8.2.15

Veljesten unelmaloma, osa 6 (lauantai)


Aamupäivällä isoveli kertoo sairaalassa, että pikkuveljen pitää tavata ylilääkäri kello 14 aikaan. Pikkuveli siirtää eilen sovittua tapaamista tuttavan ja tämän vaimon kanssa.

Matkatoimisto pyrkii järjestämään tilavammat paikat maanantain alkuperäiselle lennolle. Aika kuluu kyselyjen ja järjestelyjen parissa.

Päivä menee sairaalassa norkoillessa. Pikkuveli hakee isoveljen herkkua, viineriä. Että olisi vähän juhlavampaa kun on sapatin päiväkin. Veljekset yrittävät katsoa netistä jumalanpalvelusta, mutta se ei onnistu. Sinä päivänä on isoveljen puolesta rukoiltu monessa kirkossa.
 
Tänäänkin, kuten joka päivä, pikkuveli pitää pienen jumpan isoveljelle. Hän vie pyörätuolillla isoveljen vessaan ja sen jälkeen lavuaarin luona laittaa isoveljen tekemään seisomaannousemisharjoituksia. Jumppa tehdään salaa vessassa ettei sairaalahenkilökunta pääse huomauttamaan. Isoveli vitsailee, että jättää pikkuveljen ilman perintöä kun laittaa hänet niin kovaan rääkkiin. Siihen pikkuveli kuittaa, että niin tämä onkin varmaan pahin treeni mitä olet tehnyt.
 
Ylilääkäriä ei kuulu. Miksi hän haluaa ylipäänsä tavata vapaapäivänään? Hoitaja kertoo, että lääkäri tulee kello 16. Pikkuveli oli ajatellut lähteä 15.30 bussilla ottelupaikalle tuttavaansa tapaamaan, mutta tapaamista siirretään taas.
 
Lopulta ylilääkäri saapuu. Hän tekee selväksi, että sairaala ei anna matkustuslupaa ellei potilas voi olla koko aikaa makuuasennossa. Istuminen on hengenvaarallista. He eivät suostu tekemään mitään lausuntoa asiasta lentoyhtiölle.
 
Pikkuveli lähettää tiedon asiasta matkanjärjestäjälle ja kysyy onko paarikuljetus mahdollinen. Olo on epätoivoinen. Mitä tästä tulee?
 
Pikkuveli saapuu illan saksaotteluun myöhässä. Mieliala on niin alamaissa ettei hän jaksa ottelusta innostua. Ottelusta onkin vain yksi valokuva eikä muistoja jää mieleen juuri enempää. Suomi häviää.
 
Ottelun jälkeen pikkuveli ja tuttava vaimonsa kanssa menevät pizzalle. On mukavaa jutella viime päivän tapahtumista, heidän kuulumisistaan ja rukoilla yhdessä. Tuntuu hyvältä olla myös saavana osapuolena eikä vain koko ajan vastuussa kaikesta. Illan päätteeksi he kävelevät hotellille.
 
Suomessa perheenjäsen on keskustellut tutun lakimiehen kanssa, joka neuvoo jatkamaan neuvotteluja vakuutusyhtiön kanssa kunnes kompromissiin päästäisiin. Sitä siis vielä yrittämään sitten maanantaina. Huoh. 
 

Ei kommentteja: