Pikkuveli on aamulla tikkana paikalla sairaalassa ja saa tietää, että kipulääkityksen turvin isoveli on yön aikana kyennyt nousemaan seisomaan sängyn reunalle. Muuten tilanne on sama.
Lääkärinkierron alkaessa sairaanhoitaja pyytää häntä poistumaan huoneesta. Ylilääkäri on toista mieltä. Sinun täytyy tulla mukaan, hän sanoo. Sen jälkeen ei yksikään sairaanhoitaja aja pikkuveljeä pois yhtenäkään päivänä.
Kierrolla päätetään, että selkäranka kuvataan magneettikuvauksella. Ei ole tietoa milloin kuvaukseen pääsee.
Myöhemmin nuori apulaislääkäri tulee tekemään neurologista tutkimusta isoveljelle. Sievä nainen, huomioivat veljekset.
Seuraavaksi ohjelmassa on vatsan ultraäänitutkimus. Lääkäri kertoo heti vatsan olevan kunnossa. Veljeksen palaavat osastolle odottelemaan magneettikuvausta.
Pikkuveli käy ulkona kävelyllä ja ostaa mustikoita. Sillä aikaa isoveljeä onkin jo lähdetty viemään pyörätuolissa magneettikuvaukseen sairaalassa työskentelevän nunnan toimesta. Pikkuveli saa hänet kuitenkin kiinni matkalla ja pääsee mukaan saattamaan.
Kuvaus kestää aika kauan, koko selkäranka kuvataan. Pitkään putkessa oleminen tuntuu isoveljestä ahdistavalta.
Kun isoveli palautetaan kuvauksesta odotushuoneeseen ei nunnaa näy missään, joten pikkuveli työntää pyörätuolia kohti osastoa. Hetken päästä vastaan tulee nunna, joka on kauhuissaan, että potilasta vie joku muu.
On jo iltapäivä. Hoitaja tuo isoveljelle ruokaa: kanaa, perunaa, porkkanaa ja keittoa. Pikkuveli yllättyy kun hänellekin tuodaan samanlainen annos. Ruoka maistui hyvälle. Kyllä isoveli keksii keinot miten pikkuveli ruokitaan, veljekset naureskelevat.
Tunnelma Spodekin hallissa on korkealla Suomen voittaessa 3-0. Pikkuveli ei tosin nauti tunnelmasta aivan täysin rinnoin, onhan hän siellä ilman veljeään.
Ottelun jälkeen on fanitapaaminen hallin ulkopuolella. Pelaajia haastatellaan ja he jakavat nimmareita.
Pikkuveli lähtee hotellille, käy kuntosalilla ja menee nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti