Ei kylmää vanhemmuutta, vaan ...

Mukula, 6 v. tulee halaamaan äitiä: Halii... kuumassa äidissä! [hetken päästä].... liian kuuma! Mä meen katsoon onko isä sopiva.  [Halaa isää hetken aikaa ja lähtee pois.] Isä oli ensin sopiva, mutta sitten sekin oli liian kuuma.

Emme ainakaan ole kylmiä vanhempia ;-)

Mihin lajiin menis?

Katsotaan urheiluruutua. Aiheena on ralli.

Mukula, 6 v.: Tohon lajiin voi kuolla jos törmää. Mä en halua mennä tohon lajiin.

Seuraavaksi kerrotaan golfista.

Mukula: Tohon lajiin mä voisin mennä!

Kylmän kesäsään etuja

Huikean kylmällä kesäsäällä on runsaasti hyviä puolia:

-vähemmän hyttysiä
-parvekekukkia ei tarvitse kastella kovinkaan usein
-jos on ulkona jäätelökekkerit, ei tarvitse olla huolissaan jäätelön sulamisesta (tunnin jälkeen jäätelö vielä aivan kovaa)
-leirillä uinninvalvonta on leppoisaa: vähiä uimareita on helpompi pitää silmällä
-saa nauttia villasukkien käytöstä
-ei tarvitse laittaa aurinkovoiteita eikä pala auringossa
-ei auringonpistoksia
-teenjuonti on mukavaa
-ei harmita vaikka täytyy olla sisällä
-ei tule hiki kävellessä ulkona
-lyhyet aurinkoiset ja lämpimät hetket tuntuvat erityisen ihanilta
-17 C astetta tuntuu niin miellyttävän lämpimältä
-maisemat ovat kesäisen upeita joka tapauksessa
-mahtava mahdollisuus opetella nauttimaan siitä millaista nyt on eikä vain valittamaan

LISÄYS:
-Puistonpenkillä saa istua rauhassa ja nauttia raittiista ilmasta kun puisto ei ole täynnä tupakoivia ihmisiä eikä muitakaan ihmisiä ei sen puoleen

Mitä muita hyviä puolia keksit?

Jes, vihdoinkin!

On ilo ilmoittaa blogimaailmalle: tiistaina sain tehtyä kaikki työlistalle laittamani asiat.  Mikä hieno tunne illalla todeta, että KAIKKI tuli tehtyä... ja itse asiassa enemmänkin!

Tätä on odotettu. Yleensä lista vaan pitenee sitä mukaa kun koittaa sitä lyhentää.

Ehkäpä kannattaisi laittaa listalle useamminkin vain KOLME asiaa... ;-)

Sadetiedotus

Katsottiin uutisia.

Mukula, 6 v.: Millon tulee sadetiedotus?

Parasta kristinuskossa 15 E (Jeesuksen työtapa)

Parasta kristinuskossa? No, Jeesus tietysti. Kristityt keskittyvät liian vähän uskonsa parhaaseen asiaan! Jatkan muistiinpanoja ja ajatuksia Jeesuksen elämää käsittelevästä kirjasta Rakkaudella Isältä (Ellen White). Luku 15.

"Yksinäiset rukoushetket vuorilla olivat valmistusta työhön kiireisten ihmisten parissa. Näiltä retkiltä hän [Jeesus] palasi parantamaan sairaita ja katkaisemaan Saatanan vankien kahleet."

Jeesus otti yhteyttä ihmisiin
-kaduilla
-kodeissa
-veneissä
-synagogissa
-järven rannoilla
-hääjuhlissa

White toteaa: "Kaikkien, jotka julistavat Kristuksen sanaa, tulisi seurata hänen esimerkkiään. Meidän ei tule eristäytyä, vaan kohdata eri luokkiin kuuluvat ihmiset siellä missä he ovat."

Hmm... Pastorina olen huomannut, että tyytyväisin työhöni olen niinä päivinä kun olen kohdannut ihmisiä kaduilla, kodeissa, kirkoissa, hääjuhlissa (myös hautajaisissa). 

Jeesuksen työtapa voisi olla vastaus pastorien turhautumiseen. Täällä (Keski-)Suomessa riittäisi myös järven rantoja ja veneitä... 

[Mutta mitä ihmettä tehdä kaikelle sille hallinnolliselle työlle ja paperinpyöritykselle mitä tarvitaan? Kuka sen tulisi tekemään, jotta pastorit pääsisivät oikeisiin töihinsä?]

Parasta kristinuskossa 15 D (Jeesuksen sosiaaliset taidot)

Parasta kristinuskossa? No, Jeesus tietysti. Kristityt keskittyvät liian vähän uskonsa parhaaseen asiaan! Jatkan muistiinpanoja ja ajatuksia Jeesuksen elämää käsittelevästä kirjasta Rakkaudella Isältä (Ellen White). Luku 15.

White korostaa usein sitä, miten Jeesus pyrki murtamaan eri yhteiskuntaluokkia erottavat muurit "yhdistääkseen ihmiset saman perheen jäseniksi." Niin myös hänen käsitellessään Kaanan häitä. White kuvailee Jeesusta sosiaaliseksi ihmiseksi, joka "hyväksyi kaikkien yhteiskuntaluokkien vieraanvaraisuuden, kävi rikkaiden ja köyhien, oppineiden ja oppimattomien kodeissa..." Hän nautti hääjuhlasta ja muistakin kekkereistä. 

White puhuu "Kristuksen armon pyhittämistä sosiaalisista taidoista".  Millaisiahan sellaiset sosiaaliset taidot olisivat? 

Tällaisia ajatuksia nousee mieleeni: Armon pyhittämät sosiaaliset taidot
-kohdistuvat monenlaisiin ihmisiin ja huomaavat myös ne, joita muut eivät huomaa
-eivät karsasta erilaisuutta, vaan uskaltavat kohdata rikkaan (jos on köyhä) ja köyhän (jos on rikas) jne
-rohkaisevat, eivät masenna
-eivät liehittele, vaan ovat aidot
-osaavat pitää hauskaa ilman toisten vähättelyä, kiusaamista tai heistä pahaa puhumista
-eivät kiusaa
-ovat puoleensavetävät, lähellä on hyvä, turvallista olla
-eivät kiinnitä huomiota niinkään itseensä, vaan pitävät toista kiinnostavana

Whiten mielestä meidän ei tulisi "koskaan antaa ... sitä väärää käsitystä, että kristityt ovat synkkiä, onnettomia ihmisiä. Kristuksen seuraajat eivät ole patsaita, vaan eläviä ihmisiä..."

Jos kristinusko tekee ihmisestä "kylmäkiskoisen tai tiukan" on homma mennyt pahasti pieleen eikä armo ole saanut vaikuttaa. "Kaikkien, jotka ovat löytäneet Kristuksen, tulee hänen tavallaan toimia ihmisten parhaaksi."

Niinpä rukoilen: Rakas Jumala, pyydän sinulta "armon pyhittämiä sosiaalisia taitoja".

Parasta kristinuskossa 15 C (Mieli kirkkaaksi)

Parasta kristinuskossa? No, Jeesus tietysti. Kristityt keskittyvät liian vähän uskonsa parhaaseen asiaan! Jatkan muistiinpanoja ja ajatuksia Jeesuksen elämää käsittelevästä kirjasta Rakkaudella Isältä (Ellen White). Luku 15.  

White on sitä mieltä, että Jeesuksen tekemä viini oli vastapuristettua ja käymätöntä.  Hän perustelee sitä sillä, että viini oli vertauskuva verestä, jonka Jeesus tulisi vuodattamaan. Jesajakin sanoi rypäleistä: "Varokaa turmelemasta niitä, niissä on siunaus." (Jes. 65:8)

Hän myös pitää sananlaskua (20:1) "Viinissä on rehentely, oluessa rettelö, päihtyneenä hoippuva on älyä vailla" Kristuksen itsensä antamana varoituksena. Siksi hän ei hankkisi sellaista juomaa itse. Se on se hyvän vastavoima, joka "houkuttelee ihmisiä nautintoihin, jotka sumentavat järjen ja tylsistyttävät hengellisen käsityskyvyn."

Johannes Kastajankaan ei tullut juoda viiniä eikä väkijuomaa. Samanlainen kielto oli annettu myös Manoahin vaimolle.

"Se käymätön viini, jonka hän [Jeesus] hankki häävieraille, oli terveellistä ja virkistävää juomaa."

Jeesus haluaa kirkastaa mielemme.

Parasta kristinuskossa 15 B (Runsaampi lahja huomenna)

Parasta kristinuskossa? No, Jeesus tietysti. Kristityt keskittyvät liian vähän uskonsa parhaaseen asiaan! Jatkan muistiinpanoja ja ajatuksia Jeesuksen elämää käsittelevästä kirjasta Rakkaudella Isältä (Ellen White). Luku 15.

Kaanan hääjuhlassa viini loppui kesken. Pitopalvelumoka! Häpeä! Nolouden nolous! Kemut pilalla! Tämä muistettaisiin ja pitkään... Niin, ne teidän häät, siellähän loppui viini kesken...

Jeesus pelasti nämä kekkerit. Hänen ensimmäinen ihmeensä oli seurapiiritapahtuman pelastaminen.

Ja Jeesuksen tekemä viini oli parempaa kuin viini ikinä.

White löytää tästä hengellisen sovelluksen: "Maailman antimet voivat miellytää silmää ja kiehtoa aisteja, mutta ne osoittautuvat epätyydytäviksi . "Viini" muuttuu kitkeräksi, riehakkuus alakuloksi. Iloiset laulut ja hilpeys päättyvät väsymykseen ja tympeyteen. Mutta Jeesuksen lahjat ovat aina tuoreita ja uusia. Pidot, jotka hän järjestää, tuottavat aina iloa ja tyydytystä. Mikään ei lopu kesken. Jos pysyt hänessä, runsas lahja tänään takaa vielä runsaamman lahjan huomenna."

Huomaan itsestäni, että välillä on vaikea uskoa huomisen siunauksiin. Menneisyydessä ja tänään on jo tullut niin runsaasti siunatuksi. Miten sitä voisi riittää vielä ensi vuonnakin?

Ikäänkuin Jumala olisi jotenkin köyhtynyt siunattuaan näin paljon jo.

Täytyy pitää mielessä tämä ajatus: "Jos pysyt hänessä, runsas lahja tänään takaa vielä runsaamman lahjan huomenna."

Jeesus riittää. Ylenpalttisen runsaasti. Jopa ensi vuonna.

Miksi Jutalta kysytään onko hän itkenyt?

Satuin kuulemaan pätkän radio-ohjelmaa Yle puhe:lta, jossa naistoimittaja (jonka nimeä en tiedä) haastatteli Jutta Urpilaista puheenjohtajakilvan häviöstä.

Hän kysyi moneen kertaan tunteista. Hän myös halusi tietää onko Jutta itkenyt asian johdosta. Tätäkin asiaa piti kysyä kaksi kertaa!

Enpä ole kuullut moista kysyttävän miespoliitikoilta.

Jutta vastasi tyylikkäästi tökeröihin kysymyksiin.

Onneksi olen minä!

Mukula, 6 v.: Arvaa miks musta on kiva, että mä oon minä?
Äiti: No?
Mukula: Muuten mä en olis päässyt E:n kanssa Suomen Tivoliin. Enkä pääsis tänä kesänä matkalle.