Vihaa ja surua

Saarijärven hautausmaa

Käyn silloin tällöin pitämässä luentoja Hoitokoti Seukkalassa. Ihailen työtä mitä siellä ihmisten hyväksi tehdään. Tänään kävin siellä puhumassa rakkaudesta ihmissuhteissa. Sinne mennään mutkaista, mäkistä ja hyvin kaunista tietä Peurunka-järven rantaa. Tänään järvellä oli kymmeniä joutsenia. Monilapsisia joutsenperheitä oleili rannan tuntumassa. Onneksi eivät olleet vielä lähteneet pois takaisin tullessa, sain pari kuvaa.

Minua koskettaa tällä hetkellä useammankin ihmisen suru. Tuntemiani ihmisiä liippaa läheltä eräs lehdissäkin ollut väkivaltainen kuolema sekä liikenneonnettomuus. Blogistanissakin oli suru-uutinen. Järkytys ja shokki ovat luonnollisesti suuria koko lähipiirillä.

Murhattu nainen oli tiennyt olevansa vaarassa ja pyytänyt viranomaisilta apua. Mutta mitään ei voi tehdä pelkkien uhkausten perusteella... Nyt se on liian myöhäistä. Miten selviää pieni lapsi, joka joutuu elämään sen tosiasian kanssa että äitiä ei enää ole ja että isä on hänet tappanut? On siinä taakkaa kannettavana pienellä kerrakseen.

Ollessani työssä turvakodissa opin että väkivaltaisesta suhteesta lähteminen on usein kaikkein vaarallisin hetki. On tärkeää rohkaista ihmisiä hakeutumaan turvaan, mutta on hyvin tärkeää kunnioittaa väkivallan uhrin omaa asiantuntemusta. Hän on se, joka siinä tilanteessa elää. Hän tietää tilanteensa paremmin kuin kukaan ja osaa arvioida vaarat. Ei siis tule antaa helppoja neuvoja ulkoapäin ja painostaa toimiin joihin toinen ei ole valmis, vaan tukea häntä hänen ratkaisuissaan. Mutta kun apua pyydetään, tulee se ottaa hyvin vakavasti. Pistää vihaksi että ihminen, joka rohkeasti, henkensä kaupalla etsii parannusta tilanteeseensa ja pyytää apua, jää sitä vaille - ja kuolee. Jälleen kerran. Milloin oikein opimme kuuntelemaan ihmistä ja ottamaan hänet vakavasti?

Sana surevalle: sure. Sure, niin kuin ne joilla on toivoa (1 Tess. 4:13). Surusi on sinun, se on henkilökohtainen ja yksityinen, eikä kukaan voi tulla sinulle sanomaan millainen surusi on tai tulisi olla. Sure, läheisesi ansaitsee sen. Kun jaksat, päästä joku ihminen lähellesi, älä jää yksin. Haluan kantaa sinua lämpimin ajatuksin ja rukouksin.

Katson maailmaa kyynelten läpi.

Ehkä näen sellaista,

jota kuivin silmin katsovat eivät voi nähdä.
-Nicholas Wolterstorff