Kiristää, kiristää!

Äiti on laittamassa mukulaa, 4 v. nukkumaan.

Mukula: Äiti on niin ihana, että täytyy kiristää.

Mukula halaa äitiä.

Pidä hyvät puolet mielessä

Hautajaispäivänä satoi ja tuuli kylmästi. Muksu, 10 v. ja mukula 4 v. kävivät muistotilaisuuden lomassa ulkona sateessa leikkimässä leikkipuistossa.

Lähdettäessä kotiin mukula huokaisee tyytyväisenä: Onneksi tänään ei ollut hyttysiä.

4 vee runoilee

Mukulan, 4 v. runo:

Tiku ja Taku

Tiku ja Taku menivät
tulen taakse
ettei kukaan niitä nähnyt.

Rehellinen mielipide

Oltiin lähdössä hautajaisiin ja äiti motivoi mukulaa, 4 v. laittamaan tummasävyisen takin päälleen selittämällä että mummi on sen joskus tehnyt ja S-serkkukin on käyttänyt sitä ollessaan lapsi.

Hautajaisissa mukula selittää innoissaan mummille: Mulla on sun tekemä takki! Mä en tykkää siitä ku siinä on vääränlaisia kukkia.

Äidin (rankka?) tehtävä

Äiti ihailee aamulla muksun 10 v. taitoja laittaa itsensä ja eväänsä valmiiksi urheilupäivää varten. Omatekemää urheilujuomaa myöten.

Äiti: Ootpa sä taitava. Tykkään, tykkään susta. Kyllä mä tykkäisin vaikket osaiskaan kaikkea tätä, mutta on tää mun mielestä tosi hienoa. [Kulkee mukulan, 4 v. ohi] Mä tykkään sustakin, mutta nyt ihailen muksun osaavaisuutta.
Mukula: Äiti on kaikkien tykkääjä.

Voi äiti raukkaa

Äiti laittaa mukulaa, 4 v. nukkumaan.

Äiti: Huomenna pääset katsomaan muksun urheilukilpailua iskän kanssa.
Mukula: Tuleeko äitikin?
Äiti: Äiti ei varmaan pääse. Äiti on töissä.
Mukula: Voi äiti raukkaa!

Äidin rankka tehtävä

Aamutoimissa äiti kertoo mukulalle, 4 v. mitä seuraavaksi tehdään.

Äiti: Nyt potalle.
Mukula: Äiti määrää kaikesta.
Äiti: Niin, se on äidin rankka tehtävä.

Rakkaita lähihirviöitä

Joka kahdeksas suomalainen on elänyt lapsuutensa alkoholiperheessä.

Parasta kristinuskossa 14 C

Parasta kristinuskossa? No, Jeesus tietysti. Kristityt keskittyvät liian vähän uskonsa parhaaseen asiaan! Jatkan muistiinpanoja ja ajatuksia Jeesuksen elämää käsittelevästä kirjasta Rakkaudella Isältä (Ellen White). Luku 14.

Filippus oli vastannut myöntävästi Jeesuksen kutsuun seurata häntä. Hän ei malttanut olla puhumatta asiasta ystävälleen Natanaelille.

Natanael oli metsikössä mietiskelemässä hengellisiä asioita ja Messiasta. Filippus tuli kertomaan hänelle, että Messias on löytynyt. Luonnollisesti Natanael suhtautui ystävänsä mielipiteeseen epäillen. Niinpä Filippus kehotti: "Tule, niin näet."

Natanael meni tapaamaan Jeesusta. Jeesus kertoi nähneensä hänet "jo ennen kuin Filippus kutsui sinua, näin sinut viikunapuun alla."  Kohtaaminen Jeesuksen kanssa oli niin vaikuttava, että Natanael vakuuttui ja totesi "... sinä olet Jumalan Poika".

Whiten näkökulma on mielenkiintoinen: "Jos Natanael olisi luottanut rabbiinien opetukseen, hän ei olisi koskaan löytänyt Jeesusta. Itse katsomalla ja arvostelemalla hänestä tuli opetuslapsi. Nykyäänkin monet luottavat inhimilliseen arvovaltaan. Natanaelin tavoin meidän on itse tutkittava Jumalan sanaa ja rukoiltava Pyhän Hengen valaistusta. Hän, joka näki Natanelin viikunapuun alla, näkee meidät salaisessa rukouspaikassamme. Enkelit ovat lähellä niitä, jotka nöyrästi etsivät Jumalan ohjausta."

Kristinuskossa yksilöllisyydellä on tärkeä osa. Kristinusko ei ole sitä, että kuunnellaan sokeasti ja arvioimatta niin uskonnollisia kuin maallisiakaan auktoriteetteja. Pastorit eivät saarnaa, jotta heitä epäröimättä seurattaisiin tai heidän sanojaan toteltaisiin. Ei ole yhtä inhimillistä johtajaa, jota "kumarretaan."

Kunkin tulee itse katsoa ja arvioida. Pyhä Henki puhuu mielellään kullekin yksilölle ja avaa Jumalan sanaa niille, jotka sitä itse tutkivat eivätkä vain luota muiden puheisiin.

Asenne, jolla etsii on tärkeä: nöyrällä, oppivaisella asenteella pääsee eri paikkaan kuin ylpeällä, näin asiat ovat -asenteella. Kuten White totesi, "enkelit ovat lähellä niitä, jotka nöyrästi etsivät Jumalan ohjausta."

Parasta kristinuskossa 14 B

Parasta kristinuskossa? No, Jeesus tietysti. Kristityt keskittyvät liian vähän uskonsa parhaaseen asiaan! Jatkan muistiinpanoja ja ajatuksia Jeesuksen elämää käsittelevästä kirjasta Rakkaudella Isältä (Ellen White). Luku 14.

White kirjoittaa miten monet Jordanille kokoontuneista olivat olleet paikalla Jeesuksen kasteessa, mutta eivät olleet huomanneet silloin annettua merkkiä. "Kastajan toiminnan aikaisempina kuukausina monet olivat kieltäytyneet tekemästä parannusta. Siksi he eivät nähneet merkkiä, jolla taivas todisti Jeesuksesta tämän kasteessa. Silmät, jotka eivät koskaan olleet kääntyneet uskossa Jumalaan, eivät nähneet hänen kirkkautensa ilmestymistä; korvat, jotka eivät koskaan olleet kuunnelleet hänen ääntään, eivät kuulleet todistuksen sanoja."

"Näin on nytkin," jatkaa White. "Kristus ja palvelevat enkelit ovat usein läsnä ihmisten kokouksissa, mutta monet eivät tiedä sitä. He eivät havaitse mitään epätavallista. Mutta joillekin Vapahtajan läsnäolo paljastuu. He saavat lohdutusta, rohkaisua ja siunauksia."

Rukous: Jumala, avaa silmämme näkemään, korvamme kuulemaan ja mielemme ymmärtämään Jeesuksen läsnäolo kaiken tavallisen keskellä.