Parasta kristinuskossa? No, Jeesus tietysti. Kristityt keskittyvät liian vähän uskonsa parhaaseen asiaan! Jatkan muistiinpanoja ja ajatuksia Jeesuksen elämää käsittelevästä kirjasta Rakkaudella Isältä (Ellen White). Luku 15.
White korostaa usein sitä, miten Jeesus pyrki murtamaan eri yhteiskuntaluokkia erottavat muurit "yhdistääkseen ihmiset saman perheen jäseniksi." Niin myös hänen käsitellessään Kaanan häitä. White kuvailee Jeesusta sosiaaliseksi ihmiseksi, joka "hyväksyi kaikkien yhteiskuntaluokkien vieraanvaraisuuden, kävi rikkaiden ja köyhien, oppineiden ja oppimattomien kodeissa..." Hän nautti hääjuhlasta ja muistakin kekkereistä.
White puhuu "Kristuksen armon pyhittämistä sosiaalisista taidoista". Millaisiahan sellaiset sosiaaliset taidot olisivat?
Tällaisia ajatuksia nousee mieleeni: Armon pyhittämät sosiaaliset taidot
-kohdistuvat monenlaisiin ihmisiin ja huomaavat myös ne, joita muut eivät huomaa
-eivät karsasta erilaisuutta, vaan uskaltavat kohdata rikkaan (jos on köyhä) ja köyhän (jos on rikas) jne
-rohkaisevat, eivät masenna
-eivät liehittele, vaan ovat aidot
-osaavat pitää hauskaa ilman toisten vähättelyä, kiusaamista tai heistä pahaa puhumista
-eivät kiusaa
-ovat puoleensavetävät, lähellä on hyvä, turvallista olla
-eivät kiinnitä huomiota niinkään itseensä, vaan pitävät toista kiinnostavana
Whiten mielestä meidän ei tulisi "koskaan antaa ... sitä väärää käsitystä, että kristityt ovat synkkiä, onnettomia ihmisiä. Kristuksen seuraajat eivät ole patsaita, vaan eläviä ihmisiä..."
Jos kristinusko tekee ihmisestä "kylmäkiskoisen tai tiukan" on homma mennyt pahasti pieleen eikä armo ole saanut vaikuttaa. "Kaikkien, jotka ovat löytäneet Kristuksen, tulee hänen tavallaan toimia ihmisten parhaaksi."
Niinpä rukoilen: Rakas Jumala, pyydän sinulta "armon pyhittämiä sosiaalisia taitoja".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti