Pipo silmillä

Ruotsissa on kielletty alle 12-vuotiaille suunnattu mainonta. Tanskassa ei saa olla mainoksia lastenohjelmien yhteydessä. Tämä perustuu ilmeisesti siihen, että "keskimäärin vasta 12-vuotias lapsi näkee värikkään mainostarinan taakse ja ymmärtää, että mainostaja haluaa myydä jotain," kuten Petri Vähä kirjoittaa Sunnuntaisuomalaisen blogissa.

Mielestäni usein kuultu väite ettei televisio-ohjelmat tai mainonta vaikuta lapseen on vähintäänkin outo. Miksi sitten TV-mainontaan panostetaan niin paljon?

Vähä kertoo blogissaan, että tutkimusten mukaan jo 0-2-vuotiaana nähdyt mainokset tekevät pilteistä myönteisempiä kuluttajia! Kun lapsi vanhempana näkee tuotemerkin uudelleen on hänen suhtautumisensa kyseiseen tuotteeseen myönteisempää kuin sellaisen lapsen, joka ei ole sitä aikaisemmin nähnyt.

Tämä tukee ajatustani siitä, että kaikki vaikuttaa lapseen, jo vauvaankiin. Ympäröivät asiat tulevat osaksi häntä, koska vauvan kokemusmaailmassa se mitä tapahtuu vaikka vain hänen lähellään, tapahtuu hänelle. Kyllä siinä samassa parit tuotemerkitkin imeytyvät muun mukana.

Meidän muksu muistaa tarkkaan yksityiskohdat jo kerran näkemästään DVD:stä, telkkariohjelmasta tai mainoksesta ja kertoo niistä jopa noin vuosi näkemänsä jälkeen.

Vähä laittaa TV:n kiinni mainosten ajaksi. Meillä asiat on sen puoleen kätevästi ettei ole koko toosaa. Jää aika monta mainosta näkemättä. Mutta kuten Vähä toteaa eihän se poista itse ongelmaa, sillä "lasta ei voi kuljettaa säkki päässä ja korvatulpat korvissa läpi yhteiskunnan kunnes hän on 12 ja ehkä valmis vastaamaan kriittisesti mainosmiesten kujerteluihin."

EU:n mukaan ei kuitenkaan ole syytä laittaa suitsia lapsille suunnatulle mainonnalle. Niipä Suomessakaan ei voida kieltää mainontaa alle 12-vuotiaille, "koska uuden mainontadirektiivin myötä kielto todennäköisesti veisi maan EY-tuomioistuimeen."

Taas yksi syy rakastaa EU:ta.

Turvassa pipo silmillä 12-vuotiaaksi?

Wanhan Woimalan tenhoa

Suur-Savon sähkön omistama Wanha Woimala on silmiin miellyttävästi pistävä yksityiskohta Vaajakosken naissaaren maisemissa. Kesäisin siellä pidetään näyttelyitä ja juhlia. Sopii myös talviseen sinivalkoiseen maisemaan.

Elämänviisautta: rauhattomuus

Elämänviisautta vuosituhansien takaa:

Parempi köyhyys ja Herran pelko
kuin suuret varat ja rauhattomuus.
Sananlaskut 15:16

Vaajakoski 29.1.06

Elämänviisautta: hulluuden huippu

Tämä elämänviisaus ei selittelyjä tarvitse:

Pitkämielisyys on järkevän miehen merkki,
äkkipikaisuus on hulluuden huippu.
Sananlaskut 14: 29
















Vaajakoski, joulukuu 2005

Muotoja helsinkiläisittäin

Silmäni ilahtuu puiden runkojen muodoista ja rytmistä. Siksi pidän kevään ja syksyn siitä vaiheesta kun lehtiä ei juuri ole ja puiden rungot pääsevät oikeuksiinsa. Talvikaan ei ole huonoa aikaa tässä suhteessa: nytkin olivat Kaivarin ja Uunisaaren puut luonnon korostustussin koristelemat.

Jäätävä Helsinki

Kenen kohdusta syntyy jää,

kenen sylistä taivainen huurre,

kun vedet peittyvät kuin kivisen kannen alle

ja syvyyden pinta vetäytyy umpeen?

Job 38:29,30

Helsinkiläistä jäätä 22.1.06

Helsingin höyryjä

Höyryävää Helsinkiä Uunisaaresta katsottuna.

Puuteri kaunistaa

Puuteri kaunistaa ... kaupunginkin. Ihan mukavaa ettei Helsingissä ollut lunta ennestään joten nyt kun sitä tuli kylmällä säällä oli se oikeaa pakkaslunta. Ihanaa kävellä puuterissa, kuunnella lumen narskuntaa ja ihailla puuterimaisia näkymiä.

Terveisiä siis Helsingistä, reunasuomesta.

Elämänviisautta: kaunis nainen

Sananlaskujen elämänviisautta:

Naiselle tuo kauneus kunniaa,
miehelle voima rikkautta.
Sananlaskut 11:16

Näinhän se usein on, mutta:

Kultarengas sian kärsässä:
kaunis nainen vailla ymmärrystä.
Sananlaskut 11:22

Kieltämättä mehevä kielikuva...

Omituinen pastori

Tämä on vastaus Blogisiskon heittämään omituisuusmeemiin. Toki papeillakin on omituisuuksia... Jo ammatinvalinta on yksi niistä, ehkä vielä hullumpaa olisi pyrkiä presidentiksi! ;-)

Suomalaisittain katsottuna on minulla monia omituisuuksia (en juo alkoholia tai kahvia, luen Raamattua, vietän sapattia, jne), mutta omasta mielestäni ne eivät ole omituisuuksia. Eivätkä miehenikään, jolta pyysin apua tämän omituisuuslistani tekemisessä.

Omituinen pastori:
1. ... ottaa valokuvia kolmella kameralla (välillä jopa lähes yhtä aikaa) eivätkä nekään oikein riitä.
2. ... kukkuu öisin.
3. ... nukkuu joskus hyvin vähän, joskus paljon.
4. ... ei ole kakkufani.
5. ... nukkuu kirjojen kanssa, miesraukka yrittää tehdä tilaa sänkyyn itselleen.
6. ... käy kampaajalla Helsingissä asui missä tahansa.
7. ... voi olla syömättä pitkiä aikoja.
8. ... halusi opiskellessaan lukea kaksi vuotta hepreaa, vaikka olisi sen sijasta voinut käydä suomenkielen kokeessa.
9. ... matkailee mielellään yksin, myös kaukomailla (Mikronesia, Malesia, Indonesia...) . Työreissuilla häipyy yksin katsastamaan paikkoja tai saapuu paikalle päivää ennen tarkoitusta varten.
10. ... tarvitsee hirmuisen määrän sukkia pitääkseen varpaansa lämpöisinä.

Omalta osaltani voisin jatkaa meemiä ja pyytää kymmentä omituisuutta vaikkapa Jenni-Juulialta, Ellinooralta ja Henrikiltä. Oletteko te omituisia?

Omituinen pastori valokuvaa

Elämänvisaisuutta

Elämänvisaisuutta ja -viisautta Urheilulehdestä Jari Kupilan pääkirjoituksesta 13.1.2006:

"Urheilu on enimmäkseen terve ja hyvä harrastus. Se opettaa vastaamaan itsestään ja lähimmäisistään. Enimmäkseen.

Mutta ei aina.

Mitä kovemmilla tavoitteilla pelataan, sitä helpommin ohjaudutaan itsekeskeiseen ja arkisesta maailmasta irtautuvaan elämäntapaan. Urheilu ei ole enää osa muuta elämää, vaan elämän ainoa sisältö. Millään muulla ei ole väliä.
....
Toiset selviävät kriisistä [urheilun loppuminen] nopeammin, toiset hitaammin. Kaikki eivät selviä koskaan.

Sopeutumista ei auta se, että monen lajin sisäiseen koodistoon kuuluu alkoholin käyttö erilaisten paineiden poiston välineenä. Se on vaarallinen oppi muuta elämää varten.

Matti Nykäsestä tekee poikkeuksellisen se, etä hän oli kaikkien aikojen mäkihyppääjä, yksi 1900-luvun upeimmista urheilijoista.

Hänestä ei tee poikkeuksellista se, että hän ajautui alkoholismiin, ihmissuhdeongelmiin, väkivaltaan ja vaikeuksiin löytää tasapainoinen paikka osana yhteiskuntaa. Elämänsä valttikortit hukanneet nelikymppiset miehet eivät ole poikkeuksia. Eivät urheilussa, eivätkä sen ulkopuolella."

Kupilalla on hyvä pointti, joka taitaa päteä monen muunkin kuin urheilun suhteen.

Elämänviisautta

Yksi suosikkikirjojani Raamatusta on Sananlaskut, kokoelma käytännöllistä elämänviisautta elämän eri aloilta: napakkaa, viisasta, hauskoja kielikuvia ja ah, niin tosia.

Uskollisuus on ihmisessä arvokkainta,

parempi köyhä kuin petollinen.

Sananlaskut 19: 22

Lunta Helsinkiin

Blogisisko kaipaa lunta Helsinkiin. Lähetänpä sinulle vähän Urjalasta. Ole hyvä!

Kevään tuntua

Tällä viikolla on ollut kevään tuntua. Kunhan ei ihan liian aikaisin tule! Eilinen vesisade on tehnyt seudusta varsin menevän paikan... liukkautta riittää, pitkästä aikaa.

Entinen päämisteri haluaa tavata sinut

Harvard Kennedy School of Government

Kuusi vuotta sitten (onko siitä jo niin kauan?) äänestin presidentin vaaleissa Bostonissa. Asia joutui jouhevasti Finland Technology Centerin tiloissa. Oli mukavaa että sai äänestää ulkomaillakin omalla paikkakunnallaan.

Kaiken kaikkiaan äänestin Bostonissa kolme kertaa: presidentin vaalin molemmilla kierroksilla ja yksissä kunnallisvaaleissa. Oli hupaisaa Bostonissa saakka miettiä ketä äänestää Kristiinankaupungin asioista päättämään... Itse äänestyksestä muistan sen että samaan aikaan kävi äänestämässä edellisissä vaaleissa toiselle kierrokselle saakka päässyt ehdokas.

Kyseinen ehdokashan oli saapunut opinahjooni oikein kohun saattelemana. Kaukaa katsottuna kohu vaikutti lähinnä kateellisten murinalta. Suomen kannalta on ihan loistavaa että entiset pääministerit, presidenttiehdokkaat ja kansanedustajat viettävät vuoden Harvardissa luoden kontakteja maailman nykyisiin ja tuleviin vaikuttajiin ja levittäen tietoutta Suomesta.

Erään kerran kun kävelin kampuksen poikki erittäin raskasta kirjakassia raahaten osui silmiini lappu polun vierellä jossa luki: THE FORMER PRIME MINISTER OF FINLAND WANTS TO MEET YOU. Täytyy kai sitten mennä kun sitä noin kovasti toivotaan, ajattelin ja ilmaannuinkin kyseiseen tapahtumaan. Entinen pääministerimme ei kyllä ollut mitenkään erityisen kiinnostunut tapaamaan minua, suomalainen teologian/uskontotieteen opiskelija ei varmaan ole kovin kiinnostava tulevien maailman vaikuttajien rinnalla... ;-) Hänen läsnäolonsa oli kuitenkin saanut Harvardin suomalaisia esiin koloistaan. Oli mukava tutustua heihin, sillä muuten heitä ei juuri tullut tavanneeksi.

Kevätlukukaudella entinen pääministeri opetti valtiotieteellisessä (Kennedy School of Government) kurssin, jolla oli pitkä ja hankala nimi: New Northern Europe: Strategies for Political and Economic Success in the Changing Geopolitical Environment. (Sama suomeksi: Pohjois-Euroopan menestyspyrkimyksiä muutosten keskellä.) Antoisan ja kelpo kurssin hän pitikin ei siinä mitään. Oli ihan hauskaa että Suomi oli esimerkkinä siitä ja tästä ja tuosta. Tuli sellainen olo että kyllä se Suomi on sittenkin ihan oikeasti olemassa!

Tuli myös sellainen olo että kyseinen presidenttiehdokas ei pitänyt minusta ainakaan kovin kovasti. Joskus nimittäin rohkenin esittää eriäviäkin mielipiteitä ja huomauttaa että eivät asiat ihan noin ruusuisesti Suomessa ole kuin hän meille esitti.

Kurssin opetuksen ohessa entinen pääministeri tuli samalla tietämättään inspiroineeksi oman tutkimusaiheeni, josta innostuin sitten ihan tosissaan. Kiitos, Esko Aho!

Kansalaisoikeus

Tänään olen käynyt täyttämässä kansalaisoikeuteni paikallisessa kirjastossa. En aio sanoa julkista juuta enkä jaata ehdokkaiden puolesta tai heitä vastaan. Omat mielipiteeni minulla heistä toki on, mutta koska kammoksun sitä että uskonto ja politiikka sotketaan keskenään, katson parhaaksi olla omista mielipiteistäni hiljaa ettei kukaan vaan saa käsitystä että esitän poliittisia mielipiteitä nimenomaan adventtikirkon edustajana.

Epäpoliittisuus ja ero valtion ja uskonnon välillä ei tarkoita ettemmekö uskovina tai kirkkoina voisi olla/tulisi olla kantaaottavia. Yhteisistä asioista huolehtiminen kuuluu kaikille. Osana yhteiskuntaa kuuluu vastuullemme osallistua sen tekemiseen paremmaksi. Tästä on Raamatullakin yhtä sun toista sanottavaa, mm. oikeudenmukaisuudesta, sorrosta, köyhien kohtelemisesta ja omantunnon seuraamisesta.

Niinpä ihmisenä ja pastorina otankin kantaa maailman menoon ja poliittisiinkin kysymyksiin (en puolueisiin), mutta tiukasti vältän esittämästä käskyjä/kehoituksia/toivomuksia/vihjauksia siitä miten ihmisten tulisi äänestää. Helsingissä ollessani järjestettiin kunnallisvaalien aikaan vaalitentti kirkossamme. Kutsuimme pääpuolueista edustajan mukaan (he lähettivät uskovaiset ehdokkaansa), esitimme kysymyksiä ja he saivat kertoa mielipiteistään. Yleisöä oli mukavasti paikalla ja keskustelu oli rakentavaa. Moni paikalla ollut ehdokas on jatkanut politiikassa ja vaikuttaa nykyään näkyvissäkin tehtävissä.

Omasta äänestyskäyttäytymisestä voin sanoa sen verran että olen liikkuva äänestäjä. Minua kannattaisi kyllä kosiskella. Kysymyksiä, joihin kiinnitän erityistä huomiota ovat mm. vähempiosaisten asema, yksilön itsemääräämisoikeus, uskonnonvapaus, ympäristökysymykset, kansainväliset suhteet. Poliitikot, tervetuloa kosiskelemaan ääntäni. Näiden vaalien suhteen se on jo kyllä liian myöhäistä, mutta sitten ensi kerralla.

Valoja

Valo loistaa pimeydessä,

pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.

(Johannes 1:5)

Valoja Kristiinankaupungissa 31.12.2005.

Ulrika Eleonora

Tämä on Ulrika Eleonoran kirkko Kristiinassa. Museoviraston mukaan se on merkittävimpiä Suomen 1700-luvun puukirkoista, "poikkeuksellisen autenttisena säilynyt tukipilarikirkko." Se valmistui vuonna 1700, vanhan kirkon tuhouduttua salamaniskun aiheuttamassa tulipalossa 1697.

Ulrika Eleonoran kirkko on oleellinen osa kristiinalaista (sielun)maisemaa, myös talvella ja pimeässä. Kirkolla on kuuluisa vino kirkontorni, jota näin pimeässä ei näy.

Tässä kirkossa olen suorittanut isoäitini hautaansiunaamisen ja vihkinyt enoni avioliittoon.

omakuva:

Ladulla

Pyhävuori, Kristiinankaupunki 31.12.2005

Kansanperinteen innoittamaa

Koska ei vielä ole ollut edes loppiainen, saati Nuutin päivä, voi varmaan puhua joulukoristeista. Jouluristi (joulutanko) on kotiseudulleni tyypillinen joulukoriste. Kyseessä on vanha perinne, jonka alkuperäinen tarkoitus on ollut ilmeisesti pahojen henkien poisajaminen. Nykyään niitä laitetetaan lipputankoihin tai ulkorakennusten päätyihin. Tradition mukaan joulutanko sytytetään jouluaattona ja sammutetaan Nuutin päivänä (13.1.)

Lapväärtin, Lålbyn ja Peruksen kylissä jouluristejä on erityisen paljon (n. 200). Kristiinankaupungin sillanpäätä koristaa tälläinen yksilö:

Näkymä raatihuoneen takaa:

Ja sitten hieman kansanperinteen innoittamaa nykytaiteellista (?) leikittelyä (kaikissa kuvissa on joulutanko):