Kävimme Vivamon Raamattukylässä kesäteatterissa. Suosittelemme! Koko perhe tykkäsi kovin. Laadukkaat näytelmät soveltuivat niin lapsille kuin aikuisille. Emme osanneet päättää kummasta näytelmästä pidimme enemmän, Salomosta vai Kalastajista. Näyttelijätyö oli laadukasta, lavastus ja puitteet ulkona erinomaiset, musiikki ja tanssi tuki tarinaa. Kiinnitimme huomiota tanssin ja koreografian korkeaan tasoon. Oman viisivuotiaan tanssijamme suosikkeja olivatkin tanssijat. Positiivista oli myös eri-ikäiset näyttelijät aina lapsista rollaattorilla paikalle saapuviin.
Tänne tullaan ensi vuonna uudestaan, vaativat lapset.
Lastenkylä kiinnosti kovin myös, muttei sopinut aikatauluihimme tällä kertaa.
Paikkana Vivamo oli myös antoisa. Hiljaisuuden puutarha veti puoleensa myös viisivuotiasta mukulaa. Iiihanaaa, huokasi hän astuessaan sinne sisään. Sieltä löytyi pieni lapsille tarkoitettu penkki. Mukula istui sille riemuissaan. Onko tämä lapsille tarkoitettu hiljentymispaikka?
Kävelimme porukalla myös hiljaisuuden polun ja istuskelimme hiljaisuuden niemessä kukin tahoillamme katsellen Lohjanjärveä.
Mukula, 5 v.: Telkkari! Telkkari!
Iskä: Mikä on?
Mukula: Toi järvi.
Hiljaisuuden niemi inspiroi mukulaa. Hän halusi olla siellä kaikkein pisimpään.
Mukula: Mä leikin tyttöä, joka kertoo Jeesuksesta. [Puhelee itsekseen leikkiään.] Sitten mä sanoin että mä rakastan Jeesusta enemmän kuin ketään muuta.
Äiti hymyilee.
Mukula: Onko se naurun paikka?
Äiti: Ei. Nauraa voi myös ilosta. Äiti on iloinen.
Mukula hetken kuluttua: Puhutaanko tässä paikassa jossa me ollaan vaan Jeesuksesta?
Joku tapaamamme henkilö kertoi miten paikan puolesta on paljon rukoiltu vuosikymmenien aikana. Sen todella huomaa. Vuorokausi Vivamossa oli kuin retriitti, tällä kertaa perheen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti