Sain kutsun tulla kuulemaan Albert Arnold Gore Juniorin puhetta Helsingissä. Sattui olemaan sopiva päivä, niinpä menin, utelias kun olen. Sitäpaitsi olemmehan lähestulkoon tavanneet aikaisemminkin.
Bostonissa asuessamme oli kiihkeiden presidentinvaalien aika ja ensimmäinen virallisista TVväittelyistä järjestettiin Bostonissa UMass-yliopistossa aivan kotimme lähellä. Sepäs oli jännittävää! Väkeä paljon, poliiseja pilvin pimein, isoja mustia autoja, mielenosoittajia, lippuja, vaalimainoksia. Sekaan vaan maailman menoa pällistelemään.
Mies ehti paikalle aikaisemmin ja jopa näki Al Goren noin 50 metrin päästä. Minä näin vain George Bushin auton. Hän ei päätänsä autosta ulos pistänyt, sillä paikalliset ihmiset lähinnä voivat vain pahoin hänet nähdessään. Silloin lienee paras pitäytyä tummien autonikkunoiden suojassa...
No, nyt näin Al Goren peräti metrin päästä. Tosin en häntä ensin huomannut kun hän tuli sisään turvamiesten ja muiden korkea-arvoisten vieraiden keskellä. Kun hän sitten istui edessäni tunnistin hänet niskasta.
Gore piti kieltämättä hyvän ja vakuuttavan puheen. Hän myös osasi asiansa erinomaisesti eikä esittänyt vain ulkoaopittua litanniaa. Ei siis ihan turha setä.
Puhe eteni nopeasti ja yksityiskohdat vilisivät äkkiä ohi. [Ne voi sitten mennä katsomaan hänen elokuvastaan.] Perusperiaatteet ovat toki selvät. Kasvihuoneilmiö on todellisuutta ja tieteellinen tosiasia. Hiilidioksidin määrä ilmakehässä on monin, monin, moninkertainen normaaliin vaihteluihin nähden. Tieteellisissä julkaisuissa kasvihuoneilmiötä ei epäillä, suurelle yleisölle osoitetuissa kirjoituksissa sitä epäiltiin muistaakseni yli 50 % artikkeleista. Se onkin ollut määrätyiden yritysten ja lobbareiden pyrkimys. He haluavat esittää kasvihuoneilmiön yhtenä teoriana, jota sopii epäillä kuten muitakin teorioita.
Mielenkiintoista oli myös se, että aikamoinen lista amerikkalaisia kaupunkeja ovat hyväksyneet Kioton sopimuksen. Sieltäkin löytyy huolta ympäristön tilasta. Viime vuoden myrskyt ovat herättäneet monia. Nyt on seuraamusten aika (time of consequences), Gore siteerasi Churchilliä.
"Tässä on kyse ihmiskunnan selviytymisestä. Tämä on moraalinen kysymys. Tämä on hengellinen kysymys," sanoi Gore. Häntä kuunnellessa tuli todellakin mieleen Ilmestyskirjan kuvaus "aurinko sai vallan korventaa ihmisiä tulellaan. Ihmiset paahtuivat kovassa helteessä..." (Ilm. 16:8,9). Raamatullinen tehtävänkuvaus ihmiselle oli "viljellä ja varjella" (1 Moos. 2:15) maata. Varjelu-osuus on pahasti jäänyt muiden pyrkimysten varjoon...
Goren puhe oli aika pitkä, mutta mielenkiinto pysyi yllä hyvin. Tuttavuuden lähentämiseen ei jäänyt mahdollisuutta, sillä sanottuaan viimeisen sanan säntäsi hän heti keskikäytävää ulos, turvamiehet kannoillaan.
2 kommenttia:
Hei Ansku,
olen pitkään lukenut sympaattista blogiasi. Ympäristökysymykset ovat lähellä meikäläisen sydäntä, ja Al Goren elokuvankin olen ehtinyt jo käydän katsomassa kahteen kertaan.
Mitä itse ajattelet pastorina ja kristittynä ilmastonmuutoksen haasteesta? Pitäisikö tilanteeseen vain mukautua ja ottaa vastaan mitä tuleman pitää vaiko yrittää vaikuttaa asiaan jollain tavalla?
Hei Välittäjä, mukavaa kun olet viihtynyt täällä. :-)
En ole vielä ehtinyt Goren leffaa katsomaan, täytyypä katsoa jos pystyis järkkäämän jonkun illan vapaaksi tarkoitusta varten...
Ihmisenä, kristittynä ja pastorina olen vahvasti sitä mieltä että velvollisuutemme/oikeutemme on tehdä osuutemme ympäristön suojelussa.
Kristinuskon ytimessä on usko jokaisen ihmisen arvoon, arvokkuuteen ja elämän arvostamiseen. On itsekkyyttä elää niin että itse saa "kaiken," koska se tarkoittaa sitä että muut (nyt ja tulevaisuudessa) eivät saa ja heiltä ryöstetään (hyvän) elämän mahdollisuudet.
Toisekseen kristillisessä ajattelussa maapallomme on Jumalasta lähtöisin ja siksi sillä on arvo jo ihan itsessään ja siten ansaitsee arvokkaan kohtelun ja suojelun. Ihmisen tehtävähän on viljely ja varjelu (ei ryöstöviljely!).
Lähetä kommentti