Joulun sana

Me ihmiset olemme merkillisiä. Haluamme lisää ja enemmän, vielä vähän. Mielellään toki ilmaiseksi. Tykkäämme saada lahjoja. Lasten lisäksi aikuisetkin mielellään avaavat paketteja ja ilahtuvat sopivasta lahjasta.

Toisaalta taas emme oikein tiedä miten suhtautua kun saamme jotain. Vaivaannumme ja sanomme "no ei olisi tarvinnut..." Pohdimme miten lahjan voi korvata ja harmittelemme jos emme ole itse antaneet vastaavaa lahjaa. Vähän epäilyttävääkin saaminen voi olla: mitäköhän tässä on oikein takana? Vastaanottaminen on yllättävän vaikea taito.

Joulun merkitys on antamisessa. Ei siinä kuka meistä antaa eniten tai osaa valita parhaat lahjat, vaan siinä mitä Jumala ihmiselle antaa. Kristillisen uskon ydin ja suuri mysteeri on Jumalan antamisessa: hän antoi itsensä, tuli ihmisten luo ihmisenä. Hän oli valmis luopumaan, jotta voi rakentaa läheisen yhteyden ihmiseen ja lahjoittaa ikuisen elämän. Seimen lasta katsellessamme on hyvä pohtia hänen lahjansa suuruutta: Jumala joka on avuton ja haavoittuvainen -koska rakastaa meitä.

"Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja." (Ef. 2:8) Tästä joulussa on kysymys. Ja sen vastaanottamisen opettelemisesta.

[Julkaistu Viitasaaren sanomissa 18.12.2006]

Joulukortti

Tämä on meidän perheen joulukortti ystäville, sukulaisille, seurakuntalaisille, tuttaville, asiakkaille ja blogin lukijoille. Tänä vuonna emme ole lähettäneet joulukortteja emme etanapostilla emmekä sähköpostilla. Tietokoneeni on kyllä jo saapunut sairaalasta uuden kovalevyn kera, mutta ohjelmien ja tietojen uudelleen asentaminen jää ensi vuoteen. Uusi vuosi, uusi kovalevy... Ette ole siis edes saaneet sähköpostia siitä että joulutervehdyksemme on täällä. Kiva kun olet osannut saapua paikalle joulukorttiasi lukemaan!


Haluamme sydämestämme toivottaa sinulle ja perheellesi aitoa joulurauhaa ja siunausta vuodelle 2007. Olemme kiitollisia rakkaudestanne, tuestanne, ajastanne, monesta naurusta ja kyyneleistäkin, unelmista, ihmisenä kasvamisesta ja yhdessäolosta niin oikeassa elämässä kuin täällä blogissakin. Olemme rikkaita, koska sinä olet ollut siunauksena elämässämme. Aito, sydämen pohjasta tuleva kiitos sinulle.

Joulukuu on kulunut jouluisissa merkeissä, on ollut päiväkodin joulutapahtumia ja oma joulunäytelmä on pitänyt kiireisenä. Tulemme juuri näytelmän viimeisestä näytöksestä kiitollisin mielin. Joka näytöksessä on ollut enemmän väkeä ja tänään oli aivan täyttä. Jouduin jopa sanomaan joillekin ihmisille että enää ei pääse sisään, kirkko on täynnä. Ennen kaikkea hyvältä tuntui se että yleisö eläytyi mukaan tapahtumiin, oli naurua ja silmäkulmiakin taisi kostua. Joulun sanoma on koskettava ja mullistava.

Näin pienen seurakunnan pastorina olen nöyrän kiitollinen jokaisesta yli kolmestakymmenestä jotka tekivät tämän näytelmäprojektin mahdolliseksi. (Pastorin tehtäviin kuului vain valokuvaus, mainostuksen organisointi ja eteispalvelu.) Olen kiitollinen Jumalan antamista lahjoista ja rohkeudesta laittaa ne käyttöön. "Jumalan on kunnia korkeuksissa..." (Luukas 2:14)

Muista kuluneen vuoden kuulumisista... No, niistä voi lukea lisää tästä blogista. ;-)

Tämän joulukauden koskettavin jouluseimi oli päiväkodin joulujuhlassa. Mariaa ja Joosefia esitti aito, umpirakastanut kihlapari, joka jätti lähtemättömän jäljen meihin. Heissä konkretisoitui monitahoisesti se mistä kristillisessä joulussa on kysymys: Jumala antoi itsensä koska jokainen ihminen on hänelle tärkeä ja rakas.

Katsokaa tätä kuvaa ja tulkaa siunatuiksi (kuvaa klikkaamalla sen näkee suurempana). Hyvää joulua toivoo pastorin poppoo.

Joulukuu 2006

Kenen joulu?

Tässä vaiheessa joulunalusviikkoa alkaa Alko tietää ovatko sen myyntiodotukset toteutuneet. Tällä viikolle on on odotettu 2,2 miljoonaa asiakasta ja koko joulukuun myynniksi 165 miljoonaa euroa. Se on viisi miljoonaa euroa enemmän kuin viime vuonna. Jo viime vuonna Suomen kansa teki historiaa ja kulutti alkoholia ennätysmäärän 604 miljoonaa litraa. Jos tämä määrä jaetaan yli 15-vuotiaiden suomalaisten kesken on absoluuttinen alkoholin kulutus 9,95 litraa asukasta kohden eli 50 kossupulloa per nenä. (Sunnuntaisuomalainen 17.12.2006, s. 25)

Joulua edeltävällä parilla viikolla alkoholin myynti kasvaa 90 %. Joulu on siis suomalaisten ryyppyjuhla. Minä kun luulin että joulu on erityisesti lasten juhla.

Joka kymmenes suomalainen on kasvanut kodissa, jossa liiallinen alkoholinkäyttö tai vanhempien muu päihdeongelma on aiheuttanut lapsille haittaa ja ongelmia, kertoo Sunnuntaisuomalainen myös. Se on aika paljon suomalaisia ja saattaa olla että tuossa luvussa ovat mukana vain ne selkeimmät ja helpoimmin havaittavissa olevat haitat.

Pastori on nyt saarnatuulella ja haluaa muistuttaa siitä miten joulu lastenjuhlana ei sovi lainkaan jouluun ryyppyjuhlana eikä edes tissuttelujuhlana.

Lapsi odottaa joulua. Katso lasta: silmien säihke, ilo, jännitys, poskien puna. Joulu on iso juttu. Lasten jouluilo tuo aikuisellekin jouluilon. Kuka päättää lapsen joulutunnelmasta? Aikuinen. Tässäkin asiassa lapsi on aikuisen vallassa.

Jo pienikin alkoholimäärä muuttaa aikuisen olemusta, käytöstä ja hajua. Jo pienikin lapsi aistii sen selkeästi - ja pelkää. Aikuisen vielä ihan normaalina ja sivistyneenä pitämä alkoholinkäyttö hämmentää lasta ja pilaa lapsen joulutunnelmaa. Aikuinen ei ole aivan oma itsensä ja se on lapsesta pelottavaa. Lapsi rakastaa vanhempaansa ihan omana itsenään.

Lapsi myös luontaisesti kantaa huolta vanhemmistaan. Lapsetkin osaavat jo pelätä mitä juopottelusta seuraa - tunnelma pilalla, rähinää, riitaa ja enemmänkin... Lyökö isi taas äitiä? Alkaako äiti rähjätä vai murjottaa?

Kannatan tätä kampanjaa. Aikuinen valitsee lapsen joulutunnelman. Jos alkoholia on juotava, tee se joskus muulloin kuin jouluna jo ihan lapsesi tähden. Se on rakkautta.

Jos alkoholi voittaa lapsen joulunvietossa on se -suomeksi ja suoraan sanottuna- itsekkyyttä. Lapsi tajuaa kyllä asioiden tärkeysjärjestyksen ja aikuiseksi kasvettuaan riittää terapiassa puhuttavaa siitä kun vanhempi rakasti pulloa enemmän kuin häntä.

Jos juhlatunnelmaan ei pääse ilman huikkaa, on syytä katsoa pitkään peiliin ja hakea apua. Anna lapselle raitis joulu -oikea joulu.

Ihan aikuisten oikeesti.

Tarinameemi

Pirjo haastoi meemiin: kirjoita tarina vähintään kolmesta eri blogista poimituista lauseesta.

Tässä minun versioni. Tuli lyhyt ja ytimekäs, kylläkin aika synkkä. Tarinahan vie minne vie, minkäs sille voi? ;-)

---
Mutta jotta tähän päästiin, tarvittiin musta ja synkkä syksy, lehtien kuoleminen ja kuraiset päivät. Itsemurha tässä vaiheessa on silkkaa lyhytjännitteisyyttä. Vielä ne asiat huonommiksikin menevät. Niin vähän olemme elämästä oppineet.

----

Osallistukoon meemiin ken tahtoo.

Ihme elämässä

Läheistä ihmistä harmitti kun ei päässytkään tänne katsomaan joulunäytelmäämme, koska tuli kutsu juuri siihen aikaan tutkimuksiin sairaalaan sydänsairauden tähden eikä aikaa saatu siirretyksi.

Onneksi ei.

Tutkimuksessa lääkäri sanoi hänelle "ihme että olette vielä elossa" ja hänet kärrättiin saman tien sydänleikkaukseen. Viimeinen auki oleva verisuoni oli hajoamaisillaan.

Emmekä me tienneet mitään ennen kuin vasta iltapäivällä jolloin hän itse soitti ja kertoi leikkauksesta. Ei edes tarvinnut jännittää leikkausta etukäteen! Ja tänään hän on jo kotona.

En osaa sanoa muuta kuin "kiitos." Kiitos elämästä. Kiitos rakkaista ihmisistä. Kiitos annetusta ajasta lähimmäisen kanssa. Kiitos ettei vielä tarvinnut luopua hänestä ja rohkaisusta ja viisaudesta, jota hänen kauttaan saa. Kiitos tästä armosta. Kiitos.

Osaan arvostaa tätä lahjaa. "Koko sydämestäni minä sinua kiitän..." (Psalmi 138:1)

Lisää ihmeitä. Joulukuu 2006

Hyödyllinen harrastus

Ilkka-lehden uusi päätoimittaja Matti Kalliokoski on oppinut suunnistuksesta jotain tärkeää (Keskisuomalainen 16.12.2006, s. 18):

"Ellei tiedä, mihin on menossa, ei kannata juosta. Jos tietää, ehtii kävellenkin."

Suunnistus taitaa olla hyödyllinen harrastus.

Olen...

... kiitollinen, erittäin kiitollinen. Ja menen nukkumaan. Lisää huomenna.

Juhlahaastattelu

Otteita muksun, vielä 4 vee, juhlahaastettelusta:

Lempivärisi? Valkoinen
Lempiruoka? Linssikeitto
Lempikirja? Nalle Puh-kirjat
Lempileikki? Värittäminen
Lempijuoma? Vesi
Mukavin lelu? Kirja
Lempi Raamatun kertomus? Jeesuksen syntymä
Lempijoululaulu? Hiljaa, hiljaa, joulun kellot kajahtaa
Joululahjatoive? Piirustusvihko
Talvessa mukavaa? Lumiukkojen tekeminen
Millaiselta isä näyttää? Kattoon saakka
Millaiselta äiti näyttää? Melkein kattoon saakka
Mitä on kiva tehdä isän kanssa? Heittää koripalloa, heitellä ilmapalloa
Mitä on kiva tehdä äidin kanssa? No tietysti lukeminen
Mitä on kiva tehdä mumskin kanssa? Höpötellä tietysti koko päivä ja yöt
Mitä on kiva tehdä mummin kanssa? No tietysti päiväkotileikit ja kirjastoleikit
Millainen on Jumala? Ei minkään näköinen. Rakastava.
Onko Jumala vastannut rukouksiisi? On
Mikä tekee surulliseksi? Kun kukaan ei leiki mun kanssa päiväkodissa
Milloin olet iloinen? Aina
Oma kysymys: Minkä näköinen on kassi? Suorakulmio
Mikä oli Islannissa mukavinta? Nukkuminen
Mikä oli Tanskassa mukavinta? Teltassa leikkiminen
Kuinka moneen osaat laskea? 100
Mitä sanoja osaat kirjoittaa? Äiti, isä

Ihme pimeässä 4

Todella tärkeät ihmeet tapahtuvat ilman suuryleisöä ja suurta numeroa. Siunattuja ovat ne, jotka osaavat nähdä pimeässä, syrjässä ja hiljaa tapahtuvat ihmeet.

"... te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä."
(Luukas 2:12)

Joulukuu 2006

Ihme pimeässä 3

Joulukuu 2006

Ihme pimeässä 2

Joskus ostin kasvin, jossa oli kauniit tummanvihreät lehdet ja varren päässä pieni valkoinen kukka. Jonkin sortin orkidea käsittääkseni. Kukan kuihduttua hoidin sitä ihan väärin, mutta kauniista lehdistä olemme silti saaneet nauttia. Nyt jokin aika sitten rupesi iso osa lehdistä punastumaan eli lakastumaan ja ajattelin että nyt se sitten kuolee. Ei kai tätä pimeyttä ja/tai hoitoani voi millään kestää?

Mutta eräänä päivänä verhoja avatessani huomasin kasvissa olevan kahdeksan uutta kukkavartta nuppuineen! Ihme ja kumma. Näin pimeääkö se vaati kukkiakseen jälleen?

Ihme on tapahtunut pimeässä. (Ja kaiken lisäksi minun ikkunalaudallani. Se on jo ihme sisänsä.) Luulenpa että näin ne todelliset ihmeet tapahtuvat: pimeässä, huomaamatta, hiljaa, yllättävissä paikoissa. Ei niinkään parrasvaloissa ja hypetyksen keskellä.

Ihmeiden sijaintipaikkaa ei voi lehti-ilmoitusten perusteella päätellä.

"Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät." Luukas 2:8,9

Joulukuu 2006

Ylempää matematiikkaa

Muksu, vielä 4 vee ja korkeastikoulutettu mumski keskustelevat:

Muksu: Mitä on yksi ja kolme nollaa?
Mumski: Tuhat
Muksu: Mitä on yksi ja neljä nollaa?
Mumski: Kymmenentuhatta
Muksu: Mitä on yksi ja kaksikymmentä nollaa?
Mumski: En mä tiedä
Muksu: Etkö sä ole käynyt tarpeeksi koulua että sä voisit sen tietää?

Ihme pimeässä 1

Joulukuu 2006

Nuoriso hyppii seinille

Meidän seurakunnassa nuoriso hyppii seinille! Siihen näin pastorina täytyy todeta: kiitos Jumalalle.

Nuoriso (ainakin tämä yksilö) hyppii seinille.

Nerouden ympäröimä

Olen eilen ja tänään ollut nerojen ympäröimä. Mitä erilaisimmat taidot ja kyvyt ovat toimineet yhdessä ja erikseen ja samaan aikaan rakentaen yhteistä kokonaisuutta. Oli kuin muurahaiskeko, jossa hyörittiin siellä ja täällä, välillä toisia auttaen ja homma eteni silmissä.

Ihmiset ovat ilmiömäisen taitavia vaikka missä! Olen ihastuksella seurannut millaisella taidolla, innolla ja luovuudella asioita on tehty ja samalla ajatellut kauhulla että jos minun täytyisi tehdä tuota niin siitä ei tulisi yhtään mitään... Onneksi meitä on monta ja moneksi: johtajaa, organisoijaa, ompelijaa, rakentajaa, asentajaa, äänentoistajaa, valomiestä, ideoijaa, mainostajaa, tarvikkeiden valmistajaa, kuoronjohtajaa, laulajaa, näyttelijää, käsikirjoittajaa ja ties mitä neroja.

Oma nerouteni liittyy muiden nerouden arvostamiseen ja siitä nauttimiseen.

Enkelikuoroja

Joulunaikaan kuuluvat tietysti enkelikuorot. Saanko esitellä kaksi ihastuttavaa enkelikuoroa? Molemmat esiintyvät kynttilät kädessä, ensimmäinen Jyväskylän kaupunginkirkossa, toinen yksityiskodissa. Ensimmäisessä muksu on mukana laulajana ja toista hän johtaa. (Kaksi kuvaa kummastakin kuorosta.)

Taivaallinen joulu

Näin "parhaiden palojen" jälkeen näytetäänpä myös "Taivaallinen joulu" -näytelmän oikea esite. (Lisätietoja täältä.)

Jouluisia puuhia 7

Vielä pomoja ja pyhää perhettä.

En kyllä tiedä mitä sanoa näistä pomoista!

Pyhä perhe pakenee.

Suuri pomo on tehnyt kovan työn ja silti hymyilee kauniisti.

Jouluisia puuhia 6

Vielä pieni "parhaiden palojen" tietäjäkimara. Kiinnittäkääpä huomiota heidän eleidensä pitkälle hiottuun synkronointiin, myös esityksen ulkopuolella.

Joten eipä muuta kuin: hurraa!

Jouluisia puuhia 5

Ensi-ilta lähenee... Joulunäytelmän "parhaat palat" jatkuu...

Tällä kertaa yksinhuoltaja-Maria.

Laulajan elämä on rankkaa.

Apupomolla riittää tehtävää.

Sotilas saa toimintaohjeet.

Joskus jouluhulinassa Jeesus unohtuu.

Ja sitten kaikki kumartaa samaan aikaan!

Jouluisia puuhia 4

Enkelimäisiä "parhaita paloja" jouluun valmistautumisesta.

Mitäpä sitä ei enkeli tekisi kauneutensa eteen...

Enkelit joraa.

Ja tää kuva piti ottaa mitäköhän tarkoitusta varten?

Enkelit kiharat eikun suorat.

Loppuun asti suunniteltu enkeliuniformun yksityiskohta.

Jouluisia puuhia 3

Lisää "parhaita" paloja "Taivaallinen joulu" -näytelmän valmisteluista.

Marian valinta: pizzaa vai kiinalaista.

No joo, tää idea ei tainnut toimia.

Muuten hyvä, mutta voitaisko Jeesuksen siniset silmät kuitenkin peittää?

Jouluisia puuhia 2

Lisää "inside scoop:ia" joulunäytelmän valmisteluista...

Loistava(korvainen) enkeli

Monenmoista puuhaa

Monenmoista maskottia

Taustatuki

Kirjavasukkainen enkeli tanssii

Jouluisia puuhia 1

Joulu lähestyy ja niin myös joulukiireet. Pääsiäisestä saakka valmistellun joulunäytelmän ensi-ilta on jo... ihan pian.

Joulukiireiden kunniaksi "parhaat palat" lokakuisesta kuvaussessiosta:

Hei Maria ja Joosef, voisko tän kuvata ilman papereita?

Täällä ei sitten rettelöidä!

Viisaat miehet haluavat pitemmät hameet.

Paimenet odottavat vuoroaan.

Tämä vaatii aivan erityistä keskittymistä.

Liikuttunutta paimenta naurattaa.