Äiti oli käynyt kuulemassa erästä hengellistä puhujaa.
Nuori 12 v.: No sanoko se vaarallisia asioita?
Äiti: Hyvien asioiden seassa se sanoi ihan evankeliumin vastaisia asioita. [Kertoo esimerkin.]
Nuori: Ei siis pidä uskoa kaikkia saarnoja, ei varsinkaan äidin...
Äiti: Ei niin! Kuulijan tehtävä on aina arvioida. Se, että jotain sanotaan ei tee asiaa todeksi. Äidinkin puheet tulee aina arvioida: onko se raamatunmukaista ja missä hengessä puhuttu.
Kristinuskoon kuuluu terve arviontikyky.
Jos puhuja syyllistää tai jotenkin "demonisoi" tai pitää huonona kuulijaa, joka arvioi hänen puheensa sisältöä ja henkeä missä se on esitetty (esim. tuomion tai rakkauden henki), on se aika varma merkki ettei puhujaa kannata ottaa kovin vakavasti.
Hengellisissä asioissa niin kuin kaikessa muussakin on hyvä olla tarkkana kuin porkkana. Se taas ei tietenkään tarkoita että tulee aina olla etsimässä virheitä kaikkialta ja nauttia kun sellaisen (luulee) löytävänsä. Se on älyllisesti, henkisesti ja hengellisesti kovin lattea ja ihan liian helppo tie. Mutta se on eri tarina se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti