Kiristää, kiristää!

Äiti on laittamassa mukulaa, 4 v. nukkumaan.

Mukula: Äiti on niin ihana, että täytyy kiristää.

Mukula halaa äitiä.

Pidä hyvät puolet mielessä

Hautajaispäivänä satoi ja tuuli kylmästi. Muksu, 10 v. ja mukula 4 v. kävivät muistotilaisuuden lomassa ulkona sateessa leikkimässä leikkipuistossa.

Lähdettäessä kotiin mukula huokaisee tyytyväisenä: Onneksi tänään ei ollut hyttysiä.

4 vee runoilee

Mukulan, 4 v. runo:

Tiku ja Taku

Tiku ja Taku menivät
tulen taakse
ettei kukaan niitä nähnyt.

Rehellinen mielipide

Oltiin lähdössä hautajaisiin ja äiti motivoi mukulaa, 4 v. laittamaan tummasävyisen takin päälleen selittämällä että mummi on sen joskus tehnyt ja S-serkkukin on käyttänyt sitä ollessaan lapsi.

Hautajaisissa mukula selittää innoissaan mummille: Mulla on sun tekemä takki! Mä en tykkää siitä ku siinä on vääränlaisia kukkia.

Äidin (rankka?) tehtävä

Äiti ihailee aamulla muksun 10 v. taitoja laittaa itsensä ja eväänsä valmiiksi urheilupäivää varten. Omatekemää urheilujuomaa myöten.

Äiti: Ootpa sä taitava. Tykkään, tykkään susta. Kyllä mä tykkäisin vaikket osaiskaan kaikkea tätä, mutta on tää mun mielestä tosi hienoa. [Kulkee mukulan, 4 v. ohi] Mä tykkään sustakin, mutta nyt ihailen muksun osaavaisuutta.
Mukula: Äiti on kaikkien tykkääjä.

Voi äiti raukkaa

Äiti laittaa mukulaa, 4 v. nukkumaan.

Äiti: Huomenna pääset katsomaan muksun urheilukilpailua iskän kanssa.
Mukula: Tuleeko äitikin?
Äiti: Äiti ei varmaan pääse. Äiti on töissä.
Mukula: Voi äiti raukkaa!

Äidin rankka tehtävä

Aamutoimissa äiti kertoo mukulalle, 4 v. mitä seuraavaksi tehdään.

Äiti: Nyt potalle.
Mukula: Äiti määrää kaikesta.
Äiti: Niin, se on äidin rankka tehtävä.

Rakkaita lähihirviöitä

Joka kahdeksas suomalainen on elänyt lapsuutensa alkoholiperheessä.

Parasta kristinuskossa 14 C

Parasta kristinuskossa? No, Jeesus tietysti. Kristityt keskittyvät liian vähän uskonsa parhaaseen asiaan! Jatkan muistiinpanoja ja ajatuksia Jeesuksen elämää käsittelevästä kirjasta Rakkaudella Isältä (Ellen White). Luku 14.

Filippus oli vastannut myöntävästi Jeesuksen kutsuun seurata häntä. Hän ei malttanut olla puhumatta asiasta ystävälleen Natanaelille.

Natanael oli metsikössä mietiskelemässä hengellisiä asioita ja Messiasta. Filippus tuli kertomaan hänelle, että Messias on löytynyt. Luonnollisesti Natanael suhtautui ystävänsä mielipiteeseen epäillen. Niinpä Filippus kehotti: "Tule, niin näet."

Natanael meni tapaamaan Jeesusta. Jeesus kertoi nähneensä hänet "jo ennen kuin Filippus kutsui sinua, näin sinut viikunapuun alla."  Kohtaaminen Jeesuksen kanssa oli niin vaikuttava, että Natanael vakuuttui ja totesi "... sinä olet Jumalan Poika".

Whiten näkökulma on mielenkiintoinen: "Jos Natanael olisi luottanut rabbiinien opetukseen, hän ei olisi koskaan löytänyt Jeesusta. Itse katsomalla ja arvostelemalla hänestä tuli opetuslapsi. Nykyäänkin monet luottavat inhimilliseen arvovaltaan. Natanaelin tavoin meidän on itse tutkittava Jumalan sanaa ja rukoiltava Pyhän Hengen valaistusta. Hän, joka näki Natanelin viikunapuun alla, näkee meidät salaisessa rukouspaikassamme. Enkelit ovat lähellä niitä, jotka nöyrästi etsivät Jumalan ohjausta."

Kristinuskossa yksilöllisyydellä on tärkeä osa. Kristinusko ei ole sitä, että kuunnellaan sokeasti ja arvioimatta niin uskonnollisia kuin maallisiakaan auktoriteetteja. Pastorit eivät saarnaa, jotta heitä epäröimättä seurattaisiin tai heidän sanojaan toteltaisiin. Ei ole yhtä inhimillistä johtajaa, jota "kumarretaan."

Kunkin tulee itse katsoa ja arvioida. Pyhä Henki puhuu mielellään kullekin yksilölle ja avaa Jumalan sanaa niille, jotka sitä itse tutkivat eivätkä vain luota muiden puheisiin.

Asenne, jolla etsii on tärkeä: nöyrällä, oppivaisella asenteella pääsee eri paikkaan kuin ylpeällä, näin asiat ovat -asenteella. Kuten White totesi, "enkelit ovat lähellä niitä, jotka nöyrästi etsivät Jumalan ohjausta."

Parasta kristinuskossa 14 B

Parasta kristinuskossa? No, Jeesus tietysti. Kristityt keskittyvät liian vähän uskonsa parhaaseen asiaan! Jatkan muistiinpanoja ja ajatuksia Jeesuksen elämää käsittelevästä kirjasta Rakkaudella Isältä (Ellen White). Luku 14.

White kirjoittaa miten monet Jordanille kokoontuneista olivat olleet paikalla Jeesuksen kasteessa, mutta eivät olleet huomanneet silloin annettua merkkiä. "Kastajan toiminnan aikaisempina kuukausina monet olivat kieltäytyneet tekemästä parannusta. Siksi he eivät nähneet merkkiä, jolla taivas todisti Jeesuksesta tämän kasteessa. Silmät, jotka eivät koskaan olleet kääntyneet uskossa Jumalaan, eivät nähneet hänen kirkkautensa ilmestymistä; korvat, jotka eivät koskaan olleet kuunnelleet hänen ääntään, eivät kuulleet todistuksen sanoja."

"Näin on nytkin," jatkaa White. "Kristus ja palvelevat enkelit ovat usein läsnä ihmisten kokouksissa, mutta monet eivät tiedä sitä. He eivät havaitse mitään epätavallista. Mutta joillekin Vapahtajan läsnäolo paljastuu. He saavat lohdutusta, rohkaisua ja siunauksia."

Rukous: Jumala, avaa silmämme näkemään, korvamme kuulemaan ja mielemme ymmärtämään Jeesuksen läsnäolo kaiken tavallisen keskellä. 

Parasta kristinuskossa 14 A

Parasta kristinuskossa? No, Jeesus tietysti. Kristityt keskittyvät liian vähän uskonsa parhaaseen asiaan! Jatkan muistiinpanoja ja ajatuksia Jeesuksen elämää käsittelevästä kirjasta Rakkaudella Isältä (Ellen White). Luku 14.

White kirjoittaa Johannes Kastajan sanomasta. "Kun Jumalan Henki koskettaa sielua, se lannistaa ihmisen ylpeyden. Maalliset nautinnot, asema ja valta ymmärretään arvottomiksi. Nöyryys ja itsensä uhraava rakkaus yksin osoittautuvat merkityksellisiksi. Tämän saa evankeliumi aikaan, ja Johanneksen sanoma oli osa evankeliumia."

Whiten näkemys evankeliumin vaikutuksesta ihmisessä sotii täysin nykyistä ajan henkeä vastaan. Kuinka usein olet nähnyt tiedotusvälineissä puhuttavan nöyryydestä ja itsensä uhraavasta rakkaudesta positiivisesti? Nöyryydestä ehkä vielä joskus kuuleekin (urheilija lähtee kisaan 'nöyrällä mielellä'), mutta itsensä uhraava rakkaus? Se kuullostaa jo pyhäinhäväistykseltä ajassa jossa elämme. Eihän itseään saa uhrata rakkaudesta tai toisen ihmisen vuoksi! Pitää toteuttaa itseään ja pitää huolta omista eduistaan! Itsensä 'uhraaminen' on sairasta ja epätervettä! Jos jotain uhrata täytyy niin työlle ja menestykselle kyllä toki voi...

Mutta Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on vallankumouksellinen vastarintaliike. 'Maalliset nautinnot, asema ja valta' ovatkin arvottomia. Minä, minä ja minun nautintoni -asenne vaihtuukin rakkaudeksi ja nöyryydeksi. Ei tarvitse juosta ajan hengen käskystä kuluttamassa, menestymässä, pätemässä ja itseensä keskittymässä.

Evankeliumi on niin järisyttävä että se pystyy tällaiseen muutokseen ihmisessä.

Korvat pois

Automatkan leikissä pitää välillä olla kädet korvilla ettei kuule muiden neuvotteluja. Välillä taas ei.

Mukula, 4 v. ohjeistaa: Ei tartte olla korvia kädessä!

Ei yhtään vaikee

Automatkalla äänentunnistusleikissä isä arvasi onnistuneesti lasten esittämän äänen.

Mukula, 4. v: Se ei olut yhtään vaikee. Se oli vaan tiikeri!

Viihtyy pellolla

Automatkalla äänentunnistusleikissä lapset yrittävät arvata mikä isän keksimä ääni on. Isä antaa vinkin.

Isä: Se viihtyy pellolla.
Lapset: Lehmä? Vuohi? Pappa?

Terveysuutisia, ihanteita, käytäntöä ja hengellinen ulottuvuus

Mielenkiintoinen terveysuutinen adventisteista ja baptisteista Tanskassa. Kummankin seurakunnan jäsenillä syöpäriski on huomattavasti pienempi kuin väestöllä yleensä. Kummassakin seurakunnassa kehotetaan välttämään alkoholia ja tupakointia, adventtikirkossa kannatetaan myös kasvispainotteista ruokavaliota ja vältetään kahvia (ainakin perinteisesti, nykyään Suomessa tuntuu adventtiseurakunnan piirissä kahvinjuonti olevan suorastaan muoti-ilmiö).

Olen usein ajatellut että seurakuntataustastani on paljon hyötyä nykyisten ruokavalio- ja rasvasotien aikana. On paljon helpompi suhtautua terveellä kriittisyydellä yksittäisistä asioista tehtyihin sensaatiotutkimustuloksiin tai mitä kummallisimpiin ruokavalioihin, joita nykyään kiihkeästi kannatetaan. Ei tarvitse hötkyillä joka suuntaan. Adventistien suosittelema ruokavalio on pitkällä tähtäimellä osoitettu terveyttä- ja elämää ylläpitäväksi jo monen monta kertaa.

Mietiskelin tässä miten kiteyttäisin oman sovellukseni siitä. Siihen kuuluu ainakin seuraavia asioita:
1) Turha myrkyttää itseään alkoholilla, tupakalla ja huumeilla.
2) Kofeiiniriippuvaisuus on hankalaa. Kofeiini siis minimiin.
3) Laiskuussyistä en ole täysin kasvissyöjä, mutta käytännössä lähes. Voisin olla vaikka vegaani, mutta tässä maassa se tuntuu liian hankalalta. Edes kunnollisen kasvisleivän saaminen huoltoasemalta tuntuu välillä mahdottomalta!
4) Pähkinöitä, papuja, linssejä, siemeniä, vähän myös soijaa. (Linssikeitto on ihan parasta.)
5) Marjoja paljon tuoreena, pakasteena, jauheena.
6) Täysjyvää kun mahdollista.
7) Valkoista sokeria ei tarvitse paljoakaan. Makeuttaa voi intiaanisokerilla, vaahterasiirapilla, kookossokerilla ja mitä lie niitä nyt onkaan.
8) Margariineja emme käytä kotona. Oikeaa voita niukasti, muuten oliivi-, avokado-, rypsi-, pellava-, kurpitsa-, ruistankio ym. öljyjä.
9) Maitotuotteista lähinnä kuluu jugurtteja (niitä joissa on hyviä bakteereja ja vain vähän sokeria). No, juustoa kyllä kuluu myös.
10) Kuituja, kuituja, lisää kuituja! (Erityisen hyviä kuidunlähteitä ovat mm. tällaiset herkut: vadelma, päärynä, omena, appelssiini, banaani, kiivi, mustika, mansikka, avokado, parsakaali, pinaatti, bataatti, porkkana, pavut, linssit, mantelit, pähkinät, siemenet ym.) Helppo periaate, joka auttaa syömään terveellisemmin (ja laihduttavammin) on pitää huolta runsaasta kuitujen saannista. Samalla tulee myös muut tarvittavat ravintoaineet ja lihottavia ei jaksa syödä niin paljoa.
11) Syömme vitamiineja ja hivenaineita purkista, koska arjen ruoka ei nyt kuitenkaan ole aina niin monipuolista kuin toivoa saattais. Tarvittaessa (=lapsiperheessä usein) niillä taistellaan myös kehon stressitiloja eli sairauksia vastaan isoin annoksin.
12) Karkit karkkipäivänä.

Nämä toteutuvat perheessämme välillä paremmin ja välillä huonommin, mutta periaatteen tai ihanteen tuleekin olla parempi kuin käytäntö on. Käytäntöä huonompi periaate vasta surkea periaate olisikin!

No tulipa nyt mietittyä syömistä ihan täällä blogissa. Terveyteen kuuluu toki paljon muutakin kuin ruoka. Vaikkapa tunnetaakkojen purku ja monta muuta tärkeää.

Minulle ruokaan liittyy myös hengellinen elementti. Ilmaisisin sen näin: Jumalan luomana ja rakastamana ihmisenä arvostan ja rakastan niin itseäni kuin perhettäni valitsemalla oikeasti ravitsevaa ravintoa. Samalla kunnioitan myös luontoa ja maapalloa, jossa elämme.

Eikö näitä tullut tarpeeksi toistettua vauva-aikana?

Automatkalla leikitään äänen tunnistusleikkiä. Mukula, 4 v. arvaa.

Muksu, 10 v.:  Ammuu!
Mukula: Norsu!
Muksu: Ei. Ammuu!
Mukula: Kettu!

Kivan näköinen tarina

Automatkalla etupenkillä istuva äiti kertoo tarinan. Mukula, 4 v. istuu takapenkillä. On pimeää.

Mukula: Äiti! Kerro lisää! Sitä on niin kiva katsella.

Uusi laulu

Mukula, 4 v. esittelee uuden laulunsa:

Entäs tämä vihreä möykky?
Entäs tämä valkoinen möykky?
Entäs tämä punainen möykky?