Näissä hautajaisissa oli monia samankaltaisuuksia:
1) Pastorit siunasivat haudan lepoon läheisen ihmisen. Siunaustilaisuudet olivat siis hyvin henkilökohtaiset.
2) Kummassakin hautajaisissa sanottiin hyvästit ihmiselle, joka oli saanut elää loppuun asti rakastettuna ja arvostettuna.
3) Tunnelma ei ollut raskas. Kuten eräs saattoväestä totesisikin, ylösnousemususkoisten hautajaiset ovat mukavempia.
Toki oli myös eroavaisuuksia. Eipä ole koskaan ennen tullut oltua hautajaisissa, joissa nostetaan vieraiden joukosta eteen ilmastoasiantuntija kertomaan ilmastonmuutoksen todellisuudesta ja vaikutuksista! Toisissa hautajaisissa luettiin kuolleen julkaisukansiota (sanomalehtirtikkeleista lastenkertomuksiin) ja haettiin kukat muistolehdosta ja levitettiin ne pitkin kotia ja sen kuistia.
Tässä epävirallisia kuvakulmia:
Poika ja isä hautamaassa äitiään ja vaimoaan.
Kakku maistuu
Lempiväri
Vapautta varpaille
Nukahti lopulta äidin syliin
Valoa kaipauksen keskellä
Sukulaisia?
Tämäkin saattoväki jaksoi hyvin
Hautajaiskukat kuistilla
Samassa kirkossa oli vietetty 70-vuotisjuhlia
Rakkaat muistot ovat jäljellä
Kolmivuotias
Valoisaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti