11.5.06

Pastori rippituolissa

Pastori pääsi rippituoliin Blogisiskon haastamana.

Kerro jotain itsestäsi:

Suolaista vai makeaa? -Makeaa välillä, mieluummin kuitenkin suolaista.

Esine, jonka katoaminen surettaa yhä? -Kyllä varmaan joku kovasti harmittaa, en vain nyt muista mikä. Tulee mieleen ainoastaan kaksi tavaraa -isoisoäidin valokuva ja kenkä- joiden katoamista todella harmittelin ja surin, mutta ne ovat molemmat ihmeellisellä tavalla löytyneet oltuaan kauan kateissa.

Ihminen jonka olet kadottanut/menettänyt? -Ystäväni vauva Marshallin saarilla, joka syntyi vaikeasti vammaisena ja olisi kuollut ellei häntä olisi hommattu Amerikkaan hoitoon. Hän oli ihana vauva, jolla oli aivan uskomattomat silmät. Myöhemmin hän kuoli kuivuuteen ripulin tai jonkun tavallisen, helposti hoidettavan taudin tähden.

Viikonpäivä josta pidät? -Sapatti (lauantai) on paras. Pastorina se on usein kiireinen, mutta antoisa ja tunnelmaltaan erilainen kuin muut päivät.

Kuukausi josta tykkäät? -Hmm... mikä tahansa lomakuukausi. Jos pitää valita sanotaan vaikka elokuu, koska tyrnimarjat ovat pian kypsiä.

Mieleenpainunein kirja? -Tietenkin Raamattu. Sen kantokyky jaksaa hämmästyttää yhä uudelleen. Se todellakin siis kantaa elämässä. Muista kirjoista mieleeni tuli isovanhempieni kesämökillä pikkulikkojen eli tätieni huoneen kirjahyllyssä ollut vanha Adalmiinan helmi -kirja. Kaunis kuvitus (varmaankin Rudolf Koivun) ja tarina tekivät lähtemättömän vaikutuksen mielikuvitusmaailmassa elävään lapseen. Aina siellä ollessa palasin kirjan ääreen. Olisipa hienoa löytää sellainen kirja jostain omalle muksulle.

Muistatko haikeudella yhtään opettajaasi? -Kyllä! Minulla on ollut paljon todella hyviä opettajia. Tähän hätään voisi mainita sen, jonka luentojen lopussa harmitti että tämä loppui jo nyt.

Haaveiletko lottovoitosta? -Hmm... toki sitä käyttötarkoituksia sille keksisi ja välillä toivoo lottovoittoa, mutta en voi sanoa siitä haaveilevani. Voisi mennä elämä kuitenkin vaan pahempaan solmuun. Mitä enemmän omistaa, sen enemmän joutuu siitä kantamaan huolta. Näin on siis hyvä, mutta jos se tarkoitettu on, niin tulkoon sitten!

Pidätkö tavarataivaasta? -En erityisemmin. Silti roinaa on omiksi tarpeiksi ja ylikin, kysyä voi muuttoporukoilta vuosien varrella (kiitos vaan kovasti avusta).

Vai oletko minimalisti? -Tavallaan kyllä. Pidän selkeistä muodoista ja avaruudesta. Jos jonkun kodissa on avaran tyylikästä, ihmettelen hirveästi mihin ne ovat kaiken roinan tunkeneet. Työhuoneen suhteen en ole minimalisti (ehkä en vain kykene olemaan), sen pitää pursuta kaikenlaista ja olla värikäs.

Onko tämä päivä ollut hyvä päivä? -Oikein hyvä tähän saakka, olen ehtinyt istahtaa ja ajatella asioita ja ottaa yhteyttä useisiin ihmisiin. Sain myös keskustella ja rukoilla erään ihmisen kanssa ja hän sai rohkeutta elämäänsä. Muksun kanssa täytettiin tehtäväkirjan tehtäviä, joista hän oli innoissaan. Päivästä tulee erinomainen jos saan tänään vielä tehtyä jotain radikaalia ja käytyä pursuavan työpöydän ja tekemättömien töiden kimppuun. Se vaatii psyykkausta, tsemppiä ja hieman raivoa... ;-)

Kolmen henkilön haastamisen hoidan siten että vapaasti itsensä valinnut lukija voi tarttua kysymyksiin ja jatkaa juttua. Laita kommentti, niin käyn mielenkiinnolla lukemassa. :-)

Ei kommentteja: