Yle puhe: ärsytyksiä ja kiitokset

Radio rulettaa! Radio on medioista ehdoton  - ja varmaankin tasa-arvoisin. Radion kautta pystyy välittämään ajatuksia ihmisen ulkoisen olemuksen pääsemättä väliin. Jos osaa ilmaista itseään on radio erinomainen media mikäli ei satu omaamaan todella hankalalta kuullostavaa ääntä.

Radiota kuunnellessa voi tehdä muuta, joten se ei ala hallita elämää kuten televisiolla on tapana. Hyvät puheohjelmat lähes aiheesta kuin aiheesta ovat mielenkiintoisia ja kätevä tapa sivistää itseään. Autolla ajoon radionkuutelu sopii tietenkin mitä parhaiten.

Yle puhe on suosikkikanavani, mutta uudistuksensa jälkeen sinne on tullut ärsytystekijöitä, jotka saavat minut usein vaihtamaan kanavaa ärtyneenä.

1) Juontajien (keskinäinen) läppä on ärsyttävää. Sellainen kuuluu niihin läppäradioihin, joita Yle puhe puhesisällöstänsä huolimatta ei saisi olla ja joita harvoin jaksan kuunnella. Lopettakaa nyt se lörpöttely ja aloittakaa OIKEA OHJELMA! (Läppäjuonto ärsyttää aivan erityisesti aamupäivisiin - se saa melkein kiljumaan, muttei ihastuksesta. Harmi, sillä aamupäivisin olen usein autossa ja kuuntelisin mielelläni radiota.)

2) Ohjelmat toisista radio- tai tv-ohjelmista tai niiden tekijöistä. Tämä ärsyttävä ja helppo ohjelmatyyli on lisääntynyt huomattavasti. Tuntuu kuin sitä tulisi vähän väliä. Mutta onhan kätevää ja halpaa pyytää viereisestä työhuoneesta tai studiosta kollega juttelemaan työstään ja tulevista ohjelmista. Ovathan tv-ohjelmat niin tärkeitä, että niistä pitää tehdä radio-ohjelmia!

3) Juontaja ja/tai ohjelman tekijä kertovat pitkin päivää myöhemmin (samana päivänä) tulevasta ohjelmasta. Kuka aikatauluttaa päivänsä sen mukaan että klo se ja se alkaa se ja se radio-ohjelma? En ainakaan minä. Saahan tulevista ohjelmista lörpöttelyllä tapettua ohjelma-aikaa helpolla tavalla, mutta (ainakin yksi) kuuntelija poistuu kanavalta. Laittakaa joku OIKEA OHJELMA päälle, jos muuta ei ole niin vaikka uusinta.

4) Radiosta tulee tv-ohjelmia. Välillä se toki toimii ihan hyvin, mutta ei todellakaan aina. Mutta edullistahan se on - tosin ei kuuntelijalle.

5) Urheilu. Ei sovi kanavan profiiliin vaikka siinä tiuhaan tahtiin paljon sanoja onkin.

6) Yhden- tai kahdenlauseen uutinen, jonka jälkeen sanotaan: "aiheesta lisää nettisivuillamme." Tämän taisin kyllä kuulla muulla Ylen kanavalla, mutta täytyy mainita ihan varoituksen sanana: älkää langetko tähän, pliide.

Kehuja Yle puhe saa uusista erinomaisista puheohjelmista kuten Roman Schatzin Maamme-kirja, Ali ja Husu  ja Jari Sarasvuo. Kestosuosikkini on Eve Mantu. Ja tietysti Aristoteleen kantapää. Näistä ohjelmista lämmin kiitos tekijöille, Yle:lle, Suomen valtiolle ja veronmaksajille.