"Hänen hiljainen ja yksinkertainen elämänsä tarjoaa tärkeän opetuksen: mitä vähemmän lapsen elämässä on keinotekoista jännitystä ja mitä läheisemmässä sopusoinnussa se on luonnon kanssa, sitä paremmin kehittyvät fyysiset, henkiset ja hengelliset voimat."
Mielenkiintoista on, että tämä on kirjoitettu 1898 julkaistussa kirjassa, yli 100 vuotta sitten. Nyt on helppo ajatella ettei silloin tai 2000 vuotta sitten lasten ja nuorten maailmassa edes ollut 'keinotekoista jännitystä.'
Ajatus mahdollisemman vähäisestä 'keinotekoisesta jännityksestä' tuntuu minusta järkevältä. Luulenpa, että moni lastemme kehitykselle välttämättömänä pitämämme vempain, tapahtuma ja kokemus on ihan tarpeeton, ellei jopa vahingollinen. Ehkäpä ero maailmaan 100 tai 2000 vuotta sitten on se, että nykyään voi olla vaikeampaa välttää keinotekoista jännitystä?
Oli miten oli, työkenttää riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti