Jyväskylä. 13.10.2006.Kalervo Aromäen Arjen keskellä -luentosarjan kolmas osa "Jaksaminen on elämisen asenne" käsitteli terveyttä. Tässä joitain muistiinpanojani luennosta:
-Terveys: avoimuus kaikille elämän mahdollisuuksille ja vaatimuksille. Se on mielen asennoitumista, tapa olla elämässä mukana.
-Ihminen on (biospsykososiaalishengellinen) kokonaisuus, joka koostuu kehosta, mielestä ja hengestä.
-Ihminen on kokonaisuudessaan sielu. Ajatteleva, toimiva olento = sielu. Ei ole erillistä "sielua." Mitä tapahtuu yhdellä elämän alueella, sillä on heijastuma muille elämän alueille.
-Jaksamiseen vaikuttavia tekijöitä:
1) Perimä. Perimä selittää korkeimmillaan 30-40 % jaksamisesta.
2) Elämäntapa. Tupakointi, alkoholi, ravinto ym. Esim. II tyypin diabetes on elämäntapasairaus.
3) Hengellisyys.
-Hengellisyys on harkintaa. Ihminen on kiteyttänyt itselleen se mikä on olennaisinta elämässä.
-Uskonnollisuus vs. hengellisyys:
1) Uskonnollisuus: uskomukset, toimintamallit, rituaalit, yhteisöllinen, vastuuta korostava, ihmisiä jakava. Uskonnollisuusteen liittyy ulkoinen tapa toimia.
2) Hengellisyys: pyhyyden etsintää, suhde itseä suurempaan, henkilökohtainen, ilmentää syvintä ihmisessä, merkitykset, toiveet, uskomukset, mikä on elämässä tärkeintä. Arvoperusta, josta käsin arvioi omaa elämäänsä.
-Jokaisella ihmisellä on Jumalansa, isolla tai pienellä j:llä.
-Jaksamiseen vaikuttavia hengellisiä tekijöitä:
1) lepo
2) elämäntapa
3) Jumala
4) usko
5) toivo
6) rakkaus
7) valinta
8) epäitsekkyys
... kysymys on asennoitumisesta tietyllä tavalla siihen miten olen elämässä ja näen asioista ympärilläni.
-Usko mielenasenteena: mitä uskon jostain asiasta on tärkeämpää kuin mihin uskon.
-Toivo: vaikka voi olla tilanteessa joka on vaikea, huomenna asiat voivat olla paremmin.
-Viktor Frankl, juutalainen lääkäri keskitysleirillä (kirj. kirjan Ihmisyyden rajalla) teki siellä kaksi huomiota:
1) Inhimilliset ihmiset ovat aina vähemmistönä
2) Jos ihmisellä on toivo, jotakin jota varten elää, silloin siihen on voimavarat. Toivon menetyksen jälkeen ihminen menehtyy muutamassa päivässä.
-Rakkaus: minua rakastetaan sen tähden että olen olemassa eikä sen tähden mitä minusta saadaan irti. Riittävät sosiaaliset suhteet.
-Valinta: emme voi aina valita sitä, mitä elämässä tapahtuu, mutta voimme valita suhtautumisemme siihen ja siten vaikuttaa lopputulokseen. Elämässä on kysymys todellisuuden kohtaamisesta, jossa nyt on ja tulemista toimeen sen kanssa.
-Elämä ei ole siinä mitä minulle tapahtuu, vaan siinä miten kohtaan sen (miten elän esim. sairauteni kanssa). Elämä on aina suurempi kuin mitä minulle tapahtuu.
-Miksi mielen asenteella on niin suuri merkitys:
a) Ensin on havainnointi, jota seuraa tulkinta (taustani vaikuttaa tulkintaani). Tulkinnasta seuraa tunne, joka on fysiologinen, sähköinen, kemiallinen tiedonsiirto - aivot lähettävät viestin keholle valmistaen sitä joko toimintaan tai lepotilaan. Tunteen jälkeen tulee toiminta.
b) Ihminen voi oppia ohittaamaan ajattelu eli tulkinta vaiheen ja hypätä suoraan havainnoinnista tunteeseen. Monet tunnereaktioistamme ovat ehdollistamisen kautta syntyneitä.
c) Tunteita ylikorostetaan. On olennaisempaa ajatella mitä tämä merkitsee kuin miltä se tuntuu.
-Kaikki tunteet ovat myönteisiä, koska ne ovat luonnollisia. Ne ovat aivojen ja kehojen välistä viestintää. Tehtävämme on kuunnella mitä elämässämme tapahtuu. Se on esim. masennuksen tärkein tehtävä. Masennus on siis terve tunne (paitsi jos on biologista).
-Perustunteet:
1) Ilo. Ilo on saamista. Tunnistaa asioita, joita minulla on elämässä (ystäviä, työ, perhe, asunto, koulutus, oma elämä...). Voin kiittää elämästä, jonka olen saanut.
2) Suru. Olen menettänyt jotain minulle tärkeää. Silloin kaikki toiminnot pysähtyvät käsittelemään mennyttä (mitä on ollut ja enää ei ole). Suremme sekä sitä, mitä toiset ovat tuoneet elämäämme tai vieneet siitä että mitä itse olemme tehneet.
3) Pelko. Uhka, jota ihminen kokee. Pelon/stressin vaikutus: a) veri kiertää vilkkaammin aivoissa, valmiustila b) verenpaine sydämessä nousee c) lihaksisto on jännittyneempi d) hikoileminen. Pelko voi olla niin suuri että lamaannuttaa ihmisen, muuten se on terve tunne.
4) Viha.
-Jaksamiseen vaikuttaa se miten löydän rauhan sen kanssa kuka olen ja millainen olen ollut.
[Luentosarja jatkuu tiisaina 17.10. klo 18.30. Aiheena on viha. Ammattikorkeakoulun auditorio, Rajakatu 35 (ovi F1), Jyväskylä. Liput 2 €.]
2 kommenttia:
Luennoitsijasi on langennut samaan harhaan, jota yleisesti näkee mediassa. Kaikki 2-tyypin diabetesta sairastavat eivät sairasta huonojen elämäntapojensa vuoksi. Perimällä on vahva osuus asiassa. Esimerkiksi äitini oli laiha ihminen, joka teki koko ajan hirveästi töitä, söi rehuja, oli absolutisti jne. Silti 50-vuotiaana sairastui 2-tyypin diabetekseen.
Hänen äitinsä sairastui diabetekseen 54-vuotiaana, ja kuoli saman tein. Mummo oli myös laiha ja köyhä, 10 lapsen äiti, kova tekemään työtä.
Minäkin olen 2-tyypin diabeetikko. Vaikka olen ylipainoinen, ei minunkaan elämäntavoissani ole moittimista: syön terveellisesti, en juo enkä tupakoi, liikun säännöllisesti. Olen syntynyt sukuun, jossa osa porukasta sairastuu diabetekseen. Eivät kaikki. Eivät edes ne, joiden elämäntavoissa olisi korjattavaa.
Kiitos kommentista! Vaikka muistiinpanoistani ei sitä näe, itse asiassa luonnoitsija puhui siitä miten perimä altistaa sairauksille. Se että on altistus, ei välttämättä suoraan tarkoita että sairastuu tautiin, mutta riski siihen on suurempi.
Tauteihin sairastutaan myös hyvistä elintavoista huolimatta. Tästä elämän sattumanvaraisuudesta ja moninaisuudesta ja siitä miten elää sen kanssa Aromäki puhuu paljon.
II tyypin diabetes on yleisesti elintapasairaus, sen voimakas lisääntyminen tuskin johtuu äkillisesti lisääntyneestä perimästä. Tällä kuten muillakin sairauksilla on toki muitakin sen puhkeamiseen vaikuttavia tekijöitä. Yleinen korrelaatio ei tarkoita etteivätkö asiat olisi paljon monimutkaisempia ja monisyisempiä. Useimmat meistä olemme varmaankin syntyneet sukuun jossa moni sairastuu määrättyyn tautiin.
Kiitos että otit asian esille!
Lähetä kommentti