Äiti tulee illalla kotiin. Lapset ovat jo nukkumassa.
Mukula, 5 v.: Äiti! Äiti! Äiti!
Äiti menee halimaan mukulaa, joka antaa pusuja ja litistää äitiä ítseään vasten.
Mukula: Äiti on ihana, mä tykkään äidistä! Mulla on ollut hirveen ikävä äitiä. Mä en halua, että äiti lähtee koskaan pois kotoa. [Paljon pusuja.] Mä en halua, että äiti lähtee pois tästä sängystä. Mee laittaan yöpaita päälle ja tule núkkumaan tänne.
Äiti: Mahduttaisko me tänne nukkumaan? Saataiskohan me hyvin nukuttua?
Mukula: Joo. Tai mä voin tulla sun viereen nukkumaan. Mä tykkään äidistä. Mä en halua, että äiti menee töihin. Mä en halua, että äiti menee kokouksiin. Miksei kokouksia ole enää meillä?
Äiti: Että saatte leikkiä rauhassa.
[Lisää pusuja.]
Mukula: Nyt tuli kuuma.
Äiti: Ehkä me saadaan paremmin nukuttua omissa sängyissä.
Mukula [äidin noustessa pois sängystä]: Serkkuvauva on söpömpi kuin äiti.
Äiti: Vai on serkkuvauva söpömpi kuin minä? No mutta!
Äiti halaa isosiskoa vuorostaan.
Mukula: Täällä mä vaan kierin ja kuorin.
27.4.13
25.4.13
Kyllä, simaa ja munkkeja Jyväskylässä!
Simaa ja munkkeja tiedossa! (Niitä on odotettu.)
Vapunaattona ti 30.4.2013 klo 8-13 Jyväskylän adventtikirkolla.
Myös muita leivonnaisia ja kirpputori. Tervetuloa!
Vapunaattona ti 30.4.2013 klo 8-13 Jyväskylän adventtikirkolla.
Myös muita leivonnaisia ja kirpputori. Tervetuloa!
22.4.13
Puppe-pupukaan ei auta
Äiti on lähdössä töihin ja mukula, 5 v. tulee antamaan äidille pusuja.
Mukula: Puppe-pupukaan ei auta vaikka se on niin söpö.
Mukula: Puppe-pupukaan ei auta vaikka se on niin söpö.
21.4.13
Lentopusut ei auta
Äiti on lähdössä töihin ja mukula, 5 v. tulee antamaan pusuja.
Mukula: Lentopusut ei yhtään auta.
Mukula: Lentopusut ei yhtään auta.
19.4.13
Oi, Boston! [My Favorite (Greater) Boston 2]
Menihän sitä yötä jonkin verran Bostonin tapahtumia seuratessa kun kuulin niistä pommeista.
Pidän Bostonia yhtenä kotikaupungeistani.
Boston taitaa olla yksi mukavimmista suurkaupungeista, joissa olen käynyt. Se on kaupunkina mielenkiintoinen, keskustan kadut ovat vanhoja lehmipolkuja. Siellä on meri. Siellä on joki. Siellä on historiaa ja amerikkalaista mutkattomuutta. Bostonissa puhutaan yli 100 kieltä. Bostonissa on puistoja ja siellä elää oikein hyvin (tai paremmin) ilman autoa. Metrot, ratikat ja bussit toimivat.
Alueella on lähes 100 yliopistoa, joten väki on aika sivistynyttä. Ihan bussissakin saattoi joku sanoa Suomesta "teillä on nyt naispresidentti", "Suomessa tykätään tangosta" tai "te olitte ainoa maa, joka maksoi sotavelkansa". (Se, että tietää Suomen olevan olemassa ja vielä jotain sen historiasta on tietenkin mitä pätevin sivistyksen mittari.)
Bostonin maratoniakin käytiin katsomassa miehen, papan, mummin ja mumskin kanssa muksun ollessa vauva. Nyt siellä räjähti pommeja. Ehkä noin neljän kilometrin päässä kodistamme.
Aluksi pommiksi epäilty räjähdys JFK Library:ssa oli ehkä kilometrin päässä kodistamme. Siellä suunnalla käytiin kävelemässä ja työntelemässä muksua vaunuissa.
Miksi Bostonissa kuoli vain kolme ihmistä vaikka pommit oli suunniteltu aiheuttamaan mahdollisimman paljon henkilövahinkoja? Vaikka hirvittävän vakavasti loukkaantuneita oli niin paljon?
Yksi syy ovat Bostonin sairaalat, jotka ottivat homman haltuunsa suurenmoisesti. Kuultuaan ensimmäisen uutisen alkoivat lääkärit ja hoitajat ja muu henkilökunta heti ilman mitään käskyjä valmistautua ja valmistaa leikkaussaleja. Kuulemistaan uutisista he päättelivät millaisia leikkauksia tarvitaan ja välineistöä tuotiin paikalle varastoistakin. Jo 35 minuutin kuluttua räjähdyksestä oli potilaita leikkauspöydällä. Asiasta on mielenkiintoinen artikkeli The NewYorkerissa: Why Boston's Hospitals Were Ready? (Artikkelissa kerrotaan Brigham and Women's Hospitalista - sen sairaalan palveluja on käyttänyt meidän perheestä kolme ihmistä. Children's Hospital on palvellut myös meidän muksua yksitoista vuotta sitten. Onneksi ei kuitenkaan minkään vakavan asian suhteen.)
Aloitteellisuus auttamisessa on mielestäni hyvin amerikkalaista. Hetkessä oli pystyssä sivustoja, joissa tavalliset ihmiset tarjosivat yöpaikkoja maratoonareille.
Hyvin amerikkalaista oli myös se, mitä MFA eli Museum of Fine Arts teki. Museo, jonne on 25 $ pääsymaksu, ilmoitti että sinne on vapaa pääsy seuraavana päivänä. He halusivat tarjota rauhallisen, levollisen paikan, jonne maratoonarit ja muut ihmiset pääsivät rauhoittumaan ja ajattelemaan jotain muuta kuin mitä ympärillä tapahtui. Minä ainakin olisin mielelläni paennut sinne.
Mikä loistava ajatus! Olisikohan kukaan Suomessa saanut samanlaista ideaa? Ja oisko kukaan uskaltanut tehdä tällaista nopeaa päätöstä? En tiedä, mutta ottakaamme opiksemme.
Sarjassa suosikkipaikkojani Bostonissa, osa 2: Museum of Fine Arts. Se on muutenkin upea museo. Menkää sinne jos mahdollista.
Pidän Bostonia yhtenä kotikaupungeistani.
Boston taitaa olla yksi mukavimmista suurkaupungeista, joissa olen käynyt. Se on kaupunkina mielenkiintoinen, keskustan kadut ovat vanhoja lehmipolkuja. Siellä on meri. Siellä on joki. Siellä on historiaa ja amerikkalaista mutkattomuutta. Bostonissa puhutaan yli 100 kieltä. Bostonissa on puistoja ja siellä elää oikein hyvin (tai paremmin) ilman autoa. Metrot, ratikat ja bussit toimivat.
Alueella on lähes 100 yliopistoa, joten väki on aika sivistynyttä. Ihan bussissakin saattoi joku sanoa Suomesta "teillä on nyt naispresidentti", "Suomessa tykätään tangosta" tai "te olitte ainoa maa, joka maksoi sotavelkansa". (Se, että tietää Suomen olevan olemassa ja vielä jotain sen historiasta on tietenkin mitä pätevin sivistyksen mittari.)
Bostonin maratoniakin käytiin katsomassa miehen, papan, mummin ja mumskin kanssa muksun ollessa vauva. Nyt siellä räjähti pommeja. Ehkä noin neljän kilometrin päässä kodistamme.
Aluksi pommiksi epäilty räjähdys JFK Library:ssa oli ehkä kilometrin päässä kodistamme. Siellä suunnalla käytiin kävelemässä ja työntelemässä muksua vaunuissa.
Miksi Bostonissa kuoli vain kolme ihmistä vaikka pommit oli suunniteltu aiheuttamaan mahdollisimman paljon henkilövahinkoja? Vaikka hirvittävän vakavasti loukkaantuneita oli niin paljon?
Yksi syy ovat Bostonin sairaalat, jotka ottivat homman haltuunsa suurenmoisesti. Kuultuaan ensimmäisen uutisen alkoivat lääkärit ja hoitajat ja muu henkilökunta heti ilman mitään käskyjä valmistautua ja valmistaa leikkaussaleja. Kuulemistaan uutisista he päättelivät millaisia leikkauksia tarvitaan ja välineistöä tuotiin paikalle varastoistakin. Jo 35 minuutin kuluttua räjähdyksestä oli potilaita leikkauspöydällä. Asiasta on mielenkiintoinen artikkeli The NewYorkerissa: Why Boston's Hospitals Were Ready? (Artikkelissa kerrotaan Brigham and Women's Hospitalista - sen sairaalan palveluja on käyttänyt meidän perheestä kolme ihmistä. Children's Hospital on palvellut myös meidän muksua yksitoista vuotta sitten. Onneksi ei kuitenkaan minkään vakavan asian suhteen.)
Aloitteellisuus auttamisessa on mielestäni hyvin amerikkalaista. Hetkessä oli pystyssä sivustoja, joissa tavalliset ihmiset tarjosivat yöpaikkoja maratoonareille.
Hyvin amerikkalaista oli myös se, mitä MFA eli Museum of Fine Arts teki. Museo, jonne on 25 $ pääsymaksu, ilmoitti että sinne on vapaa pääsy seuraavana päivänä. He halusivat tarjota rauhallisen, levollisen paikan, jonne maratoonarit ja muut ihmiset pääsivät rauhoittumaan ja ajattelemaan jotain muuta kuin mitä ympärillä tapahtui. Minä ainakin olisin mielelläni paennut sinne.
Mikä loistava ajatus! Olisikohan kukaan Suomessa saanut samanlaista ideaa? Ja oisko kukaan uskaltanut tehdä tällaista nopeaa päätöstä? En tiedä, mutta ottakaamme opiksemme.
Sarjassa suosikkipaikkojani Bostonissa, osa 2: Museum of Fine Arts. Se on muutenkin upea museo. Menkää sinne jos mahdollista.
15.4.13
Pitkäaikainen sairaalahoito on aliravitsemusriski
Surkuhupaisaa: sairaala- ja laitoshoito on aliravitsemusriski.
"Pitkäaikainen sairaalahoito ja siihen liittyvät monenlaiset hoidot ovat suuri aliravitsemusriski."
"Sairaalassa hoidetuista suomalaisvanhuksista puolet kärsii aliravitsemuksesta. Pysyvässä laitoshoidossa olevilla aliravitsemus on vieläkin yleisempää."
Oikeammin siis ei lainkaan hupaisaa, pelkästään surkeaa. Sivistyneessä, kehittyneessä, maailman parhaassa maassa puolet laitoshoidossa olevista ovat aliravittuja!
Millaisia seurauksia on aliravitsemuksella?
-vakavia häiriöitä soluille
-vakavia häiriöitä elintoiminnoille
-vakavia häiriöitä psyykkeelle
Siitä sitä sitten vaan saamaan hyvää hoitoa.
"Pitkäaikainen sairaalahoito ja siihen liittyvät monenlaiset hoidot ovat suuri aliravitsemusriski."
"Sairaalassa hoidetuista suomalaisvanhuksista puolet kärsii aliravitsemuksesta. Pysyvässä laitoshoidossa olevilla aliravitsemus on vieläkin yleisempää."
Oikeammin siis ei lainkaan hupaisaa, pelkästään surkeaa. Sivistyneessä, kehittyneessä, maailman parhaassa maassa puolet laitoshoidossa olevista ovat aliravittuja!
Millaisia seurauksia on aliravitsemuksella?
-vakavia häiriöitä soluille
-vakavia häiriöitä elintoiminnoille
-vakavia häiriöitä psyykkeelle
Siitä sitä sitten vaan saamaan hyvää hoitoa.
14.4.13
Kiusaamiseen tulee puuttua myös niiden, jotka eivät ole sen kohteena
Rasismi ei vähene ellei yhteisö puutu siihen.
Rasismikartta.fi -palvelu on avattu antamaan ääni etnisten vähemmistöjen Suomessa kokemalle rasismille.
Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille, sanoi muuan Jeesus.
Rasismikartta.fi -palvelu on avattu antamaan ääni etnisten vähemmistöjen Suomessa kokemalle rasismille.
Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille, sanoi muuan Jeesus.
Vanhemman etuuksia 2
Äidin tullessa töistä kotiin häntä odottaa jääkaapissa iso lasillinen huippuhyvää ja huipputerveellistä pirtelöä, jonka mukula, 11 v. on tehnyt.
Luxurious life.
Luxurious life.
13.4.13
Toivottavasti näin ei käy
Muksulle, 11 v. ehdotellaan monenlaisia mahdollisia ammatteja.
Äiti: Maanviljelijä.
Mukula, 5 v.: Ei sellaisia oo Suomessa!!!!
Äiti: Maanviljelijä.
Mukula, 5 v.: Ei sellaisia oo Suomessa!!!!
11.4.13
Häpeä on kiusaaja
Hyvä kirjoitus mielenterveydestä ja itsemurha-ajatuksista: What Christians Need to Know About Mental Health.
Shame is a bully and Grace is a shield.
-Ann Voskamp
Shame is a bully and Grace is a shield.
-Ann Voskamp
Zug, Switzerland.
10.4.13
9.4.13
Pastorin ammattietuuksia
Pastorina olo ei ole hullumpaa. Tänäänkin sain kukkia kaksi kertaa!
Muksu, 11 v. illalla: Äidin ei tarvitse ostaa kukkia kaupasta.
Muksu, 11 v. illalla: Äidin ei tarvitse ostaa kukkia kaupasta.
7.4.13
En kestä ettei kestä 2
Ostimme 11-vuotiaalle farkut joululomalla. Ne ovat olleet mieleiset ja hän on käyttänyt niitä paljon.
Nyt kolmen kuukauden kuluttua ovat farkut rikki. Rikki JA kuluneet.
Kahdessa paikassa on jo isot reiät eikä niitä kannata enää korjata sillä kangas on jo lähes puhkikulunut. Farkkujen merkki on Beavers Juicy.
Taas on lisättävää lumppukasaan. Onneks on edes paikka missä vastaanotetaan lumppuja ettei tarvitse näillä Beaverseillä kaatopaikkaa täyttää kymmeniksi vuosiksi.
Nyt kolmen kuukauden kuluttua ovat farkut rikki. Rikki JA kuluneet.
Kahdessa paikassa on jo isot reiät eikä niitä kannata enää korjata sillä kangas on jo lähes puhkikulunut. Farkkujen merkki on Beavers Juicy.
Taas on lisättävää lumppukasaan. Onneks on edes paikka missä vastaanotetaan lumppuja ettei tarvitse näillä Beaverseillä kaatopaikkaa täyttää kymmeniksi vuosiksi.
2.4.13
My Favorite (Greater) Boston 1: Arnold Arboretum
Iski Boston-ikävä sattuessani huomaamaan että Arnold Arboretumissa on tässä kuussa Magnificient Maples-tapahtuma. Ja pian sen jälkeen sireeniaika. Ja kirsikankukkaaika. Ja alppiruusuaika. Oih!
Jos käyt Bostonissa, mene ihmeessä käymään Arnold Arboretumissa oli vuodenaika mikä tahansa. Se on suosikkipaikkojamme Bostonissa, jossa jaksaa käydä yhä uudestaan. Siellä minäkin olen oppinut halailemaan puita. Tai jos ei nyt ihan halailemaan niin ainakin taputtelemaan. (Puun kaarna voi tuntua niin monenlaiselta!)
Arnold Arboretumista innostuneena päätin aloittaa sarjan, jossa kerron suosikkipaikkoja ja vinkkejä kaupungeista ja paikoista, joissa tai joiden lähellä olen asunut. Se alkaa Bostonilla ja ensimmäinen vihje on:
ARNOLD ARBORETUM.
-Kaunis ja vaihteleva puisto, jossa on upea kokoelma eri puolilta maailmaa olevia puita ja pensaita, jotka suostuvat Bostonin ilmastossa kasvamaan.
-Ilmainen sisäänpääsy.
-Oranssilla metrolinjalla perille saakka Forest Hillsin asemalle, sieltä 10 min kävely.
-Auki auringonnoususta auringonlaskuun.
Meiltä on vielä näkemättä bonsai-kokoelma, koska se on onnistunut olemaan aina joko remontissa tai kiinni kun olemme siellä käyneet. Vaikka olemme käyneet siellä monen monta kertaa.
Jos käyt Bostonissa, mene ihmeessä käymään Arnold Arboretumissa oli vuodenaika mikä tahansa. Se on suosikkipaikkojamme Bostonissa, jossa jaksaa käydä yhä uudestaan. Siellä minäkin olen oppinut halailemaan puita. Tai jos ei nyt ihan halailemaan niin ainakin taputtelemaan. (Puun kaarna voi tuntua niin monenlaiselta!)
Arnold Arboretumista innostuneena päätin aloittaa sarjan, jossa kerron suosikkipaikkoja ja vinkkejä kaupungeista ja paikoista, joissa tai joiden lähellä olen asunut. Se alkaa Bostonilla ja ensimmäinen vihje on:
ARNOLD ARBORETUM.
-Kaunis ja vaihteleva puisto, jossa on upea kokoelma eri puolilta maailmaa olevia puita ja pensaita, jotka suostuvat Bostonin ilmastossa kasvamaan.
-Ilmainen sisäänpääsy.
-Oranssilla metrolinjalla perille saakka Forest Hillsin asemalle, sieltä 10 min kävely.
-Auki auringonnoususta auringonlaskuun.
Meiltä on vielä näkemättä bonsai-kokoelma, koska se on onnistunut olemaan aina joko remontissa tai kiinni kun olemme siellä käyneet. Vaikka olemme käyneet siellä monen monta kertaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)