10.10.06

Aitous on voima

Arjen keskellä -luentosarja jatkuu taas tänä tiistaina 10.10. Tässä ajatuksia viime kertaisesta Kalervo Aromäen luennosta niin kaikki ne raukat jotka eivät pääse mukaan saavat joitain paloja ajatuksia herättämään.

-Sydämen taito on ihmisen sisin olemus. Se on voimaa tarkoitukselliseen toimintaan, osallistumista tunteella ja palolla sekä alttiutta elämän satunnaisuudelle (tapahtumat, joille ei voi mitään; tilanteet, joista löydämme itsemme; menneisyys). Sydämen taito on sitä että meistä tulee ihminen, joka olemme. Kukaan toinen ei voi täyttää paikkaamme tässä maailmassa.

-Riippuvaisuus on oman elämän hylkäämistä.

-Itsekunnioitus on tietoisuutta oman elämän merkittävyydestä (oman elämän arvostamista) ja hyvästä, johon pyrkiä. Se on luottamusta toteuttaa niin hyvin kuin mahdollista valittua elämän mallia ja suunnitelmaa. Itsekunnioitus edellyttää vastuun ottamista omista valinnoista (en selittele enkä syyllistä).

-Avoimuus on uskallusta olla olemassa ja katsoa asioita niin kuin ne ovat eikä niin kuin haluaisin niiden olevan. Riippuvuus on todellisuuden muuttamista epätodellisuudeksi.

-Eheys on voimaa toimia rakentavasti ja rakastavasti elämän moninaisuudessa. Voin toimia rakentavasti siitä käsin missä olen tilanteesta huolimatta. Pää ja käsi kulkevat yhdessä. Riippuvuudessa pää ja kädet kulkevat eri suuntiin.

-Oman elämäni ja persoonani kautta piirrän jotakin toisen ihmisen olemukseen. Persoonamme on kaiverrusväline.

-Olemme ainutlaatuisia, saman arvoisia. Arvo ei tule sukupuolen, rodun, koulutuksen eikä ulkoisten asioiden perusteella.

-Identiteettini rajat muodostuvat avoimuudesta nähdä ja kuulla
1) ajatukseni (tunnistaa ne)
2) tunteeni (tunnistaa ne)
3) tahtoni (saan tahtoa ja valita. Joku ei tee valintoja puolestani.)
4) oman itseni (saan tulla siksi persoonaksi johon minulla on parhaat edellytykset biologisesti ja psykologisesti).

-Inhimillinen tragedia. Kaaksi voimaa sotivat meitä vastaan:
1) Ulkoinen arvo, pakote tai manipulaatio. Joutuu luopumaan jostain, alistumaan tai olemaan jossain roolissa tullakseen hyväksytyksi.
2) Me itse. Synnymme täynnä mahdollisuuksia, mutta usein toimimme vastoin parempaa tietoa. Teemme asioita, joita emme haluaisi tehdä.

Riippuvuuden tulos ei ole vain fysiologinen, vaan se syö aivot ja sydämen. Ihminen tulee voimattomaksi oman elämänsä suhteen. Mitä kauemmas pää ja kädet ovat toisistaan, sen suurempi on pahoinvointi.

-Ihmisen elämän tärkein kutsumus on sankaruus. Se kysyy rohkeutta, erottautumista. Pakenemisessa ei koskaan ole mitään sankarillista. Sankarillista on että täytän paikkani, hoidan hommani, selvitän sen mitä pitää selvittää. Sankari on ihminen, jolla on sydän paikallaan.

-Pelkuruus on elämisen pelkoa. Se ilmenee
1) narsismina, mielihyvähakuisena elämänä. Elämä kiertyy oman itsensä ympärille.
2) sitoutumattomuutena
3) paranoiana. Mitähän muut ajattelevat minusta? Mitä he tekevät minulle? Mitä huominen tuo tullessaan?

-Kun olen vahva, olen heikko. On pelottavaa olla vahva, koska koskaan ei tiedä kuka vahvempi tulee vastaan. On vapauttavaa olla heikko, sillä saa olla se joka on.

-Kun olen heikko, olen vahva. Suostuminen omaan todellisuuteen ja omaan voimattomuuteen avaa mahdollisuudet toivon kokemiseen.

[Luentosarja jatkuu ti 10.10. klo 18.30 Ammattikorkeakoulun auditoriossa, Rajakatu 35 (ovi F1). Liput 2 €.]

2 kommenttia:

Pirjo kirjoitti...

Olenpa ollut minäkin noissa Kalervon tilaisuuksissa, esiintyjänä tosin. Siinä sivussa tuli sitten kuunneltua itse asiaakin, josta silloin sain tosi paljon. Siunausta vaan teidän seminaarillenne ja Kalervolle terkkuja!

Ansku kirjoitti...

Kiitos, kiitos! Luennot ovat olleet erinomaiset ja pohdittavaa riittää.