Veljesten unelmaloma, osa 4 a: kyyneleitä

Torstai

Pikkuveli myöhästyy kello kahdeksan kierrolta. Kun hän saapuu paikalle ollaan isoveljeä viemässä pyörätuolilla jonnekin. Isoveli on hätääntynyt, sillä hänellä ei ole aavistustakaan mihin häntä viedään. Miksi tulet näin myöhään, hän moittii.

Kyseessä on neurofysiologinen tutkimus (ENMG), jossa mitataan hermojen johtonopeuksia. Pikkuveli saa olla mukana ja hän esittää kysymyksiä kuten: testaatko nyt peroneushermoa? Käden medianusta? Käden ulnarista? Testaaja ei juurikaan osaa englantia, mutta yrittää selittää.  Hän alkaa sanomaan mistä hermosta on kyse ja kertoo sitten onko se good, bad tai (käsiliikkeillä ilmaistuna) siltä väliltä.

Testaus on perusteellista. Molemmat kädet ja jalat käydään läpi. Aikaa kuluu toista tuntia. Ihmiset alkavat koputella oveen ja välillä joku kurkkaa sisään, mutta heidät ohjataan ulos. Tutkimuksen päättyessä on oven takana jo pitkä jono istuskelevia ja seisovia ihmisiä.

Pikkuveli lähtee viemään isoveljeä takaisin osastolle, mutta taas matkalla joku tulee ottamaan pyörätuolin työntämisen tehtäväkseen.

Osastolla sairaanhoitaja pyytää pikkuveljeä menemään välittömästi ylilääkärin luo. Niinpä hän koputtaa tähän oveen:

Ylilääkäri pyytää pikkuveljeä istumaan pöydän toiselle puolelle. Joudun puhumaan sinulle lääkärinä ja sitten ihmisenä, hän sanoo. Lääkärinä sanon, että uutiset ovat huonoja. 

Ylilääkäri avaa tietokoneen ja näyttää  kuinka syöpä on levinnyt selkärangan nikamiin.  Nikaman tilanne voi olla tosi huono, hän selittää. Se ei kestä ja voi murtua ihan milloin tahansa.  Siitä seurauksena voi olla halvaantuminen.

Pikkuveljen silmät kostuvat. 

Nyt puhun sinulle ihmisenä, jatkaa ylilääkäri. Mikä olisi paras tapa kertoa tämä veljellesi?

Pikkuveljeä itkettää, mutta hän toteaa, että parasta voisi olla hänen kertoa asia ensin ja sen jälkeen lääkäri voisi selittää lääketieteellisen puolen.

Astuessaan ulos ylilääkärin toimistosta pikkuveli on tunnekuohun vallassa.  Miten hän pystyy kertomaan uutiset veljelleen?Ensin hän soittaa vaimolleen. En kestä isoveljen tunnereaktiota, hän pelkää. Miten isoveli tulee suhtautumaan asiaan? Romahtaako hän täysin? Miten kestän hänen tunteensa? 

Miettiessämme miten toinen ihminen ottaa vastaan ikävän uutisen ja miten kestää  hänen tunnereaktionsa, pelkäämme usein enemmän sitä miten itse kestämme asian ja hänen tunteensa. Niin nytkin. Miten kestän omat tunteeni? saa pikkuveli puettua asian sanoiksi.  

Vaimo rukoilee Jumalan läsnäoloa vaikeaan hetkeen ja pikkuveli menee isoveljen luo. Ikäviä uutisia, sanoo hän, syöpä on levinnyt selkärankaan. Molemmat itkevät.

Puolalainen huonekaveri kysyy mikä hätänä. Mies, joka ei ole aikaisemmin puhunut kovinkaan taitavaa englantia, alkaa puhua heille yllättävän hyvällä englannilla. Teillähän on asiat ihan hyvin. Sullahan on uskovainen veli ja itsekin olet uskovainen.  Jumala voi parantaa tai sitten veljelläsi on mahdollisuus päästä taivaan kotiin. Veljekset kokevat huonekaverin sanat erittäin rohkaisevina ja lämpiminä, oikeina sanoina oikeaan aikaan. Tämän jälkeen hän ei enää puhu missään vaiheessa yhtä hyvää englantia.

Huonekaveri laittaa heti viestiä ystävillensä, että he rukoilevat isoveljen puolesta.  

Isoveli ei romahda, vaan pysyy rauhallisena.  Se tuntuu pikkuveljestä helpottavalta.

Ylilääkäri kurkistaa ovelta. Hän tulee sisään, koskettaa isoveljen kättä ja sanoo, että on huonoja uutisia. Hän selittää asian yksinkertaisesti. Jatkohoitoja ei ole tarjota täällä. Hoitojen pitää tapahtua kotimaassa.