Yksi mukava juhlasesongin muisto on jouluaterian väsääminen meidän ei-niin-kovin-gourmee-suuntautuneen porukan toimesta. Tämä on merkittävä ja eksoottinen tapahtuma elämässämme, joten siitä täytyy kirjoittaa blogissakin. Aikuisia kun olemme, joudumme minä ja taiteilija-velimies elämänkumppaneinemme ottamaan ihan organisointivastuuta jouluateriasta...
Hui. Syöjien määräkin oli suuri: yhdeksän. Minun laskuissa se on hirmuinen määrä väkeä ruokapöydässä. Siis jos itse olen ruoanlaittopuolella. Luottamustani kuitenkin vahvistivat velimiehen taiteelliset ruokaguruun vahvasti viittaavat piirteet, islanninvahvistuksen tekemät ruoat, mumskin rosolliasiantuntemus ja valmiiksi tehdyt laatikot (kiitos, Ikki-täti).
Juuri tällä porukalla emme olleet ennen jouluateriaa yhdessä syöneetkään: suomalaista, islantilaista, lihan- ja kalan ystävää, vegaania, lakto-ovo kasvissyöjää, lähes maidottomia, lähes gluteenittomia, erilaisia allergioita ja nirsoja kersoja. Ruoanlaittajinakaan emme ole nopeudesta ja tehokkuudesta kuuluja. Saati sitten reilusti etukäteen suunnitelmallisia ruokasuunnitelmia tekeviä.
Mutta niin siitä vaan upea jouluateria syntyi. Eikä tekeminen ollut edes stressaavaa. Mutta aikaa siihen meni.
Torstaina kirjoitimme ylös mitä ruokia kukin aioimme tehdä ja ostoslistan. Sen jälkeen vegaani luki sen ja totesi ettei tämä miellytä hänen makuhermoaan ja jatkoi listaa.
Perjantaina kävimme yhdessä kaupassa. Melkein kaikki löytyi ekasta kaupasta ansiokkaan etsintätiimimme toimesta. Toisesta kaupasta haettiin viimeinen piparjuuri ja eksoottisempaa luontaistuotekaupasta. Pitkin perjantaita väkeä kävi sitten keittiössä tekemässä ruokaa omaan tahtiinsa, muiden sillä aikaa voipuneena leväten.
Jouluaattona pukilla oli 5 minuuttia aikaa tulla meitä tapaamaan yhden aikaan päivällä. Oli muuten sen verran menevä mies ettei muistanut ottaa edes lahjoja mukaan sisään. Ja meiltä oli kuulemma menossa grillille syömään. Lapset saivat pari pikkupakettia kuitenkin ja sitten aikuiset painuivat ruoanlaittoon.
Jouluateria valmistui jo illalla joskus. Tekeminen oli mukavaa yhdessä sopivasti vuorotellen. Keittiö oli kuin hävityksen kauhistuksen jäljiltä, mutta tämmöisen aterian saimme aikaiseksi:
Kalkkuna ja kastike
Vegaanipaisti ja kastike
Porkkanalaatikko
Lanttulaatikko
Rosolli
Waldorfin salaatti
Vihreä salaatti
Joulumaustetut marinoidut pavut
Graavilohi ja sinappikastike
Keitetyt perunat
Granaattiomenaa
Vihannessekoitus
Raakakeitto
Punakaali
Hapankaali
Kaikki oli onistunutta. Myös ne ruokalajit, jotka minä valmistin. Hämmästyttävää.
Ai, oliko jälkiruokaa? Sitä kukaan ei jaksanut enää ajatellakaan syövänsä. Hieno raakakakku syötiin joskus välipäivinä.
Ruokaa riittikin koko jouluksi. Onneksi oli sopiva jouluinen plussakeli ja säilyttämään pystyi ulkosalla. Eläimetkään eivät käyneet apajilla, ei edes se jokunen päivä aikaisemmin portin pieliä nuuhkinut ja tiellä saalislihaansa eteenpäin pyöritellyt susi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti