Eilinen jääköön taa

Kalervo Aromäen Arjen keskellä -luentosarjan neljäs luento käsitteli vihan kohtaamista ja anteeksiannon harjoittamista. Tässä muistiinpanojani luennolta:

-Tarve antaa anteeksi nousee kivusta. Kipua aihettavat
1) uskottomuus. Annettu lupaus rikotaan.
2) luottamuksen pettäminen. Rikotaan rajoja sopimattomasti.
3) väkivalta, fyysinen tai psyykkinen.

-Kivun kokeminen:
1) kun koemme loukkauksen liian henkilökohtaisesti antaen siitä tulla keskeisen asian elämäämme.
2) alamme etsiä syyllistä
3) teemme kokemastamme "nyyhkytarinan," suostumme kokemuksen uhriksi.

-(ei-fyysinen) Kipu vaikuttaa siihen millaisena näen itseni, elämäni ja olemassaoloni:
1. voimaton
2. pelokas - joku voi kävellä ylitseni
3. oman arvon ja merkityksen aliarviointi
4. syyllisyys

Häpeä:
1) Psykologinen häpeä. Millaiseksi koen elämäni, en ole itsessäni riittävä, on väärin että olen olemassa.
2) Sosiaalinen häpeä. Tuottaa häpeää perheelle tai yhteisölle, johon kuuluu.
3) Syyllisyyden tunne. On tehnyt jotain väärin.

Tunteet:
-Tunteiden funktio on fysiologinen, se tapahtuu aivojen ja kehon välillä. Tunne on luonnollinen, fysiologinen vastine sille miten näemme ja tulkitsemme elämämme (todellinen tai oletettu).
-Ei ole positiivisia tai negatiivisia tunteita, on erilaisia tunteita.
-Millaiseksi elämäni muuttuu riippuu siitä miten toimin.
-Suuttumuksen tunne on luonnollinen fysiologinen reaktio.

Vihan tunne:
-Kipu herättää suuttumuksen kokemuksen. Suuttumus on elämää suojeleva ja säilytttävä tunne (ei tarkoita sellaista suuttumusta kun ei saa jotain mitä haluaa). Sen tehtävä on saada meidät tekemään asialle jotain, se antaa sisäisiä voimia hoitaa asian, joka minun ja sinun välillä.
-Meitä estää toimimasta se ettei kukaan ole opettanut meitä hoitamaan asioita. Useimmissa perheissä vaietaan, monissa kielletään ilmaisemasta tuskaa jota kokee toisen käyttäytymisen tai sanojen takia. Suuttumus jää sisälleni koska energia ei ohjaudu tilanteen korjaamiseen vaan varastoituu muistiimme ja muuttuu vihaksi.
-Viha kohdentuu itseen tai toiseen. Viha aiheuttaa: sairauksia, masennusta, itsetuhoista toimintaa, suuttumista toisille. Vihanpurkausten kohteena ovat itseä heikommat, koska taustalla on oman voimattomuuden kokemus. Viha näkyy oman elämän ja toisten elämän vähättelemisenä.
-Selvittämätön ja hoitamaton ristiriita voi laukaista meissä sairauden. Viha vaikuttaa immuniteettiimme.
-Useimmiten masennuksen taustalta löytyy viha.
-Itsetuho on sitä että muutun välinpitämättömäksi omaa elämääni kohtaan. Kaikki riippuvuuden muodot muuttuvat itsetuhoisiksi.

Miksi antaa anteeksi (Solomon Schimmel, juutalainen psykologi ja rabbi):
1) Koska meidät on luotu "Jumalan kuvaksi" (imago dei). Ihmisen arvo ihmisenä on riippumaton ulkoisista asioista ja kokemuksemme sisällöstä. Olemme erityisiä, arvokkaita, meillä on välineet rakentavaan ja tasapainoiseen olemiseen ja elämiseen. (Toisaalta rajallisuuden hyväksyminen on oleellinen osa elämää.) "Jumalan kuva" on asema, jota mikään ei voi muuttaa tai horjuttaa.
2) Olemme syntisiä, Jeesus kuollut edestämme. Synti tarkoittaa yritystä hallita omaaelämäänsä tietyllä tavalla.
3) Jeesuksen seuraajan ei tule vastata väkivaltaan väkivallalla (ei poista rikosoikeudellista vastuuta), sillä silloin uhrista tulee hyväksikäyttäjä.

-Terveyden ja anteeksiantamuksen yhteydestä on tutkimustuloksia.

Anteeksiantamisen vaiheet:
1) Tunnistaa vihamme ja kipumme. Suostua siihen todellisuuteen millaiseksi koen olemassaoloni. Tämä ei ole helppo vaihe, on vaikea suostua omaan tuskaansa. Meillä on psykologisia puolustusmekanismeja, joilla yritämme kieltää todellisuuden.
2) Päättää antaa anteeksi. Anteeksiantamuksen miettiminen herää kun vanhat menetelmät (viina, seksi, liikunta jne) eivät enää auta kipuun. Silloin joudun miettimään uutta mallia kohdata elämän todellisuutta.
3) Antaa anteeksi:
-Loukkaajan ymmärtäminen, empatia. Monet loukkaajat ovat tulleet loukatuiksi. Väkivallan kierre jatkuu. On ollut hylätty, väkivallan kohde. Silloin on vain vähän eväitä rakentavaan elämään (vaikka muuten olisikin menestyksekäs).
-Kivun sisäistäminen. Suostun elämään kipuni kanssa. En halua jatkaa sitä eteenpäin. Omistaa omat haavat ja miten ne vaikuttaa elämään. Kipumme säilyy kanssamme loppuun asti, mutta sitä ei tarvitse enää ottaa aktiivisesti esille jos olemme selvittäneet sen. Kivusta voi tulla kumppanini, ystäväni, väline, jonka kautta olen elämässä mukana. Tuskasta voi tulla palveluväline.
-Lahjan antaminen loukkaajalle. Annamme hänelle mahdollisuuden. Loukkaajan tulee tunnistaa että on loukannut ja kuinka syvästi se on koskettanut. Anteeksianto on sitä että tarjoaa asioiden rakentavan selvittämisen.

Eläminen anteeksiantamuksesta:
1) Tarkoituksen löytäminen kokemukselle. Kipu itsessään on mieletön eikä siinä ole mitään parantavaa ja elämää muuttavaa. Kun kipu kohdataan voi siitä tulla parantavaa ja elämää muuttavaa. Kokemus voidaan muuntaa rakentavaksi. Jos sitä ei tehdä, jää se mielettömäksi.
2) Tarvitsemme myös itse anteeksiantamusta. Väkivaltaan ei tarvitse suostua. Se jatkuu koska sen sallitaan jatkua. Kun sanotaan "nyt riittää," väkivalta useimmiten päättyy. Alistuminen väkivaltaan on mieletöntä. Uhrikin tarvitsee anteeksiantamusta, koska on mahdollisesti ollut mahdollistamassa kierrettä.
3) Emme ole yksin kokemuksessamme. Kyseessä ei ole ainutlaatuinen kokemus. Toisten tarinoissa kuulemme oman tarinamme.
4) Loukkauksen herättämien tunteiden työstäminen. Loukkauksesta seuraa kipu, viha ja mahdollinen katkeroituminen (katkeruus: kun elämä on jäänyt selvittämättä ja hoitamatta). Kun annetaan anteeksi säästytään katkeroitumiselta. Anteeksianto on todellista, koska se perustuu todelliselle vihalle. Anteeksianto vapauttaa löytämään vastauksen kipuuni ihmisenä. Voin katsoa silmiin voimattomuuttani, pelkoani, häpeääni, syyllisyyttäni ja kokea oman arvokkuuteni ihmisenä.

Anteeksiantamus on prosessi, johon suostun. Minulle annetaan anteeksi niin kuin minäkin suostun antamaan anteeksi. Ehkä anteeksiantamus, jota meillä on tarjota toiselle voisi vapauttaa hänet elämään omaa elämäänsä.

Mistä tiedän että olen antanut anteeksi? Kun avaan nyrkkini ja toivon toiselle hyvää.

[Arjen keskellä -luentosarja jaksamisesta jatkuu tiistaina 24.10. teemalla "miten mennä eteenpäin kun tie on poikki." Ammattikorkeakoulun auditorio, Rajakatu 35 (ovi F1), Jyväskylä. Liput 2 €.]