Suurussalmi, 30.9.2006.30.9.06
Ruskaseurantaa 2
Ruskaseurantaa on tänään harjoitettu maakunnassa. Muuten niin harmaata päivää kaunisti jo ihan oikea ruskamaisema.
Suurussalmi, 30.9.2006.
Suurussalmi, 30.9.2006.29.9.06
28.9.06
Ruskaseurantaa 1
Ruskan tulo on tänä syksynä ollut hauskan hidasta. Sinne tänne harvakseltaan ilmestyy vähän keltaista ikäänkuin varkain. Vaahterat ja osa pihlajista ovat nyt olleet ensimmäiset kunnon väriläiskät. Mahtaakohan keltainen ja punainen yht'äkkiä kuitenkin räjähtää kaikkialle vai jatkuuko tämä hidas asteittainen värimaailman muutos?
Syyskuun puolivälissä Urjalassa punaisena säkenöi vasta yksi korallikannukka.
Korallikannukka. Urjala, 12.9.2006.
Syyskuun puolivälissä Urjalassa punaisena säkenöi vasta yksi korallikannukka.
Korallikannukka. Urjala, 12.9.2006. Kunnianosoitus ruokatunnilla
Tässä joku päivä söin lounaaksi kiinalaista ruokaa samalla selaillen noin vuoden takaista lehteä rentoutuen hieman työn lomassa. Yht'äkkiä kesken ruokailun tajusin katselevani kuvaa autosta, jossa ystäväni murhattiin noin kolme vuotta sitten.
En ollut nähnyt kuvaa ennen, mutta tunnistin sen kuvatekstistä. Auto oli poltettu ja jotenkin kalmanhajuisen, pahaenteisen näköinen. Yritin kuvitella tapahtunutta. Olikohan se käynyt nopeasti? Mitäköhän hän ajatteli ja teki tajutessaan että nyt hänet tapetaan? Ehtikö siinä yrittää mitään - supliikkimiehenä hän olisi yrittänyt ehdottomasti puhua tilanteen rauhalliseksi.
Yritin kuvitella miltä hänen ruumiinsa mahtoi näyttää. En osannut.
Hän oli ystävä ja kollega, minua useamman vuoden vanhempi norjalainen. Tutustuimme jokin aika sen jälkeen kun olin aloittanut Adventtikirkon nuorisotyön johtajana. Meitä nuorisotyön johtajia oli useammasta Euroopan maasta koulutuksessa Amerikassa. Tapasimme alan ammattilaisia, kävimme erilaisissa nuorisotyötapahtumissa, loimme kontakteja, jaoimme ideoita - ja tutustuimme toisiimme.
Minä olin se uusi, porukan nuorin ja ainoa nainen. Ajelimme välillä pitkiäkin matkoja paikasta toiseen. Meidän autossa hän ajoi, minä etupenkillä, takapenkillä pari muuta skandinaavia. He yltyivät tietysti puhumaan keskenään skandinaaviskaa, pyysivät kyllä anteeksi, sanoin ettei se minua haittaa. Ei, en minä ymmärrä tanskaa. Puhukaa rauhassa.
Huumorpitoisessa porukassa vitsit lensi ja jutut olivat välillä kyllä hieman levottomia. Enkä tietenkään voinut olla nauramatta niille päiväunieni lomasta. Miksi naurat oikeissa kohdissa, ihmettelivät kollegat.
Tutustuin parhaiten häneen, meillä synkkasi hyvin. Naurettiin ja vitsailtiin, juteltiin syvällisiä, kipeitäkin asioita. Muistutin kuulemma hänen siskoaan. Satuimme vielä lentämään samassa koneessa takaisin.
Kansainvälisissä projekteissa oli aina mukava tehdä yhteistyötä hänen kanssaan. Juttu luisti, opin paljon, saatiin aikaiseksi ja huumori kukki. Olin pahoillani kun hän siirtyi nuorisotyöstä toisen rakkautensa pariin, kehitysyhteistyöhön.
En suinkaan ollut ainoa, joka hänen kanssaan tuli toimeen. Hänellä oli ihmeellinen kyky saada ihmiset liikkeelle ja asiat tapahtumaan kohdaten samalla yksilön. Ei ihme, että hänen hautajaisissaan oli 700 ihmistä osoittamassa kunnioitustaan.
Hän oli Liberiassa tarkastamassa avustusprojektia kun kapinallissotilaat murhasivat hänet ja kaksi liberialaista avustustyöntekijää.
Naurava, räväkkä, syvällinen, erinomainen johtaja, aloitteentekijä, suoraanpuhuja, hieman levoton, lämmin ja aito kristitty, status quohon tyytymätön seikkailija. Sellainen oli ystäväni, Kåre Lund. Elämäni on parempi, koska sain tuntea hänet. Niin on myös tuhansien muiden.
En ollut nähnyt kuvaa ennen, mutta tunnistin sen kuvatekstistä. Auto oli poltettu ja jotenkin kalmanhajuisen, pahaenteisen näköinen. Yritin kuvitella tapahtunutta. Olikohan se käynyt nopeasti? Mitäköhän hän ajatteli ja teki tajutessaan että nyt hänet tapetaan? Ehtikö siinä yrittää mitään - supliikkimiehenä hän olisi yrittänyt ehdottomasti puhua tilanteen rauhalliseksi.
Yritin kuvitella miltä hänen ruumiinsa mahtoi näyttää. En osannut.
Hän oli ystävä ja kollega, minua useamman vuoden vanhempi norjalainen. Tutustuimme jokin aika sen jälkeen kun olin aloittanut Adventtikirkon nuorisotyön johtajana. Meitä nuorisotyön johtajia oli useammasta Euroopan maasta koulutuksessa Amerikassa. Tapasimme alan ammattilaisia, kävimme erilaisissa nuorisotyötapahtumissa, loimme kontakteja, jaoimme ideoita - ja tutustuimme toisiimme.
Minä olin se uusi, porukan nuorin ja ainoa nainen. Ajelimme välillä pitkiäkin matkoja paikasta toiseen. Meidän autossa hän ajoi, minä etupenkillä, takapenkillä pari muuta skandinaavia. He yltyivät tietysti puhumaan keskenään skandinaaviskaa, pyysivät kyllä anteeksi, sanoin ettei se minua haittaa. Ei, en minä ymmärrä tanskaa. Puhukaa rauhassa.
Huumorpitoisessa porukassa vitsit lensi ja jutut olivat välillä kyllä hieman levottomia. Enkä tietenkään voinut olla nauramatta niille päiväunieni lomasta. Miksi naurat oikeissa kohdissa, ihmettelivät kollegat.
Tutustuin parhaiten häneen, meillä synkkasi hyvin. Naurettiin ja vitsailtiin, juteltiin syvällisiä, kipeitäkin asioita. Muistutin kuulemma hänen siskoaan. Satuimme vielä lentämään samassa koneessa takaisin.
Kansainvälisissä projekteissa oli aina mukava tehdä yhteistyötä hänen kanssaan. Juttu luisti, opin paljon, saatiin aikaiseksi ja huumori kukki. Olin pahoillani kun hän siirtyi nuorisotyöstä toisen rakkautensa pariin, kehitysyhteistyöhön.
En suinkaan ollut ainoa, joka hänen kanssaan tuli toimeen. Hänellä oli ihmeellinen kyky saada ihmiset liikkeelle ja asiat tapahtumaan kohdaten samalla yksilön. Ei ihme, että hänen hautajaisissaan oli 700 ihmistä osoittamassa kunnioitustaan.
Hän oli Liberiassa tarkastamassa avustusprojektia kun kapinallissotilaat murhasivat hänet ja kaksi liberialaista avustustyöntekijää.
Naurava, räväkkä, syvällinen, erinomainen johtaja, aloitteentekijä, suoraanpuhuja, hieman levoton, lämmin ja aito kristitty, status quohon tyytymätön seikkailija. Sellainen oli ystäväni, Kåre Lund. Elämäni on parempi, koska sain tuntea hänet. Niin on myös tuhansien muiden.
24.9.06
23.9.06
22.9.06
Herkkua
Onneksi on keksitty puutarhatyrnipensaat niin saa täällä Keski-Suomessakin syksyllä tyrniä. Syksy on yksinkertaisesti vajaa ilman tuoreita tyrnimarjoja. Toki aidon rantatyrnin ja viljellyn tyrnin välillä on ero, mutta hyvä näin. (Viljelty tyrni on kyllä hyvää pakastettuna ihan kokonaisena: kiva, viileä, mehukas karamelli.)
Tänään olen nautiskellut tuoreista tyrneistä. Nam.
Tänään olen nautiskellut tuoreista tyrneistä. Nam.
Urjala, 12.9.2006.
Loukkaantumisesta
Aamulla sattui silmiini hyvä postaus loukatuksi tulemisesta ja milloin ottaa asia esiin. Asia on hyvin tärkeä tiimeissä, ryhmissä ja yhteisöissä. Joyful Woman on viisas.
21.9.06
Kirsikkapuu kukkii vielä 4
Kirsikat on jo ajat sitten syöty, mutta kirsikkapuu sen kun kukkii... Kirsikkapuuta kiipeävä metsäköynnös eli clematishan se siinä ilahduttaa vielä syksylläkin.
Urjala, 12.9.2006
Urjala, 12.9.2006
19.9.06
18.9.06
17.9.06
15.9.06
Al Gore
Sain kutsun tulla kuulemaan Albert Arnold Gore Juniorin puhetta Helsingissä. Sattui olemaan sopiva päivä, niinpä menin, utelias kun olen. Sitäpaitsi olemmehan lähestulkoon tavanneet aikaisemminkin.
Bostonissa asuessamme oli kiihkeiden presidentinvaalien aika ja ensimmäinen virallisista TVväittelyistä järjestettiin Bostonissa UMass-yliopistossa aivan kotimme lähellä. Sepäs oli jännittävää! Väkeä paljon, poliiseja pilvin pimein, isoja mustia autoja, mielenosoittajia, lippuja, vaalimainoksia. Sekaan vaan maailman menoa pällistelemään.
Mies ehti paikalle aikaisemmin ja jopa näki Al Goren noin 50 metrin päästä. Minä näin vain George Bushin auton. Hän ei päätänsä autosta ulos pistänyt, sillä paikalliset ihmiset lähinnä voivat vain pahoin hänet nähdessään. Silloin lienee paras pitäytyä tummien autonikkunoiden suojassa...
No, nyt näin Al Goren peräti metrin päästä. Tosin en häntä ensin huomannut kun hän tuli sisään turvamiesten ja muiden korkea-arvoisten vieraiden keskellä. Kun hän sitten istui edessäni tunnistin hänet niskasta.
Gore piti kieltämättä hyvän ja vakuuttavan puheen. Hän myös osasi asiansa erinomaisesti eikä esittänyt vain ulkoaopittua litanniaa. Ei siis ihan turha setä.
Puhe eteni nopeasti ja yksityiskohdat vilisivät äkkiä ohi. [Ne voi sitten mennä katsomaan hänen elokuvastaan.] Perusperiaatteet ovat toki selvät. Kasvihuoneilmiö on todellisuutta ja tieteellinen tosiasia. Hiilidioksidin määrä ilmakehässä on monin, monin, moninkertainen normaaliin vaihteluihin nähden. Tieteellisissä julkaisuissa kasvihuoneilmiötä ei epäillä, suurelle yleisölle osoitetuissa kirjoituksissa sitä epäiltiin muistaakseni yli 50 % artikkeleista. Se onkin ollut määrätyiden yritysten ja lobbareiden pyrkimys. He haluavat esittää kasvihuoneilmiön yhtenä teoriana, jota sopii epäillä kuten muitakin teorioita.
Mielenkiintoista oli myös se, että aikamoinen lista amerikkalaisia kaupunkeja ovat hyväksyneet Kioton sopimuksen. Sieltäkin löytyy huolta ympäristön tilasta. Viime vuoden myrskyt ovat herättäneet monia. Nyt on seuraamusten aika (time of consequences), Gore siteerasi Churchilliä.
"Tässä on kyse ihmiskunnan selviytymisestä. Tämä on moraalinen kysymys. Tämä on hengellinen kysymys," sanoi Gore. Häntä kuunnellessa tuli todellakin mieleen Ilmestyskirjan kuvaus "aurinko sai vallan korventaa ihmisiä tulellaan. Ihmiset paahtuivat kovassa helteessä..." (Ilm. 16:8,9). Raamatullinen tehtävänkuvaus ihmiselle oli "viljellä ja varjella" (1 Moos. 2:15) maata. Varjelu-osuus on pahasti jäänyt muiden pyrkimysten varjoon...
Goren puhe oli aika pitkä, mutta mielenkiinto pysyi yllä hyvin. Tuttavuuden lähentämiseen ei jäänyt mahdollisuutta, sillä sanottuaan viimeisen sanan säntäsi hän heti keskikäytävää ulos, turvamiehet kannoillaan.
Bostonissa asuessamme oli kiihkeiden presidentinvaalien aika ja ensimmäinen virallisista TVväittelyistä järjestettiin Bostonissa UMass-yliopistossa aivan kotimme lähellä. Sepäs oli jännittävää! Väkeä paljon, poliiseja pilvin pimein, isoja mustia autoja, mielenosoittajia, lippuja, vaalimainoksia. Sekaan vaan maailman menoa pällistelemään.
Mies ehti paikalle aikaisemmin ja jopa näki Al Goren noin 50 metrin päästä. Minä näin vain George Bushin auton. Hän ei päätänsä autosta ulos pistänyt, sillä paikalliset ihmiset lähinnä voivat vain pahoin hänet nähdessään. Silloin lienee paras pitäytyä tummien autonikkunoiden suojassa...
No, nyt näin Al Goren peräti metrin päästä. Tosin en häntä ensin huomannut kun hän tuli sisään turvamiesten ja muiden korkea-arvoisten vieraiden keskellä. Kun hän sitten istui edessäni tunnistin hänet niskasta.
Gore piti kieltämättä hyvän ja vakuuttavan puheen. Hän myös osasi asiansa erinomaisesti eikä esittänyt vain ulkoaopittua litanniaa. Ei siis ihan turha setä.
Puhe eteni nopeasti ja yksityiskohdat vilisivät äkkiä ohi. [Ne voi sitten mennä katsomaan hänen elokuvastaan.] Perusperiaatteet ovat toki selvät. Kasvihuoneilmiö on todellisuutta ja tieteellinen tosiasia. Hiilidioksidin määrä ilmakehässä on monin, monin, moninkertainen normaaliin vaihteluihin nähden. Tieteellisissä julkaisuissa kasvihuoneilmiötä ei epäillä, suurelle yleisölle osoitetuissa kirjoituksissa sitä epäiltiin muistaakseni yli 50 % artikkeleista. Se onkin ollut määrätyiden yritysten ja lobbareiden pyrkimys. He haluavat esittää kasvihuoneilmiön yhtenä teoriana, jota sopii epäillä kuten muitakin teorioita.
Mielenkiintoista oli myös se, että aikamoinen lista amerikkalaisia kaupunkeja ovat hyväksyneet Kioton sopimuksen. Sieltäkin löytyy huolta ympäristön tilasta. Viime vuoden myrskyt ovat herättäneet monia. Nyt on seuraamusten aika (time of consequences), Gore siteerasi Churchilliä.
"Tässä on kyse ihmiskunnan selviytymisestä. Tämä on moraalinen kysymys. Tämä on hengellinen kysymys," sanoi Gore. Häntä kuunnellessa tuli todellakin mieleen Ilmestyskirjan kuvaus "aurinko sai vallan korventaa ihmisiä tulellaan. Ihmiset paahtuivat kovassa helteessä..." (Ilm. 16:8,9). Raamatullinen tehtävänkuvaus ihmiselle oli "viljellä ja varjella" (1 Moos. 2:15) maata. Varjelu-osuus on pahasti jäänyt muiden pyrkimysten varjoon...
Goren puhe oli aika pitkä, mutta mielenkiinto pysyi yllä hyvin. Tuttavuuden lähentämiseen ei jäänyt mahdollisuutta, sillä sanottuaan viimeisen sanan säntäsi hän heti keskikäytävää ulos, turvamiehet kannoillaan.
Uskontojen välinen dialogi käytännössä
Blogisisko kirjoittaa hyvin uskontojen välisistä suhteista. Suosittelen.
14.9.06
Teologian opintojen vaikutus
Reverend Mommy paljastaa teologian opintojen vaikutuksen ihmismieleen. [engl.]
Leirielämää: päättäjäiset
Leirin päättäjäiset olivat suomalaisten harteilla, sillä seuraava Camporee-leiri järjestetään Suomessa 4-5 vuoden päästä.
Päättäjäisohjelm oli monipuolinen: musiikkia, sketsi, kuoro, pesäpallon peluuta, puhe rakentamisesta ja purkamisesta, jumppasaarna, tanhuesitys... Oma hommani oli pitää huoli että kukin oli lavalla oikeaan aikaan ilman viivytyksiä ja että kaikki olivat valmiina ja tiesivät mitä tekivät.
Siinäpä riitti tekemistä. Pieni lisäys ohjelmaan... tietääkö juontajat? Entä seuraava esiintyjä? Miten tämä vaikuttaa siihen ja tähän...? Onko reitti auki pesäpalloporukan juosta sisään? Voisitteko varoa vähän, tästä pinkoo pian väkeä minkä kintuistaan kerkee. Mene, mene, sun vuoros on pian. Ei, ei tartte roudata tuota, se on kyllä sovittu....
Ilta meni hienosti ja suomalaiset hoitivat hommansa tyylillä, innolla ja vauhdikkaasti.
Ohjelman ollessa loppuvaiheessa alkoi sataa runsaasti. Meidän osuutemme jälkeen piti kaikkien mennä ulos, katsoa tulinäytös ja laskea liput ja sen piti olla leirin virallinen päätös. Mutta eihän sinne nyt voi mennä... Mitä me nyt tehdään? Mitä ihmisille ilmoitetaan? Voidaanko tulinäytös siirtää telttaan, onko se vaarallista? Kenellä on valtuudet antaa siihen lupa? Mistä ihmeestä löytää 3000 ihmisen joukosta äkkiä koko leirin pomo? Missä se tulikundi on? No niin, nyt joku lavalle puhumaan lämpimiä kunnes tiedetään mitä tehdään... Tietääkö äänentoisto muutoksista? Millon se tulikundi on valmis? Miten tää leiri saadaan loppumaan?!?!!
Kuumeisen pikapalaveerauksen, justeerauksen ja juoksentelun jälkeen tuliesitys esitettiin teltassa (turvallisesti) ja leiri päätettiin virallisesti ilman lipunlaskua. Iso kunnia nuorille juontajillemme, jotka selvisivät yllättävistäkin tilanteista huumorilla ja tyylillä eikä läppä loppunut. Jossain vaiheessa jouduin työntämään heidät lavalle sanoen että en tiedä mitä nyt tapahtuu, puhukaa jotain. Yleisö ei tainnut edes huomata mitään ihmeellistä häslinkiä.
Niin se sitten päättyi. Yö vielä nukuttiin, aamunkoitteessa noustiin purkamaan leiri, täyttämään kuopat, pakkaamaan tavarat, kantamaan puut paikoilleen. Juuri ehdittiin saada tavarat autoihin ennen sadetta.
Kyllä kannatti pastorinkin olla leirillä mukana. Aikaisempina kertoina olen kuulunut vastuuhenkilöihin ja ollut mukana ratkomassa koko leirin asioita ja väistämättömiä kulttuurien, ihmisten ja järjestelyjen kahnauksia ynnä muita mahdollisia ja mahdottomia haasteita. Nyt sain olla tulkki, osallistua oman vartion elämään, käydä muksun kanssa välillä uimarannalla, hengata nuorten kanssa, tavata kansainvälisiä tuttuja. Miten mukavaa. Varsinkin kun suomalaisilla oli taitava ja asiansa osaava johtaja, jonka tiimissä oli mukava olla ja hoitaa oman osuutensa ilman huolta siitä miten kokonaisuus hoituu. What a treat.
Oli upea leiri. Tanskalaiset olivat tehneet mahtavaa työtä ja suomalaisilla riittää haastetta laittaa paremmaksi... Ei muuta kuin varaaman aika kalenterista (kunhan ajankohta vielä selviäsi), jotta pääsee vapaaehtoiseksi, sillä on se sen arvoista.
Sanavalmiit juontajat
Suomalaisten pomo, hyvä johtaja
Menossa uimaan...
...tulossa uimasta
Mieleenpainuva puhe
Pesäpalloa
Hyvä Suomi!
Jonatan Tejel, Global Pathfinder Director Espanjasta
Se tulikundi
Päättäjäisohjelm oli monipuolinen: musiikkia, sketsi, kuoro, pesäpallon peluuta, puhe rakentamisesta ja purkamisesta, jumppasaarna, tanhuesitys... Oma hommani oli pitää huoli että kukin oli lavalla oikeaan aikaan ilman viivytyksiä ja että kaikki olivat valmiina ja tiesivät mitä tekivät.
Siinäpä riitti tekemistä. Pieni lisäys ohjelmaan... tietääkö juontajat? Entä seuraava esiintyjä? Miten tämä vaikuttaa siihen ja tähän...? Onko reitti auki pesäpalloporukan juosta sisään? Voisitteko varoa vähän, tästä pinkoo pian väkeä minkä kintuistaan kerkee. Mene, mene, sun vuoros on pian. Ei, ei tartte roudata tuota, se on kyllä sovittu....
Ilta meni hienosti ja suomalaiset hoitivat hommansa tyylillä, innolla ja vauhdikkaasti.
Ohjelman ollessa loppuvaiheessa alkoi sataa runsaasti. Meidän osuutemme jälkeen piti kaikkien mennä ulos, katsoa tulinäytös ja laskea liput ja sen piti olla leirin virallinen päätös. Mutta eihän sinne nyt voi mennä... Mitä me nyt tehdään? Mitä ihmisille ilmoitetaan? Voidaanko tulinäytös siirtää telttaan, onko se vaarallista? Kenellä on valtuudet antaa siihen lupa? Mistä ihmeestä löytää 3000 ihmisen joukosta äkkiä koko leirin pomo? Missä se tulikundi on? No niin, nyt joku lavalle puhumaan lämpimiä kunnes tiedetään mitä tehdään... Tietääkö äänentoisto muutoksista? Millon se tulikundi on valmis? Miten tää leiri saadaan loppumaan?!?!!
Kuumeisen pikapalaveerauksen, justeerauksen ja juoksentelun jälkeen tuliesitys esitettiin teltassa (turvallisesti) ja leiri päätettiin virallisesti ilman lipunlaskua. Iso kunnia nuorille juontajillemme, jotka selvisivät yllättävistäkin tilanteista huumorilla ja tyylillä eikä läppä loppunut. Jossain vaiheessa jouduin työntämään heidät lavalle sanoen että en tiedä mitä nyt tapahtuu, puhukaa jotain. Yleisö ei tainnut edes huomata mitään ihmeellistä häslinkiä.
Niin se sitten päättyi. Yö vielä nukuttiin, aamunkoitteessa noustiin purkamaan leiri, täyttämään kuopat, pakkaamaan tavarat, kantamaan puut paikoilleen. Juuri ehdittiin saada tavarat autoihin ennen sadetta.
Kyllä kannatti pastorinkin olla leirillä mukana. Aikaisempina kertoina olen kuulunut vastuuhenkilöihin ja ollut mukana ratkomassa koko leirin asioita ja väistämättömiä kulttuurien, ihmisten ja järjestelyjen kahnauksia ynnä muita mahdollisia ja mahdottomia haasteita. Nyt sain olla tulkki, osallistua oman vartion elämään, käydä muksun kanssa välillä uimarannalla, hengata nuorten kanssa, tavata kansainvälisiä tuttuja. Miten mukavaa. Varsinkin kun suomalaisilla oli taitava ja asiansa osaava johtaja, jonka tiimissä oli mukava olla ja hoitaa oman osuutensa ilman huolta siitä miten kokonaisuus hoituu. What a treat.
Oli upea leiri. Tanskalaiset olivat tehneet mahtavaa työtä ja suomalaisilla riittää haastetta laittaa paremmaksi... Ei muuta kuin varaaman aika kalenterista (kunhan ajankohta vielä selviäsi), jotta pääsee vapaaehtoiseksi, sillä on se sen arvoista.
Sanavalmiit juontajatSuomalaisten pomo, hyvä johtaja
Menossa uimaan......tulossa uimasta
Mieleenpainuva puhe 
Suomalaisten kuoro
PesäpalloaHyvä Suomi!
Jonatan Tejel, Global Pathfinder Director EspanjastaSe tulikundi13.9.06
12.9.06
10.9.06
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)