Väkeä kuin pipoa. Boston 2002.Neljä vuotta sitten, Super Bowlin jälkeisenä aamuna oli neuvolassa käynti muksun kanssa. Metrolla 20 minuuttia Bostonin toiselle puolelle Cambridgeen.
Seisoin lastenvaunujen kanssa metroasemalla odottamassa metroa. Tulihan sieltä: ihan täynnä. Seuraava: ihan täynnä. Jokainen metro: ihan täynnä. Siis ihan täynnä. Olihan ne olleet joskus täynnä aikasemminkin mutta ei näin täynnä. Metrovaunut suorastaan pursusivat ihmisiä.
Näin täyteen ahdettuja kulkuvälineitä en ollut nähnyt edes Bangkokissa (siellä ihmisiä oli kyllä kulkuneuvojen ulkopuolellakin, mutta metrossa se ei ollut mahdollista). Vaunujen kanssa tai ilman, metroon ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta päästä sisään.
Aikani täysiä junia katseltuani totesin ettei tästä tule mitään. Palasin kotiin soittamaan neuvolaan että tänään emme kyllä pääse sinne. Syy: New England Patriots oli voittanut ensimmäistä kertaa Super Bowlin, he olivat nyt amerikkalaiseen tyyliin world champs, maailmanmestareita. Greater Boston area saapui paikalle. Nyt juhlittiin!
Jonkun aikaa kotona oltuani tulin siihen tulokseen että kyllä mekin. Meidän perheen naisväki lähtisi myös juhlimaan mestaruutta. Pakkasin muksun, alle 2 kk, kantoreppuun ja lähdimme metrolle. Nyt niissä oli jo tilaa. Jäimme pois keskustassa Park Streetin asemalla ja valitsin sattumanvaraisesti kohdan mistä noustaan kadulle.
Väkeä oli kuin pipoa, ilmeisesti noin miljoona. Mutta juuri siihen kohtaan mistä nousimme maan pinnalle mahtui vielä ja pääsi jopa livahtamaan kirkon portaille. Samassa kun tulimme ajoivat suuret sankarit ohi Boston Duckseilla . Osuimme paikalle juuri oikeaan aikaan, näimme jopa suurimman sankarin Bradyn.
Kulkueen ajettua ohitse, alkoi kansa vaeltaa kohti Government Centeriä, jossa oli voitonjuhla. Vähän arvelutti lähteä kävelemään miljoonan ihmisen mukana, olihan kantorepussani vastasyntynyt vauva. Tämmösissä tilanteissahan ihmiset riehuu ja entä jos vaikka muksun kanssa liistaannutaan kansanjoukun puristuksessa?
Tilanne vaikutti kuitenkin rauhalliselta enkä malttanut jäädä pippaloista pois. Lähdin kävelemään erään poliisin perässä, ehkä hän suojelisi meitä tarpeen tullen.
Emme kuitenkaan tarvinneet suojelua. Väki käyttäytyi hyvin, riemuitsi ja huusi, muttei rettelöinyt. Juhlapaikalle oli alkoholin tuonti kielletty, joten porukka pysyi aisoissa.
Täytyy sanoa, että olin vaikuttunut. Meininki oli ihan erilaista kuin joissain muissa paikoissa, missä on suuria urheiluvoittoja juhlittu.
Takaisin tullessa olikin sitten ruuhkaa. Metroon jonotettiin tuntikaupalla. Perheemme sitkeä naisväki kesti sen kuin naiset ja saapui lopulta kotiin väsyneenä mutta tyytyväisenä. Oltiin juhlittu miljoonan muun kanssa. Olimme kokeneet suuren urheilujuhlan tuntua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti