Kun aika tulee

Iloisena ja vilkkaana kaste-, perhejumalanpalvelus-, vanhempainryhmä- ja nyyttäripäivänä satuin istahtamaan kaiken vilinän keskellä hetkeksi juttelemaan erään ihmisen kanssa eteisessä. Päällimmäisten kuulumisten jälkeen sai hän kysyttyä mielessään pyörineen tärkeän asian: Siunaathan minut sitten kun aika tulee...

Tottakai. Se on minulle kunnia. Toivottavasti ei vielä tarvitse pitkään aikaan, mutta kun se aika tulee, niin se on kunnia-asia.

Omaa kuolemaansa on lupa ajatella ja siihen valmistautua. Sillä sen aika tulee, enemmin tai myöhemmin.

Kun joku omaa kuolemaansa pohtii, on meidän muiden tärkeää antaa keskustelulle lupa ja tila vaikka haluaisimme vain vakuuttaa ettei tämä ole ajankohtainen asia ja puhutaan siitä sitten joskus toiste. Ehkäpä kannattaa jopa kirjata talteen hautajaisiin ja muihin järjestelyihin liittyvät toiveet. Sillä niiden aika tulee, enemmin tai myöhemmin.

Aika on syntyä ja aika kuolla... (Saarnaaja 3:2)