Päättäjäisohjelm oli monipuolinen: musiikkia, sketsi, kuoro, pesäpallon peluuta, puhe rakentamisesta ja purkamisesta, jumppasaarna, tanhuesitys... Oma hommani oli pitää huoli että kukin oli lavalla oikeaan aikaan ilman viivytyksiä ja että kaikki olivat valmiina ja tiesivät mitä tekivät.
Siinäpä riitti tekemistä. Pieni lisäys ohjelmaan... tietääkö juontajat? Entä seuraava esiintyjä? Miten tämä vaikuttaa siihen ja tähän...? Onko reitti auki pesäpalloporukan juosta sisään? Voisitteko varoa vähän, tästä pinkoo pian väkeä minkä kintuistaan kerkee. Mene, mene, sun vuoros on pian. Ei, ei tartte roudata tuota, se on kyllä sovittu....
Ilta meni hienosti ja suomalaiset hoitivat hommansa tyylillä, innolla ja vauhdikkaasti.
Ohjelman ollessa loppuvaiheessa alkoi sataa runsaasti. Meidän osuutemme jälkeen piti kaikkien mennä ulos, katsoa tulinäytös ja laskea liput ja sen piti olla leirin virallinen päätös. Mutta eihän sinne nyt voi mennä... Mitä me nyt tehdään? Mitä ihmisille ilmoitetaan? Voidaanko tulinäytös siirtää telttaan, onko se vaarallista? Kenellä on valtuudet antaa siihen lupa? Mistä ihmeestä löytää 3000 ihmisen joukosta äkkiä koko leirin pomo? Missä se tulikundi on? No niin, nyt joku lavalle puhumaan lämpimiä kunnes tiedetään mitä tehdään... Tietääkö äänentoisto muutoksista? Millon se tulikundi on valmis? Miten tää leiri saadaan loppumaan?!?!!
Kuumeisen pikapalaveerauksen, justeerauksen ja juoksentelun jälkeen tuliesitys esitettiin teltassa (turvallisesti) ja leiri päätettiin virallisesti ilman lipunlaskua. Iso kunnia nuorille juontajillemme, jotka selvisivät yllättävistäkin tilanteista huumorilla ja tyylillä eikä läppä loppunut. Jossain vaiheessa jouduin työntämään heidät lavalle sanoen että en tiedä mitä nyt tapahtuu, puhukaa jotain. Yleisö ei tainnut edes huomata mitään ihmeellistä häslinkiä.
Niin se sitten päättyi. Yö vielä nukuttiin, aamunkoitteessa noustiin purkamaan leiri, täyttämään kuopat, pakkaamaan tavarat, kantamaan puut paikoilleen. Juuri ehdittiin saada tavarat autoihin ennen sadetta.
Kyllä kannatti pastorinkin olla leirillä mukana. Aikaisempina kertoina olen kuulunut vastuuhenkilöihin ja ollut mukana ratkomassa koko leirin asioita ja väistämättömiä kulttuurien, ihmisten ja järjestelyjen kahnauksia ynnä muita mahdollisia ja mahdottomia haasteita. Nyt sain olla tulkki, osallistua oman vartion elämään, käydä muksun kanssa välillä uimarannalla, hengata nuorten kanssa, tavata kansainvälisiä tuttuja. Miten mukavaa. Varsinkin kun suomalaisilla oli taitava ja asiansa osaava johtaja, jonka tiimissä oli mukava olla ja hoitaa oman osuutensa ilman huolta siitä miten kokonaisuus hoituu. What a treat.
Oli upea leiri. Tanskalaiset olivat tehneet mahtavaa työtä ja suomalaisilla riittää haastetta laittaa paremmaksi... Ei muuta kuin varaaman aika kalenterista (kunhan ajankohta vielä selviäsi), jotta pääsee vapaaehtoiseksi, sillä on se sen arvoista.
Sanavalmiit juontajat
Suomalaisten pomo, hyvä johtaja
Menossa uimaan...
...tulossa uimasta
Mieleenpainuva puhe 
Suomalaisten kuoro
Pesäpalloa
Hyvä Suomi!
Jonatan Tejel, Global Pathfinder Director Espanjasta
Se tulikundi
2 kommenttia:
Onpa ollut mukavaa ja antoisaa seurailla leirikokemuksia. Voi vain kuvitella mikä työmäärä kaiken sujumisessa on kullakin vastuutaholla ollut. Adventtikirkon kansainvälisyys ja seurakuntaelämän monipuolisuus on auennut kuvien mukana hienosti. Kiitos, kun jaoit tunnelmakuvia!
Kiva kun tulit "mukaan" leirille. Se oli hieno kokemus, mutta onneksi niitä on vain 4-5 vuoden välein... ja eri maissa niin työmäärä jakaantuu. ;-)
Lähetä kommentti