Onneksi ei.
Tutkimuksessa lääkäri sanoi hänelle "ihme että olette vielä elossa" ja hänet kärrättiin saman tien sydänleikkaukseen. Viimeinen auki oleva verisuoni oli hajoamaisillaan.
Emmekä me tienneet mitään ennen kuin vasta iltapäivällä jolloin hän itse soitti ja kertoi leikkauksesta. Ei edes tarvinnut jännittää leikkausta etukäteen! Ja tänään hän on jo kotona.
En osaa sanoa muuta kuin "kiitos." Kiitos elämästä. Kiitos rakkaista ihmisistä. Kiitos annetusta ajasta lähimmäisen kanssa. Kiitos ettei vielä tarvinnut luopua hänestä ja rohkaisusta ja viisaudesta, jota hänen kauttaan saa. Kiitos tästä armosta. Kiitos.
Osaan arvostaa tätä lahjaa. "Koko sydämestäni minä sinua kiitän..." (Psalmi 138:1)
Lisää ihmeitä. Joulukuu 2006
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti