Aamulla herätyskellon soitua isoveli sanoo ettei pysty menemään vessaan koska ei kykene kävelemään.
Pikkuveljen uni haihtuu nopeasti silmistä.
Kyseessä on varmaan välilevyn pullistuma selässä. Mutta selkään ei satu... Kummallista.
Pikkuveli, joka on ammattilainen selkien hoidossa, tutkii selkää, testaa heikkoutta ja hoitaa selkää. Hoitovastetta ei tule.
Seuraavaksi mietitään lääkkeitä. Fysiatri Suomesta saadaan puhelimitse kiinni. Hänen mukaansa lääkkeiden yhteisvaikutus voi viedä jaloista voimaa. Odottakaa iltapäivään ja katsokaa muuttuuko tilanne.
Pikkuveli ilmoittaa matkanjärjestäjälle etteivät he pääse päivän retkelle. Sen voi kuulemma vaihtaa toiseen päivään, sepä mukavaa.
Hotellin aamiaisella on monipuolinen seisova pöytä. Pikkuveli syö ja vie ruokaa veljelleen hotellihuoneeseen.
Sitten pikkuveli kävelee lähistön isoon kauppakeskukseen. Sieltä löytyykin tarpeellista ostettavaa. Hänen palattuaan takaisin hotellille todetaan ettei isoveljen tilanne ole muuttunut. Isoveli soittaa vakuutusyhtiöönsä Lähi-Tapiolaan ja saa sieltä yksityisten lääkäriasemien osoitteita ja puhelinnumeroita. Hotelli ei niitä osannut suositella.
Aikamatkojen matkanjärjestäjä tulee ystävällisesti auttamaan. Hän ja pikkuveli taluttavat isoveljen kahdestaan pikkubussiin. Ajetaan yksityiselle lääkäriasemalle (valitaan sellainen, jonka nimi kuulostaa hyvältä). Ajettuaan sisään parkkipaikalle he huomaavat ettei siellä ole yhtään ruutua vapaana. Niinpä auto jätetään keskelle parkkipaikkaa vilkut päällä. Miehet taluttavat isoveljen hissiin ja löytävät lääkäriasemalla hänelle istumapaikan.
-Onko hoitoaikoja?
-Ei ole, ihan on täyttä.
-Mutta veljeni ei pysty kävelemään!
-No odottakaas vähän.
Matkanjärjestäjä menee siirtämään autoa, mutta palaa takaisin. Hänellä ei ole kolikkoja, joilla maksaa itsensä ulos parkkipaikalta.
Pikkuveli kaivaa taskuaan, siellä on neljä zlotya. Ennen matkaanlähtöä vaimo oli sattunut huomaamaan kaksi puolalaista kolikkoa, jotka olivat kesästä jääneet ja joita ei yrityksistä huolimatta oltu muistettu antaa jollekin puolalaiselle viikon kestävän kansainvälisen leirin aikana. Vaimo ihmetteli, että miten ne sattuivatkin silmiin ennen tätä matkaa, onpa erikoista. Yleensä se tapahtuu aina vasta jälkikäteen.
Nyt näillä pitkään mukana pyörineillä zlotyilla saadaan väärin pysäköity auto pois parkkipaikalta.
Lääkäriä odotellessa pikkuveli rustaa isoveljen sairauskertomuksen englanniksi. Kahdenkymmenen minuutin odotuksen jälkeen päästäänkin jo tapaamaan lääkäriä. Hän ottaa aikaa kesken toisen potilaan hoidon.
Vanhempi naislääkäri on ollut työssä Hollannissakin ja osaa kohtuudella englantia. Pikkuveljen tekemä englanninkielinen sairauskertomus auttaa häntä hahmottamaan tilannetta. Lääkäri tekee peruskokeita ja testaa miten potilas pääsee ylös. Hän katsoo silmiä ja tarkastaa onko orientaatio ok. Onhan se.
Lääkärin johtopäätös on, että täytyy viedä keskussairaalaan. Hän määrää pään tutkittavaksi ensimmäiseksi. Se huolestuttaa, infarktiako tässä epäillään? Se ei kuitenkaan tunnu kovin uskottavalta, sillä isoveli on niin hyvin orientoitunut.
Isoveli siirretään toiseen huoneeseen, sairaanhoitaja on koko ajan läsnä. Hän etsiskelee netistä asuntoja, mutta lääkärin tullessa huoneeseen vaihtaa äkkiä sivua. Ambulanssia odotellaan noin tunti. Pikkuveli soittelee puheluja ja lähettää tekstiviestejä. Vaimo saa viestin infarktiepäilystä jumalanpalvelustiimin kokoukseen. Siellä rukoillaan.
Ambulanssissa on kaksi ensihoitajaa, keski-ikäinen mies ja nuori, kaunis nainen, joka puhuu englantia. Isoveli siirretään paareilla.
Sairaalassa menee kauan papereita selviteltäessä, vakuutuksia, henkilöllisyyksiä. Pikkuveli täyttää englanninkielisiä kaavakkeita tutkimushuoneessa, jossa isoveli odottaa lääkäriä.
Neurologian osaston ylilääkäri (sattuu juuri sopivasti olemaan iltavuorossa) osaa onneksi englantia. Hän tekee refleksi- ja orientaatiotutkimuksia ja arvioi neurologista statusta. Pään tietokonetomografiakuvaukseen saadaan nopeasti aika.
Sen jälkeen isoveli viedään osastolle. Pian tulee tieto, että päästä ei löytynyt vikaa. Huh, huh. (Ja nyt on sekin sitten todistettu ettei isoveljen päässe ole vikaa. Sellaista todistusta ei kaikilta löydykään.)
On jo myöhä. Pikkuveli lähtee taksilla takaisin hotelliin. Sekä helpottuneena että levottomana hän käy nukkumaan.
Aamulla kello kahdeksan on osastolla kierto. Silloin pitää olla takaisin sairaalalla.
Neurologian osasto. Kuvan avulla muistaa minne mennä aamulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti