäminen kuuluu ainakin kristinuskoon, siksi meidän tulisi olla etunenässä sitä harjoittamassa. Ehkäpä juuri toiset uskovaiset voisivat parhaiten välittää muslimiuskoville myös sen, että länsimaissa valtio ei valtuuta/rajoita/puutu lehtien kirjoituksiin ja että se ei silti tarkoita että valtiot olisivat muslimeja vastaan. Kunhan ensin ollaan osoitettu aitoa välittämistä.
Ehkäpä länsimaiset uskovat osaisivat välittää myös ymmärrettävällä tavalla länsimaisille sekulaareille yhteiskunnille jotain siitä mitä pyhän kunnioittaminen on ja kuinka ottaa huomioon ihmiset, joilla on pyhiä arvoja. Kunhan ensin ollaan osoitettu että uskonto on jotain muuta kuin äärireaktioita.

Paljon tekemistä uskovilla, näinä aikoina.

PS. Ellinooralla on aiheesta myös hyvä kommentti.

Me ja miljoona muuta

Väkeä kuin pipoa. Boston 2002.

Neljä vuotta sitten, Super Bowlin jälkeisenä aamuna oli neuvolassa käynti muksun kanssa. Metrolla 20 minuuttia Bostonin toiselle puolelle Cambridgeen.

Seisoin lastenvaunujen kanssa metroasemalla odottamassa metroa. Tulihan sieltä: ihan täynnä. Seuraava: ihan täynnä. Jokainen metro: ihan täynnä. Siis ihan täynnä. Olihan ne olleet joskus täynnä aikasemminkin mutta ei näin täynnä. Metrovaunut suorastaan pursusivat ihmisiä.

Näin täyteen ahdettuja kulkuvälineitä en ollut nähnyt edes Bangkokissa (siellä ihmisiä oli kyllä kulkuneuvojen ulkopuolellakin, mutta metrossa se ei ollut mahdollista). Vaunujen kanssa tai ilman, metroon ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta päästä sisään.

Aikani täysiä junia katseltuani totesin ettei tästä tule mitään. Palasin kotiin soittamaan neuvolaan että tänään emme kyllä pääse sinne. Syy: New England Patriots oli voittanut ensimmäistä kertaa Super Bowlin, he olivat nyt amerikkalaiseen tyyliin world champs, maailmanmestareita. Greater Boston area saapui paikalle. Nyt juhlittiin!

Jonkun aikaa kotona oltuani tulin siihen tulokseen että kyllä mekin. Meidän perheen naisväki lähtisi myös juhlimaan mestaruutta. Pakkasin muksun, alle 2 kk, kantoreppuun ja lähdimme metrolle. Nyt niissä oli jo tilaa. Jäimme pois keskustassa Park Streetin asemalla ja valitsin sattumanvaraisesti kohdan mistä noustaan kadulle.

Väkeä oli kuin pipoa, ilmeisesti noin miljoona. Mutta juuri siihen kohtaan mistä nousimme maan pinnalle mahtui vielä ja pääsi jopa livahtamaan kirkon portaille. Samassa kun tulimme ajoivat suuret sankarit ohi Boston Duckseilla . Osuimme paikalle juuri oikeaan aikaan, näimme jopa suurimman sankarin Bradyn.

Kulkueen ajettua ohitse, alkoi kansa vaeltaa kohti Government Centeriä, jossa oli voitonjuhla. Vähän arvelutti lähteä kävelemään miljoonan ihmisen mukana, olihan kantorepussani vastasyntynyt vauva. Tämmösissä tilanteissahan ihmiset riehuu ja entä jos vaikka muksun kanssa liistaannutaan kansanjoukun puristuksessa?

Tilanne vaikutti kuitenkin rauhalliselta enkä malttanut jäädä pippaloista pois. Lähdin kävelemään erään poliisin perässä, ehkä hän suojelisi meitä tarpeen tullen.

Emme kuitenkaan tarvinneet suojelua. Väki käyttäytyi hyvin, riemuitsi ja huusi, muttei rettelöinyt. Juhlapaikalle oli alkoholin tuonti kielletty, joten porukka pysyi aisoissa.
Täytyy sanoa, että olin vaikuttunut. Meininki oli ihan erilaista kuin joissain muissa paikoissa, missä on suuria urheiluvoittoja juhlittu.

Takaisin tullessa olikin sitten ruuhkaa. Metroon jonotettiin tuntikaupalla. Perheemme sitkeä naisväki kesti sen kuin naiset ja saapui lopulta kotiin väsyneenä mutta tyytyväisenä. Oltiin juhlittu miljoonan muun kanssa. Olimme kokeneet suuren urheilujuhlan tuntua.

Super Bowl ja sivistys

Ensimmäinen Super Bowl oli jännittävä. Kyllä nyt nukuttaa!

Tänään on taas Super Bowlin, suurimman jenkkiurheilutapahtuman aika. Vuosi sitten olimme ystävien luona katsomassa telkkaria aamuyöhön saakka (isäntäväki nukkui) jännittäen suosikkijoukkueemme kohtaloa. Tähän omituiseen käytökseen on omat syynsä.

Alun perin olin perisuomalaiseen tapaan hyvin ennakkoluuloinen jenkkifutiksen suhteen. Se näytti lähinnä tappelulta tai miesten muodostamilta kasoilta eri puolilla kenttää. Eurooppalainen jalkapallo oli tietenkin paljon hienompi ja sivistyneempi laji.

Joskus kauan sitten Amerikassa kokeilimme päästä loppuunmyytyyn jenkkifutisotteluun ja meitä onnisti. Paljon oli väkeä ja karnevaalimeininkiä. Itse pelistä emme ymmärtäneet mitään, mutta vieressä istuva nainen oli hyvin ystävällinen ja selitti meille pelin kulkua. Ottelusta jäi mukava muisto.

Nyt Amerikassa asuessamme emme kiinnittäneet koko peliin juurikaan huomiota, mitäs me noista amerikankotkotuksista. Vähän naureskelimme innokkaille ystävillemme. Mutta sitten alkoi oman alueemme New England Patriots menestyä vastoin odotuksia. Kerta toisensa jälkeen joukkue, jossa ei ollut suuria tähtiä tiputti jatkosta ennakkosuosikkeja.

Olivat häviöllä pelatessaan lumimyrskyssä Oakland Raidersia vastaan, mutta Patriootit saivat tilanteen ihmeen kaupalla tasaan juuri ennen peliajan päättymistä. Ja tekivät potkumaalin jatkoajalla päästen välieriin. Näin huiman jännittävä ottelu herätti meidänkin kiinnostuksen. Tässä pelissähän onkin kyse taktiikasta, henkilökohtaisista taidoista sekä todellisesta joukkuepelistä.

Loppuottelua, Super Bowlia meidät oli kutsuttu katsomaan paikallisten fanien luokse. Muksu oli alle kahden kuukauden. Kihelmöivän jännityksen, riemun ja epätoivon jälkeen riemuittiin yhdessä New England Patriotsien ensimmäistä Super Bowl voittoa.

Merkillepantavaa oli myös se, että jenkkifutisfanit tuntuvat olevan huomattavasti fiksumpia kuin eurooppalaisen jalkapallon fanit. Huligaaneja ei ole, väki ei räyhää, katsomoissa ei kuole, ihmiset ovat ystävällisiä ja leppoisia.

Ehkä onkin niin että jenkkifutis on se sivistynyt laji, eurooppalainen jalkapallo kuuluu väkivaltaisille barbaareille?

Elämänviisautta: petos

Jälleen viisaus Sananlaskuista:

Makeaa on petoksella saatu leipä,
mutta pian on suussa pelkkiä kiviä.
Sananlaskut 20:17

Vaajakoski 29.1.2006

Elämänviisautta: valoisa mieli

Jälleen Sananlaskujen elämänviisautta. Suosittelen.

"...valoisa mieli tekee arjesta juhlan."
Sananlaskut 15:15

Päijänne 29.1.2006

Sananvapaudesta

Ansiokkaita blogikirjoituksia Tanskan aiheesta ovat tehneet Maalainen, Arawn ja Mitvit.

Tanskalaisia tuotteita ostamaan!

Uskonnonvapaus on oleellisen tärkeä ihmisoikeuksien mittari. Sitä on aivan liian helppoa lähteä kaventamaan hyviltäkin kuullostavin perustein. Kun uskonnonvapautta rajoitetaan, ovat vaarassa myös muut ihmisoikeudet.

Harvardin yliopistoon tekemäni thesis käsittelee uskonnonvapauden toteutumista Suomessa vähemmistöuskontojen kannalta. (Aiheen valinnassa minua innoitti edellisten presidentinvaalien toinen ehdokas, mutta siitä lisää joskus toiste.) Tehdessäni tutkimustani tutustuin monien eri uskontojen edustajiin Suomessa ja opin arvostamaan heitä: he olivat miellyttäviä, fiksuja, sivistyneitä suomalaisia. Kukin heistä on tehnyt elämästäni rikkaamman. Opin myös arvostamaan heidän uskontojaan. Kaikista oli jotain arvokasta opittavaa.

Ymmärrän hyvin että esimerkiksi muslimit kokevat lehdistön kohtelevan heitä epäoikeudenmukaisesti ja että heidät esitetään usein aivan liian negatiivisessa valossa. Totta.

Monin paikoin muslimien uskonnonvapautta riistetään. Puolustan heidän oikeuttaan uskontoonsa mielelläni ja olen iloinen että kirkkonikin tekee niin.

Ymmärrän hyvin että länsimaisena ihmisenä ja kristittynä minun on vaikea ymmärtää islamia ja sen erilaista yhteiskuntakäsitystä. Totta.

Ymmärrän että profeetta Muhammedin kunnioittaminen on erilaista kuin Jeesuksen kunnioittaminen länsimaissa. Mielestäni on tärkeää suhtautua kunnioittavasti toisten pyhiin arvoihin, mutta silti... Tanskassa julkaistuista pilakuvista noussut kohu tuntuu suhteettomalta. Ulkopuolisena saa kuvan että muslimeilla ei ole huumorintajua ja että he ovat väkivaltaisia. Stereotypiat vahvistuvat kohisten, mikä on murheellista.

Kaikillahan on oikeus boikotoida mitä tahtovat, ei siinä mitään vaikka boikotit voivatkin perustua misinformaatioon, väärinkäsityksiin ja vääristelyihin. Arla ei julkaissut kyseisiä pilakuvia ja nyt heidän tuotteitaan ei osteta... Eikö olisi parempi jos kaikki Tanskan muslimit vain lopettaisivat Jyllands-Postenin tilauksen? Silloin rangaistus menisi oikeaan osoitteseen.

Boikotti ei ole kuitenkaan ainoa mitä on tehty. Mitäköhän tavalliset muslimit ovat mieltä lippujen polttamisista, fatwoista ja väkivallalla uhkailusta? Eikö se riitä että ilmaisee pitävänsä jotain sopimattomana ja loukkaavana ihan sanallisesti tai vaikka sitten boikotoiden? (Hijabi madness - blogissa boikottiasiasta on keskustelua.)

Kulttuureissa, joissa ihmisillä on oikeus nauraa kaikille asioille, myös uskonnollisille ihmiset kyllä ymmärtävät pilapiirroksen ja faktoina esitettyjen asioiden eron.

Länsimaisessa demokratiassa hallituksen tehtävä ei ole kontrolloida sanomalehtien pilapiirroksia. Tässä skabassa tukeni saa Tanskan hallitus. He ovat sananvapauden puolella. Ilman sananvapautta ei ole uskonnonvapauttakaan.

Voisimme osoittaa tukeamme täältä Suomestakin ja rientää joukolla tanskalaisia tuotteita ostamaan.