Kesäloma on loppunut. Vaikka kuinka tykkäisi työstään niin kyllä sitä vaan tarvitsee aikaa, jolloin voi tehdä ihan jotain muuta - välillä jopa ajatella ihan muita asioita.
Ja vaikka kuinka tykkää työstään on lomalta paluu aina jotenkiin hankalaa. Lehdissäkin siitä muistutetaan varmuuden vuoksi jos ei muuten muista ahdistua.
Joku psykologi taisi neuvoa ammattiauttajan puoleen kääntymistä, jos työhönpaluuahdistus kestää yli viikon. Heh. Taisi vain kaivata lisää varmoja asiakkaita. Olikohan ajanvarauskirjassa tyhjää?
Mutta vaikeilla asioillahan tämä työnteko heti alkaa. Nimittäin kalenterilla.
Milloin pidetään kastejuhla? Miten ihmeessä tässä on taas päässyt käymään niin, että Liepeelle sopii vain ne päivät, jotka minulle eivät sovi? Yksi vapaasapatti pyyhittiin jo pois. Pitäisikö luopua toisestakin? Sitten jäljelle jää vain yksi syyskaudelle. Olen mokoma mennyt sopimaan vierailuja alueeni ulkopuolellekin. No, ainakin ne jakaantuvat maantieteellisesti tasaisesti: Turku, Suolahti, Oulu. Oho, ensi sunnuntaina pitäisi jo opettaa jotain viisasta vierailevana puhujana toisen kirkkokunnan naapuriseurakunnassa. Täytyis varmaan sopia johtokunnan kokoukset äkkiä ennen kuin viikkoillat loppuvat. Ja nuorten kasteluokan päivät kanssa. Ne ehkä ensin. Ja sitten naisten rukousillat. Polunkävijäohjaajien palaveri jo sovittiin, kiitos sinnikkään ja organisoituneet kysyjän. On myös tapaamisia, joita olen luvannut sopia. Kirjoitustehtäviäkin odottaa kuten myös useampi syvällinen kirje vastattavaksi. Ja ne uudet - ja vanhat - paperityöt...
Tällaista tämä (arki)elämä on täällä meillä. Kaiken tämän sähellyksen ja soutamisen ja huopaamisen keskellä tehtäväni on yrittää pysyä kuulolla ja pitää silmät auki huomatakseen Jumalan läsnäolon ja toiminnan elämämme keskellä ja sanoittaa sitä toisillekin.
Kauhistuttavaa, jännittävää ja innostavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti