Pahuuden kohtaaminen

Suomen Kuvalehdessä (SK 44 3.11.2005) on mielenkiintoinen artikkeli pahuudesta otsikolla Pahuus tekee meistä ihmisiä.

Filosofi-kirjailija Torsti Lehtinen pitää pahuuden olemassaoloa itsestäänselvänä ja sen tunnistamista itsessään tärkeänä. Hänen mielestään hyvyys ei ole mahdollista ellei ole tunnistanut omaa pahuuttaan. "Kaiken kulmakivi on se, että myönnämme oman heikkoutemme ja hyväksymme sen myös toisessa. Ihminen, joka on aidosti katsonut omaa heikkouttaan ja oman lihansa alttiutta, on taipuvainen käyttäytymään solidaarisemmin myös muita kohtaan."

Lehtinen jatkaa, "Tuomittavampaa on tietoisiin arvovalintoihin perustuva pahuus. Pahinta on vetää hyvän ja pahan rintamalinja itsensä ja muiden, tai oman ja muiden yhteisöjen välille. Tai oman ja muiden kansakuntien, tai oman ja muiden uskontojen välille."

Tällä viikolla lueskeltiin yhden nuoren kanssa mitä Raamattu sanoo synnistä eli siis pahuudesta. Esille tuli mm. seuraavia seikkoja: "kaikki vääryys" (1 Joh. 5:17), "jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä" (Jaakob 2:9) ja "joka tietää, mitä on tehtävä, mutta ei sitä tee, se syyllistyy syntiin" (Jaakob 4:17). Kaikkiin näihin ja moniin muihin kohtiin totesimme yhdessä: AUTS.

Raamatun kirjoittajat ovat määritelleet pahuutta monella tavalla, luetteloidenkin avulla. Rakastaa vain itseään ja rahaa, rehenteleminen, pöyhkeys, herjaaminen, tottelematon vanhemmille, kiittämättömyys, jumalattomuus, rakkaudettomuus, leppymättömyys, panetteleminen, väkivaltaisuus, raakuus, kaiken hyvän vihollinen, petollisuus, häikäilemättömyys, järjettömyys, ulkonainen hurskaus, listaa Paavali (2 Timoteus 3:2-5). Näitä kun pohtii rehellisesti, on yhden jos toisen meistä todettava: AUTS.

Jos väitämme ettei meissä ole pahuutta "petämme itseämme" (1 Johannes 1:8). Kristinuskossa onkin tärkeää oman pahuuden kohtaaminen ja myöntäminen. Se on lähtökohta ihmisen uudistumiselle ja kasvulle. Armon ja rakkauden kokeminen ja niiden osoittaminen toiselle alkaa oman heikkouden kohtaamisesta.

Saarijärven hautausmaa

"Pahuutta on vaikea tunnistaa, koska se on usein verhoutunut joksikin aivan muuksi. Hyvänä pidetty asia voi olla paha tai tuottaa pahaa ja päinvastoin. Ei ole kauan, kun joku kirjoitti lehdessä että nykyisin urheillaan sotimisen sijasta. Kun naiset haluttiin työelämään, sanottiin, että kotiin jääminen on paha. Kun naisten halutaan nyt jäävän kotiin, sanotaan, että lapsille on pahaksi, jos äidit käyvät töissä. Kun maalaan joskus oikein kauniin, ajatellun taulun, maalaankin sitä, mitä en itse ole."

Taiteilija Rafael Wardi SK:ssa