15.12.06

Nerouden ympäröimä

Olen eilen ja tänään ollut nerojen ympäröimä. Mitä erilaisimmat taidot ja kyvyt ovat toimineet yhdessä ja erikseen ja samaan aikaan rakentaen yhteistä kokonaisuutta. Oli kuin muurahaiskeko, jossa hyörittiin siellä ja täällä, välillä toisia auttaen ja homma eteni silmissä.

Ihmiset ovat ilmiömäisen taitavia vaikka missä! Olen ihastuksella seurannut millaisella taidolla, innolla ja luovuudella asioita on tehty ja samalla ajatellut kauhulla että jos minun täytyisi tehdä tuota niin siitä ei tulisi yhtään mitään... Onneksi meitä on monta ja moneksi: johtajaa, organisoijaa, ompelijaa, rakentajaa, asentajaa, äänentoistajaa, valomiestä, ideoijaa, mainostajaa, tarvikkeiden valmistajaa, kuoronjohtajaa, laulajaa, näyttelijää, käsikirjoittajaa ja ties mitä neroja.

Oma nerouteni liittyy muiden nerouden arvostamiseen ja siitä nauttimiseen.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Oma nerouteni liittyy muiden nerouden arvostamiseen ja siitä nauttimiseen."

Sinulla on, Ansku, ilmiömäinen - suorastaan nerouden tasolle yltävä - kyky ja herkkyys nähdä ihmisissä heidän piilevätkin lahjansa ja saada jokaisesta nousemaan esille heidän kaikkein parhaat puolensa ja kykynsä (jopa meistä kaikkein jääräpäisimmistä!).

Nöyrä kiitos sinulle siitä, rakas ystävä!

Ansku kirjoitti...

Sun kanssa olen onnistunut harvinaisen hyvin, olet ollut erityisen otollista materiaalia!

Elämän suola on toisten taidoista ja tekemisestä haltioituminen. Aina riittää ihasteltavaa!

Tässä auttaa myös se ettei itse osaa montaa asiaa, joten on suorastaan pakko etsiä/odottaa muiden neroutta ja silloin siitä osaa myös todella nauttia. ;-)

Ne kyvyt joita minulle ei ole annettu, ovat ne suurimmat siunaukset.

Anonyymi kirjoitti...

Pidän ajatuksesta nähdä joka ihmisessä neroa. Potentiaalisesti nerous on meissä - kysymys kuuluu, kuinka houkutella se esiin?

-gs

Ansku kirjoitti...

Siihen tarvitaan usein johtajia - ihmisiä, joiden kanssa on mukava tehdä asioita ja jotka pyytävät, rohkaisevat ja tökkivätkin tarpeen tullen.

Hyväksyvä ja rakastava ilmapiiri, jossa saa olla oma itsensä auttaa huomattavasti. Silloin rohkenee tekemään ja kokeilemaan.

Näin sanoisin elämänkokemukseni perusteella. Onkohan muilla jotain muuta viisautta asiaan?