Saattohoitokodissa vietettiin juhannusjuhlaa: haitarimusiikkia, mansikkakakkua ja boolia. Juhannusseppeleet arvottiin mies- ja naispotilaalle. Koivuja oli tuotu taloon sisälle.
Toukokuussa äitienpäiväjuhlaan läheisemme itse käveli. Silloin katselimme juhliin sängyssään tuotua, kuolevan näköistä ihmistä ja hänen läheisiään siinä ympärillä.
Nyt juhannusjuhlassa lähimmäisemme oli se ainoa sänkypotilas, se, joka oikeasti näytti kuolevalta. Muut potilaat ja heidän läheisensä katselivat meitä hänen ympärillään. Osa saattoi olla vasta taloon tulleita. Läheisten kasvoilta tyynen ulkokuoren alta olin lukevinani monenlaisia tunteita, joita kovastikin yritettiin pitää pinnan alla.
Huomasin monen katselevan liikuttuneena nuorta, 13 v., joka seisoi läheisemme vieressä ja hellästi silitti häntä.
Kun oli kakun aika, nuori meni istumaan läheiseen pöytään, jonka ääressä istui naispotilas yksin. He alkoivat keskustella ja nuori toi hänelle vettä. Myöhemmin nuori kertoi, miten häntä kosketti se, että nainen oli sanonut katselleensa olisiko täällä ketään tuttua, mutta ei ollut.
Myöhemmin nuori sai valita meneekö juhannusaaton viettoon grillaamaan ja kokolle järven rantaan vai jääkö saattokotiin. Hän valitsi jäädä illaksi saattokotiin läheisen luokse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti