Elämä monikulttuurisessa yhteisössä on rikasta ja hauskaa.
Olen suunnattoman kiitollinen, että Jyväskylän adventtiseurakuntaa on siunattu runsaalla määrällä maahanmuuttajia, varsinkin sellaisia, joiden kanssa meillä ei ole valmiiksi yhteistä kieltä. Silloin nimittäin oppii paljon.
Vähitellen yhteinen sana- ja elevarastomme karttuu. Meidän tapauksessamme itse opin oleellisia kinyarwandankielen sanoja. He oppivat vähä vähältä lisää suomea. Jotkut jopa nopeasti. Pyrin kommunikoimaan heidän kanssaan mahdollisimman paljon suomeksi.
Alamme ymmärtää myös toinen toistemme eleitä ja tapoja. Kongolaiset eivät tervehtiessä katso silmiin. Se on kunnioittavaa. Suomalaiset taas katsovat silmiin. Se on kunnioittavaa. Hymyn ymmärtävät kaikki.
Kinyarwandankieliset nimet ovat usein hankalia suomalaisille. Ja sitten kun oppii yhden nimen ja siihen liittyvät kasvot, tulee henkilö seuraavaksi paikalle ihan eri kampauksessa ja on eri näköinen!
Mutta jos suomalaisille on vaikeaa oppia erottamaan afrikkalaisia ja oppimaan heidän nimiään, on se vielä hankalampaa kongolaisille. Suomalaisetkin nimet ovat vaikeita ja meitä on hankala erottaa toisistaan! Eivät he sitä paitsi aina osaa toistensakaan nimiä, varsinkaan itseään vanhempien. Äidit ovat yksinkertaisesti "mama". Ja sekin on kunnioitusta ettei vanhempia ihmisiä kutsuta heidän nimillään.
Ja sekin vielä että yhdellä ihmisellä on monta nimeä. Kongolaisilla ei ole etu- ja sukunimeä. Heillä on kaksi nimeä, joista heitä kutsutaan vaihdellen jommalla kummalla. Sen lisäksi on liuta lempinimiä. Mutta me suomalaiset haluamme tietää mikä nimi lukee henkilökortissa ja kumpi niistä olis sitten se etunimi! Kätevää on, että voi opetella sen helpomman niistä.
Mutta kun jotain asiaa pitää selvittää, miten saada viesti perille?
Tässä taas yhtä asiaa ison joukon kanssa selvitettiin ja minä selitin monta kertaa niin selkeästi kuin osasin, mutta asia ei tuntunut olevan heille selvä. Onneksi oli paikalla yksi, joka osaa englantia ja hänen kauttaan homma hoitui.
Tässä oppimani 10 käskyä kommunikointiin niiden kanssa, jotka vielä opettelevat suomenkieltä:
1. Puhu yksinkertaisesti ja artikuloi selkeästi.
2. Kerro vain ydinasia. Älä selitä kaikkia sivuseikkoja, vaan pyri välittämään yksi oleellinen viesti. Säästä ne muut jutut seuraavaan kertaan.
3. Älä käytä murresanoja tai muita monimutkaisia sanoja.
4. Käytä osaamiasi heidän kielensä sanoja sopivissa kohdin.
5. Toista. Samoin sanoin ja eri sanoin.
6. Anna heille aikaa välillä selvittää asioita keskenään.
7. Seuraa silmiä. Niistä usein näkee onko viesti mennyt perille. Tai siis luuleeko keskustelukumppani ymmärtävänsä.
8. Pyri ottamaan selvää ovatko he ymmärtäneet.
9. Älä hämmenny jos ensi kerralla tavatessanne joudut selvittämään asian uudestaan.
10. Toista.
Näitä listatessani tajusin, että nämä säännöt sopivat tietenkin ihmisten väliseen kommunikaatioon muutenkin ja pastorin työhön aivan erityisesti.
Puhu yksinkertaisesti. Lausu selkeästi. Välitä ydinviesti. Toista. Ota selvää onko viestisi ymmärretty. Toista.
Suosittelen myös käyttämään erityisesti aviomiesten kanssa! ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti