Muutos ja menetys

Kalervo Aromäen jaksamista käsittelevän luentosarjan viides osa käsitteli muutosta ja menetystä. "Miten mennä eteenpäin kun tie takana on poikki." Tässä muistiinpanojani luennolta:

-Luonne ilmentää jotain sisimmästä olemuksesta.
-Moraali: ihmisen kyky elää rakentavasti elämän moninaisuudessa.

-Luonteen etiikka:
1. Elää tänään. Ei tarvitse pelätä tai paeta tätä päivää.
2. Uskallus huomiseen. Voin ottaa huomisen vastaan sellaisena kuin se tulee.
3. Muuttaa sen, jonka voi muuttaa. Emme voi muuttaa toista ihmistä, voimme vain vaikuttaa.
4. Oppia se mistä on vastuussa. Emme ole vastuussa toisen ratkaisuista. Olemme vastuussa siitä millä tavalla elämämme suhteessa toiseen. Luovutamme helposti vastuumme pois.
5. Jäsentyä siihen missä on. Kuuluminen välittömään ympäristöön missä on (perhe, avioliitto, työyhteisö jne). Kun on nuori haluaa valloittaa koko maailman. Keski-ikäisenä huomaa että kaikkein tärkeimmät asiat ovat ihan lähellä.
6. Puolustaa asioita joilla on merkitystä. Se, että en puolusta jotain kertoo että se on minulle yhdentekevää. Onko asioita, joiden puolesta kannattaa antaa vaikka elämänsä?
7. Suostua pyytämään apua. Kiipeilemme mahdollisuuksiemme ja rajallisuutemme välimaastossa. Rauha: suostuu omaan tarkoitukseensa elämässä, suostuu myös omaan rajallisuuteen. Niin kauan kun tuntee riittämättömyyttä on terveellä pohjalla.

-Elämä koostuu hetkistä, siitä askeleesta jonka tänään otan. Elämä on sen askeleen mittainen. Hyvä elämä on uskallusta elää sen kanssa mitä minulla on tänään. Jotta voin ottaa askeleen, täytyy jotain jättää taakse.

-Muutos:
1. Luonnolliset, elämän kaareen liittyvät: syntymä, kouluun meno, oman elämän vastaanottaminen jne... Jokainen uusi vaihe on kuolema edelliselle vaiheelle. Jokainen muutos on samalla pysähdyspaikka.
2. Satunnaiset: sairaus, työttömyys, avioero, puolison/lapsen ennenaikainen kuolema jne. Myös nämä pakottavat arvioimaan mennyttä, jotta voimme ottaa vastaan uuden minkä muutos tuo tullessaan.

-Muutos kypsyttää löytämään olennaisen. Elämä kiteytyy. Elämän muutosten tehtävänä on kypsentää ihmistä luopumaan epäolennaisesta.

-Muutos ja sen kautta menetys koskettavat meitä kaikkia.

-Suru on syvempi mitä tärkeämmästä asiasta on kysymys.

Muutos ja menetys:
-Muutos muistuttaa elämän todellisuudesta. Tunne kertoo millaisena koen elämän tässä tilanteessa.
1. Voimattomuus. Mistä voima huomiseen? Eiliseen en voi palata koska tie on poikki.
2. Pelko (uhka). Mistä rohkeus huomiseen? Minkä suunnan elämäni ottaa tämän jälkeen?
3. Arvottomuus (psykologinen häpeä). Mikä on arvoni ihmisenä? Olenko riittävä? Olenko arvokas kun lakkaan olemasta työkykyinen?
-Koko matka sairaalassa on ulkoisen identiteetin riisumista.
-Rakentuuko arvo ulkoisille vai onko se lahja joka tulisi suostua vastaanottamaan?
4. Syyllisyys. Mikä on ollut minun osuuteni perheen hajoamisessa? Onko todella näin että olen syyllinen? Löytää oma osuuteni asiassa. Ellen voi sitä katsoa toistan sen elämässäni. Jos olen toiminut väärin, onko olemassa uutta mahdollisuutta?
5. Viha. Kertoo elämän epäoikeudenmukaisuudesta. Ei ole olemassa oikeudenmukaisuutta, siihen voidaan pyrkiä. Mitä teet epäoikeudenmukaisessa maailmassa? Annanko vihan ohjata elämääni (vähättelenkö omaa ja/tai toisten elämää)?

Menetykseen suostuminen:
-Kun ihminen suostuu sairauteensa, immuunipuolustus paranee.
-Suostuminen ei ole helppoa, mutta se tuo levon.
-Muutos on mahdollista vain suostumalla todellisuuteen ja arvioimalla asioita uusiksi.
-Kärsimys = uhka, jota ihminen kokee omaa elämäänsä kohtaan, voi kohdistua fyysiselle, psyykkiselle tai taloudelliselle elämänalueelle. Koko ihminen kärsii.
-Kärsimys lakkaa kun uhka poistuu tai ihminen suostuu siihen mitä tapahtuu.
-Kärsimme, koska vastustamme sitä mitä meille tapahtuu.
-Kärsimys voi olla ihmisen ystävä, sillä se mahollistaa epäolennaisesta luopumisen.

-Hämähäkit kertovat elämästä: Hämähämähäkki kiipes langalle. Tuli sade rankkka hämähäkin vei. Aurinko armas kuivas satehen. Hämähämähäkki kiipes uudelleen.

[Kuudes ja viimeinen luento tiistaina 31.10.06 klo 18.30 Ammattikorkeakoulun auditoriossa, Rajakatu 35 (ovi F1). Liput 2 €.]

Harvinaisen onnistunut ensilumi 2

Vaajakoski. 29.10.2006.

Harvinaisen onnistunut ensilumi 1

Tämän vuoden ensilumi on harvinaisen onnistunut. Sitä tuli pieni sievä kerros ja sitten seurasi aurinkoinen ja kirkas pikkupakkaspäivä, jolloin uusi lumi ja maisema pääsivät kauniisti oikeuksiinsa ja niitä oli mukava ihailla.

Näin onnistuneessa paketissa tulleen ensilumen kestää paljon paremmin kuin loskalössöversion. Ei siis auta muuta kuin sanoa: tervetuloa talvi!

Mustikanvarpuja ensilumessa. 29.10.2006.

Ensilumi 2

29.10.2006.

Ensilumi

Epäilin jo että ajoissa talvirenkaiden vaihtaminen siirtäisi lumen tuloa kuukaudella tai kahdella, mutta tulihan sitä silti tänne Jyväskyläänkin.

29.10.2006.

Ruskaseurantaa 19

Kivistö, Jyväskylä.

Ruskaseurantaa 18

Näihin lehtikasoihin tekisi mieli mennä hyppimään, niin houkuttelevia ne ovat. En kuitenkaan kehdannut, sillä ne ovat jonkun pihalla.

Halssila, Jyväskylä.

Eilinen jääköön taa

Kalervo Aromäen Arjen keskellä -luentosarjan neljäs luento käsitteli vihan kohtaamista ja anteeksiannon harjoittamista. Tässä muistiinpanojani luennolta:

-Tarve antaa anteeksi nousee kivusta. Kipua aihettavat
1) uskottomuus. Annettu lupaus rikotaan.
2) luottamuksen pettäminen. Rikotaan rajoja sopimattomasti.
3) väkivalta, fyysinen tai psyykkinen.

-Kivun kokeminen:
1) kun koemme loukkauksen liian henkilökohtaisesti antaen siitä tulla keskeisen asian elämäämme.
2) alamme etsiä syyllistä
3) teemme kokemastamme "nyyhkytarinan," suostumme kokemuksen uhriksi.

-(ei-fyysinen) Kipu vaikuttaa siihen millaisena näen itseni, elämäni ja olemassaoloni:
1. voimaton
2. pelokas - joku voi kävellä ylitseni
3. oman arvon ja merkityksen aliarviointi
4. syyllisyys

Häpeä:
1) Psykologinen häpeä. Millaiseksi koen elämäni, en ole itsessäni riittävä, on väärin että olen olemassa.
2) Sosiaalinen häpeä. Tuottaa häpeää perheelle tai yhteisölle, johon kuuluu.
3) Syyllisyyden tunne. On tehnyt jotain väärin.

Tunteet:
-Tunteiden funktio on fysiologinen, se tapahtuu aivojen ja kehon välillä. Tunne on luonnollinen, fysiologinen vastine sille miten näemme ja tulkitsemme elämämme (todellinen tai oletettu).
-Ei ole positiivisia tai negatiivisia tunteita, on erilaisia tunteita.
-Millaiseksi elämäni muuttuu riippuu siitä miten toimin.
-Suuttumuksen tunne on luonnollinen fysiologinen reaktio.

Vihan tunne:
-Kipu herättää suuttumuksen kokemuksen. Suuttumus on elämää suojeleva ja säilytttävä tunne (ei tarkoita sellaista suuttumusta kun ei saa jotain mitä haluaa). Sen tehtävä on saada meidät tekemään asialle jotain, se antaa sisäisiä voimia hoitaa asian, joka minun ja sinun välillä.
-Meitä estää toimimasta se ettei kukaan ole opettanut meitä hoitamaan asioita. Useimmissa perheissä vaietaan, monissa kielletään ilmaisemasta tuskaa jota kokee toisen käyttäytymisen tai sanojen takia. Suuttumus jää sisälleni koska energia ei ohjaudu tilanteen korjaamiseen vaan varastoituu muistiimme ja muuttuu vihaksi.
-Viha kohdentuu itseen tai toiseen. Viha aiheuttaa: sairauksia, masennusta, itsetuhoista toimintaa, suuttumista toisille. Vihanpurkausten kohteena ovat itseä heikommat, koska taustalla on oman voimattomuuden kokemus. Viha näkyy oman elämän ja toisten elämän vähättelemisenä.
-Selvittämätön ja hoitamaton ristiriita voi laukaista meissä sairauden. Viha vaikuttaa immuniteettiimme.
-Useimmiten masennuksen taustalta löytyy viha.
-Itsetuho on sitä että muutun välinpitämättömäksi omaa elämääni kohtaan. Kaikki riippuvuuden muodot muuttuvat itsetuhoisiksi.

Miksi antaa anteeksi (Solomon Schimmel, juutalainen psykologi ja rabbi):
1) Koska meidät on luotu "Jumalan kuvaksi" (imago dei). Ihmisen arvo ihmisenä on riippumaton ulkoisista asioista ja kokemuksemme sisällöstä. Olemme erityisiä, arvokkaita, meillä on välineet rakentavaan ja tasapainoiseen olemiseen ja elämiseen. (Toisaalta rajallisuuden hyväksyminen on oleellinen osa elämää.) "Jumalan kuva" on asema, jota mikään ei voi muuttaa tai horjuttaa.
2) Olemme syntisiä, Jeesus kuollut edestämme. Synti tarkoittaa yritystä hallita omaaelämäänsä tietyllä tavalla.
3) Jeesuksen seuraajan ei tule vastata väkivaltaan väkivallalla (ei poista rikosoikeudellista vastuuta), sillä silloin uhrista tulee hyväksikäyttäjä.

-Terveyden ja anteeksiantamuksen yhteydestä on tutkimustuloksia.

Anteeksiantamisen vaiheet:
1) Tunnistaa vihamme ja kipumme. Suostua siihen todellisuuteen millaiseksi koen olemassaoloni. Tämä ei ole helppo vaihe, on vaikea suostua omaan tuskaansa. Meillä on psykologisia puolustusmekanismeja, joilla yritämme kieltää todellisuuden.
2) Päättää antaa anteeksi. Anteeksiantamuksen miettiminen herää kun vanhat menetelmät (viina, seksi, liikunta jne) eivät enää auta kipuun. Silloin joudun miettimään uutta mallia kohdata elämän todellisuutta.
3) Antaa anteeksi:
-Loukkaajan ymmärtäminen, empatia. Monet loukkaajat ovat tulleet loukatuiksi. Väkivallan kierre jatkuu. On ollut hylätty, väkivallan kohde. Silloin on vain vähän eväitä rakentavaan elämään (vaikka muuten olisikin menestyksekäs).
-Kivun sisäistäminen. Suostun elämään kipuni kanssa. En halua jatkaa sitä eteenpäin. Omistaa omat haavat ja miten ne vaikuttaa elämään. Kipumme säilyy kanssamme loppuun asti, mutta sitä ei tarvitse enää ottaa aktiivisesti esille jos olemme selvittäneet sen. Kivusta voi tulla kumppanini, ystäväni, väline, jonka kautta olen elämässä mukana. Tuskasta voi tulla palveluväline.
-Lahjan antaminen loukkaajalle. Annamme hänelle mahdollisuuden. Loukkaajan tulee tunnistaa että on loukannut ja kuinka syvästi se on koskettanut. Anteeksianto on sitä että tarjoaa asioiden rakentavan selvittämisen.

Eläminen anteeksiantamuksesta:
1) Tarkoituksen löytäminen kokemukselle. Kipu itsessään on mieletön eikä siinä ole mitään parantavaa ja elämää muuttavaa. Kun kipu kohdataan voi siitä tulla parantavaa ja elämää muuttavaa. Kokemus voidaan muuntaa rakentavaksi. Jos sitä ei tehdä, jää se mielettömäksi.
2) Tarvitsemme myös itse anteeksiantamusta. Väkivaltaan ei tarvitse suostua. Se jatkuu koska sen sallitaan jatkua. Kun sanotaan "nyt riittää," väkivalta useimmiten päättyy. Alistuminen väkivaltaan on mieletöntä. Uhrikin tarvitsee anteeksiantamusta, koska on mahdollisesti ollut mahdollistamassa kierrettä.
3) Emme ole yksin kokemuksessamme. Kyseessä ei ole ainutlaatuinen kokemus. Toisten tarinoissa kuulemme oman tarinamme.
4) Loukkauksen herättämien tunteiden työstäminen. Loukkauksesta seuraa kipu, viha ja mahdollinen katkeroituminen (katkeruus: kun elämä on jäänyt selvittämättä ja hoitamatta). Kun annetaan anteeksi säästytään katkeroitumiselta. Anteeksianto on todellista, koska se perustuu todelliselle vihalle. Anteeksianto vapauttaa löytämään vastauksen kipuuni ihmisenä. Voin katsoa silmiin voimattomuuttani, pelkoani, häpeääni, syyllisyyttäni ja kokea oman arvokkuuteni ihmisenä.

Anteeksiantamus on prosessi, johon suostun. Minulle annetaan anteeksi niin kuin minäkin suostun antamaan anteeksi. Ehkä anteeksiantamus, jota meillä on tarjota toiselle voisi vapauttaa hänet elämään omaa elämäänsä.

Mistä tiedän että olen antanut anteeksi? Kun avaan nyrkkini ja toivon toiselle hyvää.

[Arjen keskellä -luentosarja jaksamisesta jatkuu tiistaina 24.10. teemalla "miten mennä eteenpäin kun tie on poikki." Ammattikorkeakoulun auditorio, Rajakatu 35 (ovi F1), Jyväskylä. Liput 2 €.]

Ruskaseurantaa 17

Jyväskylä, 18.10.2006.

Monipuolinen työ

Olipa kiva päivä: jumalanpalvelus pitkästä aikaa Lievestuoreella, yllätysjuhlalounas appivanhempien kanssa sekä mukavat, kauniit ja musiikillisesti laadukkaat häät. Huomenna joulunäytelmän mainoskuvaukset ja vastuuhenkilövalintapalaveri. Monipuolista tämä pastorin työ.

Hääpöytä

Tenhoava häävieras

Herkkä hetki

Herkullista hellalta

Häävalssi


Kommunikaatio

Foxtrot

Ruskaseurantaa 16

Halssila, Jyväskylä. 18.10.2006.

Uupuneen ylistys

Jyväskylä. 18.10.2006.

[Tämän viikon kokoontumisissa ja palavereissa on ollut esillä Psalmi 148. Niinpä siitä tuli tänä aamuna myös hartauskirjoitus Viitasaaren Sanomiin.]

Psalmi 148 on laulu, jossa kehotetaan ylistämään. Ensiksi kehotus suunnataan "teille, jotka olette taivaassa" ja "korkeuksissa." Tätä joukkoa ovat mm. enkelit, taivaan joukot, aurinko, kuu ja tähdet. Jakeessa viisi kerrotaan syy miksi näiden kannattaa ylistää: "Ylistäkööt nämä kaikki Herran nimeä, sillä hän on ne käskyllään luonut." Luodun luonteeseen kuuluu tekijänsä ylistäminen. Taidenäyttelyssäkin katselijoita kiinnostaa taideteoksen tekijä. Taideteos "ylistää" häntä, joka on sen suunnitellut ja toteuttanut. Siksi tekijänoikeuslakeja pidetäänkin tärkeinä.

Kehotettuaan "korkeuksissa" olevia ylistämään siirrytään psalmissa alemmas. "Ylistäkää Herraa, te jotka olette maan päällä" (jae 7): merieläimet, tuli, rakeet, lumi, usva, myrskytuuli, vuoret, puut, villieläimet, karja, matelijat, linnut. Kehotus kuuluu myös ihmisten keskellä ylhäisille (kaikki maan mahtimiehet) sekä rahvaalle (kansat), miehille ja naisille, nuorille ja vanhoille. Siis kaikille, sillä eivätköhän kaikki meistä kuulu johonkin noista kategorioista.

Perustelut miksi maan päällä olevien tulee ylistää ovat monipuolisemmat kuin "korkeuksissa" oleville: Jumalan nimi on ylhäinen, hän hallitsee niin taivasta kuin maata, hän on antanut "kansalleen uuden voiman" ja he saavat olla häntä lähellä. Suuri Jumala, kaiken luoja ja hallitsija on kiinnostunut ihmisistä ja heidän jaksamisestaan. Uuden voiman saaminen viittaa siihen, että entinen on loppunut. Jaksaminen on iso kysymys ihmisten arjessa ja moni uupuu. Työelämän paineet, talousvaikeudet, ihmissuhdeongelmat, sairaudet ja menneisyyden haavat vievät ihmisen voimat.

Väsynyt "saa olla lähellä" Jumalaa (jae 14). Mikä huimaava etuoikeus! Uupunut "saa olla," ei tarvitse suorittaa, päteä eikä ansaita. Saa olla - Jumalaa lähellä. Hänelle, joka on korkein kaikesta, joka hallitsee taivaat ja maat, on yksi uupunut ihminen arvokas ja rakas. "Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli." (Ps. 34:19)

Jumalan lähellä saa olla, ei tarvitse menestyä ja päteä. Siitä tulee uupuneelle uusi voima. On siis syytä ylistää.

Lokakuu kukkii, osa 4

Lisää lokakuista kukkaloistoa.

Halssila, Jyväskylä. 18.10.2006.

Ruskaseurantaa 15

Halssila, Jyväskylä. 18.10.2006.

Lokakuu kukkii, osa 3

Lokakuu kukkii edelleen.

Jyväskylä, 18.10.2006.

Ruskaseurantaa 14

Adventtikirkko, Jyväskylä. 13.10.2006.

Ruskaseurantaa 13

Eskilstunan aukio, Jyväskylä. 13.10.2006.

Jaksaminen on elämisen asenne

Jyväskylä. 13.10.2006.

Kalervo Aromäen Arjen keskellä -luentosarjan kolmas osa "Jaksaminen on elämisen asenne" käsitteli terveyttä. Tässä joitain muistiinpanojani luennosta:

-Terveys: avoimuus kaikille elämän mahdollisuuksille ja vaatimuksille. Se on mielen asennoitumista, tapa olla elämässä mukana.

-Ihminen on (biospsykososiaalishengellinen) kokonaisuus, joka koostuu kehosta, mielestä ja hengestä.

-Ihminen on kokonaisuudessaan sielu. Ajatteleva, toimiva olento = sielu. Ei ole erillistä "sielua." Mitä tapahtuu yhdellä elämän alueella, sillä on heijastuma muille elämän alueille.

-Jaksamiseen vaikuttavia tekijöitä:
1) Perimä. Perimä selittää korkeimmillaan 30-40 % jaksamisesta.
2) Elämäntapa. Tupakointi, alkoholi, ravinto ym. Esim. II tyypin diabetes on elämäntapasairaus.
3) Hengellisyys.

-Hengellisyys on harkintaa. Ihminen on kiteyttänyt itselleen se mikä on olennaisinta elämässä.

-Uskonnollisuus vs. hengellisyys:
1) Uskonnollisuus: uskomukset, toimintamallit, rituaalit, yhteisöllinen, vastuuta korostava, ihmisiä jakava. Uskonnollisuusteen liittyy ulkoinen tapa toimia.
2) Hengellisyys: pyhyyden etsintää, suhde itseä suurempaan, henkilökohtainen, ilmentää syvintä ihmisessä, merkitykset, toiveet, uskomukset, mikä on elämässä tärkeintä. Arvoperusta, josta käsin arvioi omaa elämäänsä.

-Jokaisella ihmisellä on Jumalansa, isolla tai pienellä j:llä.

-Jaksamiseen vaikuttavia hengellisiä tekijöitä:
1) lepo
2) elämäntapa
3) Jumala
4) usko
5) toivo
6) rakkaus
7) valinta
8) epäitsekkyys
... kysymys on asennoitumisesta tietyllä tavalla siihen miten olen elämässä ja näen asioista ympärilläni.

-Usko mielenasenteena: mitä uskon jostain asiasta on tärkeämpää kuin mihin uskon.

-Toivo: vaikka voi olla tilanteessa joka on vaikea, huomenna asiat voivat olla paremmin.

-Viktor Frankl, juutalainen lääkäri keskitysleirillä (kirj. kirjan Ihmisyyden rajalla) teki siellä kaksi huomiota:
1) Inhimilliset ihmiset ovat aina vähemmistönä
2) Jos ihmisellä on toivo, jotakin jota varten elää, silloin siihen on voimavarat. Toivon menetyksen jälkeen ihminen menehtyy muutamassa päivässä.

-Rakkaus: minua rakastetaan sen tähden että olen olemassa eikä sen tähden mitä minusta saadaan irti. Riittävät sosiaaliset suhteet.

-Valinta: emme voi aina valita sitä, mitä elämässä tapahtuu, mutta voimme valita suhtautumisemme siihen ja siten vaikuttaa lopputulokseen. Elämässä on kysymys todellisuuden kohtaamisesta, jossa nyt on ja tulemista toimeen sen kanssa.

-Elämä ei ole siinä mitä minulle tapahtuu, vaan siinä miten kohtaan sen (miten elän esim. sairauteni kanssa). Elämä on aina suurempi kuin mitä minulle tapahtuu.

-Miksi mielen asenteella on niin suuri merkitys:
a) Ensin on havainnointi, jota seuraa tulkinta (taustani vaikuttaa tulkintaani). Tulkinnasta seuraa tunne, joka on fysiologinen, sähköinen, kemiallinen tiedonsiirto - aivot lähettävät viestin keholle valmistaen sitä joko toimintaan tai lepotilaan. Tunteen jälkeen tulee toiminta.
b) Ihminen voi oppia ohittaamaan ajattelu eli tulkinta vaiheen ja hypätä suoraan havainnoinnista tunteeseen. Monet tunnereaktioistamme ovat ehdollistamisen kautta syntyneitä.
c) Tunteita ylikorostetaan. On olennaisempaa ajatella mitä tämä merkitsee kuin miltä se tuntuu.

-Kaikki tunteet ovat myönteisiä, koska ne ovat luonnollisia. Ne ovat aivojen ja kehojen välistä viestintää. Tehtävämme on kuunnella mitä elämässämme tapahtuu. Se on esim. masennuksen tärkein tehtävä. Masennus on siis terve tunne (paitsi jos on biologista).

-Perustunteet:
1) Ilo. Ilo on saamista. Tunnistaa asioita, joita minulla on elämässä (ystäviä, työ, perhe, asunto, koulutus, oma elämä...). Voin kiittää elämästä, jonka olen saanut.
2) Suru. Olen menettänyt jotain minulle tärkeää. Silloin kaikki toiminnot pysähtyvät käsittelemään mennyttä (mitä on ollut ja enää ei ole). Suremme sekä sitä, mitä toiset ovat tuoneet elämäämme tai vieneet siitä että mitä itse olemme tehneet.
3) Pelko. Uhka, jota ihminen kokee. Pelon/stressin vaikutus: a) veri kiertää vilkkaammin aivoissa, valmiustila b) verenpaine sydämessä nousee c) lihaksisto on jännittyneempi d) hikoileminen. Pelko voi olla niin suuri että lamaannuttaa ihmisen, muuten se on terve tunne.
4) Viha.

-Jaksamiseen vaikuttaa se miten löydän rauhan sen kanssa kuka olen ja millainen olen ollut.

[Luentosarja jatkuu tiisaina 17.10. klo 18.30. Aiheena on viha. Ammattikorkeakoulun auditorio, Rajakatu 35 (ovi F1), Jyväskylä. Liput 2 €.]

Ruskaseurantaa 12

Ruskaseurantaa: punaista ja keltaista Tourukadulla.

Jyväskylä. 13.10.2006.

Ruskaseurantaa 11

Ruskaseurantaa: punaista ja keltaista Tourukadulla.

Jyväskylä, 13.10.2006.

Ruskaseurantaa 10

Ruskaseurantaa: keltaista ja punaista Tourukadulla.

Jyväskylä. 13.10.2006.

Ruskaseurantaa 9

Ruskaseurantaa Tourukadulla.

Jyväskylä. 13.10.2006.

Lokakuu kukkii, osa 2

Jyväskylä. 14.10.2006.

Lokakuu kukkii, osa 1

Tänään olisi ollut Jyväskylän blogimiitti. Toivottavasti kaikilla on ollut mukavaa. Harkitsin kyllä siellä poikkeamista, mutta tein sitten arvovalinnan. Erittäin kiireisen parin viime viikon aikana ei ole ollut paljoa aikaa omalle muksulle, joten isomman korren veti ulkoilu muksun ja mumskin kanssa.

Ulkona laitoin merkille itseäni yllättäneen asian: luonnossa on paljon kukkia! Lokakuu kukkii ja sen huomaa kun lähtee ulos, ottaa aikaa katselemiseen eikä anna ennakko-odotuksen (= lokakuussa ei ulkona harrasteta kukkabongailua ainakaan Suomessa) estää näkemästä sitä mitä ympärillä on.

Niinpä tässä tänään bongattua kukkivaa lokakuuta. Ei mitään erityisempiä valokuvataiteen helmiä, mutta täytyi käydä napsimassa kuvia, jotta muistaisin mitä tänään näin.

Jyväskylä. 14.10.2006.