Jee! Nam, nam!

Mukula, 4 v. ja äiti ovat ruokakaupassa. Mukula ehdottaa riisiä ruoaksi.

Äiti: Tänään on pinaattikeittoa.
Mukula: Jee! Nam, nam, nam, nam, nam, nam, nam! Pinaattikeittoa!

Äiti on

Mukula, 4 v.: Äiti on pusutuuti.

Ikävä(ä)!

Isä ja tyttäret olivat olleet viikonlopun reissussa. Tytöt saapuivat kotiin sunnuntaina, mutta isä jäi vielä matkan päälle.

Mukula, 4 v.: Mulla on ollut ikävä äitiä.
Äiti: Se on mukavaa. Kiva kun tulet nyt kotiin.
Mukula: Oliko äidillä ikävä mua?
Äiti: Oli. Äidillä oli ikävä teitä.
Mukula: Iskä ei tule vielä. Mulla ei ole ikävä iskää... paitsi iskän kännykkää!

Iskällä on älypuhelin, äiti retroilee puhelinrintamalla.

Ihmiset ei oo aina hienoja

Äiti oli ollut viikonlopun yksin kotona. Tullessaan kotiin mukula, 4 v. huomaa heti pöydällä olevan kukkakimpun.

Mukula: Äiti, miks sä oo oot ostanut tollasia kukkasia?
Äiti: Siksi kun teki mieli.
Mukula: Kukat on aina hienoja.  .... Eiks niin että ihmiset ei oo aina hienoja?
Äiti: Milloin ihmiset eivät ole hienoja?
Mukula: Sillon kun ei oo yhtään sapatti.

Parasta kristinuskossa 15 A

Parasta kristinuskossa? No, Jeesus tietysti. Kristityt keskittyvät liian vähän uskonsa parhaaseen asiaan! Jatkan muistiinpanoja ja ajatuksia Jeesuksen elämää käsittelevästä kirjasta Rakkaudella Isältä (Ellen White). Luku 15.


Mitäköhän kaikkea mahtoi Maria ehtiä ajatella kolmenkymmenen vuoden aikana Jeesuksesta, hänen syntymästään ja enkelien ja profeettojen sanoista?

"Hän oli vaalinut jokaista todistusta Jeesuksen messiaanisuudesta mutta kohtasi myös epäilyksiä ja pettymyksiä." Luulen, että tuon nasaretilaisen kodin arjen pyörittämisen lomassa on ehtinyt epäillä, masentua ja pettyä monta kertaa. Ilmeisesti Joosef oli kuollut (hänestä ei enää puhuta mitään) eikä Marialla ollut enää ketään, jonka kanssa hän oli kokenut Jeesuksen syntymän salaisuuden ja siihen liittyvät oudot tapahtumat. Ehkä hän oli vain kuvitellut kaiken? Oliko tässä mitään järkeä?

Nyt Maria tapasi Jeesuksen häissä ja osoitti luottamuksensa häneen. Vaikka Jeesus oli jo kieltäytynyt, sanoi Maria palvelijoille tarjoiluun liittyvässä kriisissä: "Mitä hän teille sanookin, tehkää se."

Maria luotti Jeesukseen. "Tähän uskoon Kristus vastasi. Kunnioittaakseen Marian luottamusta ja vahvistaakseen opetuslasten uskoa Jeesus suoritti ensimmäisen ihmeensä."

Usko ei ole vain epätodennäköisen totena pitämistä, vaan se on luottamista.

Missä asiassa sinä voit tänään luottaa itsesi ja elämäntilanteesi Jeesukselle? Jeesus voi tehdä ihmeen - jopa kolmenkymmenen vuoden arjen epäilysten ja pettymysten jälkeen.

Armo ja luovuus

Jutta Urpilainen kertoo Kotiliedessä (27.12.2012) maailmankatsomuksestaan ja kuvaa itseään tunnustukselliseksi kristityksi.

Mielestäni hän on sisäistänyt hyvin kristinuskon peruasioita.

"Keskeinen arvo kristinuskossa on lähimmäisen rakkaus ja ihmisarvon kunnioittaminen. Jokainen ihminen on arvokas sellaisena kuin on. Se on ollut minulle keskeinen elämän ohjenuora."

"Armo merkitsee sitä, että saa tehdä virheitä ja erehtyä. Ja sittenkin on hyväksytty ja saa anteeksi. Olen pyrkinyt välittämään sitä myös omassa työyhteisössäni johtajana. Jos pelkää virheitä, ei voi olla luova."

Lähimmäisen rakkaus, ihmisarvon kunnioittaminen ja armo tuovat luovuuden esiin ihmisessä.

Kolmen kärki (tällä hetkellä)

Mukula, 4 v.: Tää on ihana koti. Mä tykkään hirveen paljon kodista niin ku äidistä ja serkkuvauvasta. Niistä eniten.

Suvaitsemattomuudessa on voimaa!

Luin Kotiliedestä (27.12.2012) Jutta Urpilaisen haastattelun.

Mielenkiintoinen asia kiinnitti huomiotani. "Hänellä ei ollut murrosiässä edes kännikokeilua. Isä oli sanonut, ettei sellaista suvaita."

Hyvä isä! Joistakin  - tai aika monistakin - asioista voitaisiin reilusti sanoa: tätä ei suvaita. Ja silloin niitä olisi vähemmän.

Nuorison alkoholinkäyttö on yksi asia. "Edes kännikokeilua" -ilmaisu kertoo jo suomalaisesta ilmapiiristä, jossa ei ainoastaan suvaita vaan odotetaan, että nuoren on harrastettava kännikokeiluja. Se kun on "normaalia".

Kulttuurimme voisi olla toisenlainenkin. Yhtä hyvn voitaisiin sanoa ettei kännäämistä suvaita, koska se on myrkyllistä, vaarallista ja typerää. Tupakanpolton kanssa näin on jo tapahtunut ja tulokset ovat nähtävissä. Nyt olisi aika tehdä sama temppu kännäämiselle. Suvaitsemattomuudessa ja paheksumisessa on voimaa!

Kulttuurissamme suvaitaan esimerkiksi juopuneiden örvellystä ja huonoa käytöstä. Ympärilläolijat ovat yleensä hiljaa myötähäpeää tuntien. Mitäpä jos tuomitsisimme käytöksen ääneen?

Tässä kerran eräs juoppo käyttäytyi tungettelevasti ulkomaista vierastani kohtaan, joka oli hyvin näyttävän näköinen nainen. Ympärillä oli ihmisiä, jotka olivat kärsineet miehen käytöksestä jo ennen saapumistamme, mutta he eivät sanoneet mitään. Myöhemmin joku tuli minulle kuiskaten esittämään huolensa ettei mies vaan mene auton rattiin. Siis sen jälkeen kun minä olin ääneen paheksunut, tuominnut ja ollut hyvin suvaitsematon! Ja huutanut kun sana ei muuten kuulunut.

Olin käskenyt hänen poistua ja olin suoraan kertonut, että hänen käytöksensä on ällöttävää, noloa ja täysin sopimatonta. Mies oli kehottanut minua näyttämään ulkomaalaiselle "parasta Pohjanmaata" ja minä totesin että se oli mahdotonta hänen ollessa läsnä. Lopulta jopa soitin poliisit kun mies alkoi uhkailla ajaessani häntä pois jo kolmatta tai neljättä kertaa.

Juopuneisuus ei ole mikään syy käyttäytyä törkeästi. Miksi suomalaiset suojelevat sitä olemalla hiljaa?

Tänä iltana olen kiitollinen...

... tehdyistä hallinnollisista ja kirjallisista töistä.
... uudesta johtokunnasta, joka jaksoi urakoida  - monen naurun kera - ensimmäisen kokouksensa, jossa oli asiaa yli yhden kokouksen tarpeen, mutta saatiin pitkä liuta levällään olevia asioita eteenpäin. Nyt on väsynyt, mutta onnellinen olo...
... toimivista aisteista.
... ettei lapsi sairastunut vasta kuin ihan illalla.
... autosta, jolla ajaa.
... kaikista organisoitavista asioista, jotka organisoi joku muu kuin minä!
... avokadoista.
... rukouksen ihmeistä.
... lämpimästä peitosta.
... taitavasta tekstinkäsittelijästä.
... tulevista rukousvastauksista.
... lapsesta, joka yrittää olla nopea.
... mustasta kirsikkamehusta, luonnon tulehduslääkkeestä, jota on vielä vähän.
... iltapäivän onnistuneesta logistisesta ruuhkaumasta.
... että tämänkin päivän olen saanut elää ja peräti Jumalan kanssa.

Tähän täytyy todeta: wow ja hyvää yötä!

Askel kerrallaan

“If we wait until we can change everything, then we will change nothing. We cannot make the perfect be the enemy of the good.”
-Laurence Tribe, professor of constitutional law at Harvard Law School


Tämä on niin totta.   Kuinka monta kertaa onkaan käynyt että muutokseen pyrkivät ovat lopettaneet yrittämisen, koska tuntuu ettei mitään tapahdu? Vieläkin nää junnaa paikallaan... Vieläkään mikään ei ole muuttunut... Miks tää homma on vieläkin niin...  Aina tätä samaa...  

Kuitenkin asiat muuttuvat. Tosin hyvin pienin askelin.  

Joskus on niin ettei muutosta näe juuri lainkaan kunnes sitten joskus se ikään kuin yht'äkkiä loksahtaa paikalleen.  

Tässä vaiheessa elämääni ja sillä elämänkokemuksella mitä minulla on uskaltaisin väittää että seurakunnassa moni pienempikin muutosprosessi kestää ainakin kymmenen vuotta.  

Maailmanhistoriassa se ei ole ollenkaan pitkä aika.  

Joten älä anna tavoitteesi tai täydellisyyden ihanteen muodostua hyvän viholliseksi antamalla periksi kun et näe kaipaamaasi muutosta tarpeeksi nopeasti. Jos odottaa muuttaakseen kaiken, ei muuta mitään.

"Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet."
-Paavali

Äidin rooleja

Mukula, 4 v. rakentaa sängylle äidistä, tyynyistä ja pehmokilpikonnasta pesän.

Mukula: Äiti on mun pesä. Äiti on mun valtauspesä.

Aikuiskoulusta viikkiluokalle

Muksu, 11 v. kyselee läksyjä tehdessään äidiltä vaikeita niin historiasta kuin suomen kieliopista eikä äiti osaa oikein varmaksi vastata.

Muksu: Sun pitäis käydä viikkiluokka uudestaan!
Äiti: Niin pitäisi, mutta mahtaisinko päästä läpi?
Mukula, 4 v.:  Äiti on ollut aikuisena koulussa. Aikuiskoulussa! Siellä on pelkkiä aikuisia.

Jotkut on söpöjä ja ihania, toiset vaan ihania

Mukula, 4 v. sai joululahjaksi serkkuvauvan valokuvan kehyksissä. Hän kulkee ympäri taloa kantaen kuvaa mukanaan ja antaen sille suukkoja.

Mukula: Serkkuvauva on söpö! Millon me nähdään serkkuvauva? Mä haluun nähdä sen elävänä!

Kuva tulee mukaan leikkeihin, sitä katsellaan vessatoimitusta tehdessä ja välillä se on ruokapöydässä.

Mukula: Mä ihailen serkkuvauvaa. Se on söpö!

Serkkuvauva on sekä mukulan että muksun, 11 v. puheissa usein ja äidiltä kysytään milloin hänet nähdään.

Onneksi mukulalta heltiää runsaasti suukkoja myös paikalla oleville ihmisille. Tänä aamuna mukula suukotteli äitiä ja totesi: Äiti ei oo söpö, mutta äiti on ihana.

Tähän täytynee tyytyä. ;-)

Äiti tuntuu niin ihanalta

Äiti ja mukula, 4 v. suukottelevat ja halaavat.

Mukula: Äiti tuntuu mun mielessä niin ihanalta.

Voitto pelosta

Mukula, 4 v.: Jeesus on vaan aina meidän talossa pelkästään.
Äiti: On se muuallakin.
Mukula: Mä koko ajan pyydän Jeesusta, äiti.
Äiti: Se on hyvä.
Mukula: Aina kun mä meen mun huoneeseen kun siellä on pilkkopimeetä. Mutta kukaan muu ei pyydä Jeesusta, äiti.
Äiti: Eikö?
Mukula: Pyytää.

Pelastakaa lapset rasismilta

Pelastakaa lapset Lasten kokemaa rasismia vähätellään – rasismin kieltävät usein ne aikuiset, joita se ei kosketa.

"Pelastakaa Lapset muistuttaa, että rakentava puhe rasismista, ilmiön tunnustaminen ja sen vastustaminen, antaa tilaa rasismin kokemusten käsittelyyn. Samalle se viestittää kaikille lapsille, että rasismiin puututaan ja siihen on aina puututtava, eikä siitä selviytyminen tai sen vastustaminen ole vain rasismia kokeneen tehtävä. Pelastakaa Lapset toivoo yhä useamman puolustavan oikeudenmukaisempaa ja moninaisempaa Suomea."

Kunnianosoitus Pelastakaa lapset ry:lle hyvästä työstä.

Rasismiin pitää puuttua erityisesti niiden, jotka eivät sitä henkilökohtaisesti koe.

Totuus lapsen suusta

Mukula, 4 v. Meillä on kotona paperitalo... On ympäriinsä papereita. Se mua naurattaa!

Äitiä ei naurata.

Muista, äiti!

Mukula: Äiti on ihana halipusuäiti. Äiti on niin ihana, tykkään halata ja pussata äitiä. Äiti on ihanusrakkaus. Tykkään pussata äitiä.   .... Kirjota se muistiin!

Meidän äiti...

Mukula, 4 v. äidin sylissä: Äiti on valtauspesä, jossa äidistä tykätään.

Myöhemmin äiti ottaa läppärin esille.
Mukula: Mitä sä teet?
Äiti: Se oli hauska juttu, äiti kirjoittaa sen muistiin.
Mukula: Onko äidillä muistia?

Relevantti kysymys.

Mukula katselee kun äiti kirjoittaa ja korjaa kirjotusvirheitä: Äidiltä onnistuu aina kaikki!

Ou jee.

Meidän iskä...

Mukula, 4 v.: Iskä on meidän perheen vahva. Iskä on vahva kuin Peppi Pitkätossu!

"Rasismi rikkoo Suomea"

"Rasismi rikkoo Suomea ja niitä arvoja, joille yhteiskunta on rakennettu", sanoo vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet.

Aivan.

Sanat eivät ole vain sanoja. Sanat muuttavat maailmaa. Yksittäisetkin rasistiset huutelut rikkovat Suomea. Ne rikkovat sitä, jolle huudetaan. Ne myös rikkovat sitä, joka ne sanat huutaa.

Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos, sanoi Jeesus.

Poliisin mukaan viharikollisuus ei ole vielä Suomesta hävinnyt. Koko raportti on tässä.

Kumpaakin ikävä

Iskä ja muksu 11 v. ovat matkalla.

Mukula, 4 v.: Tylsää kun sisko ja iskä on poissa.
Äiti: Onko sulla ikävä?
Mukula: On. Mulla on ikävä siskoa...
Äiti: ... ja iskää.
Mukula: Niin, mutta enemmän siskoa. Eikun enemmän iskää.

Ihanaa tulla kotiin

Äiti ja mukula, 4 v. ajavat kahdestaan pitkän matkan kotiin ja saapuvat vihdoin kotipihaan.

Äiti: Tervetuloa kotiin...
Mukula: ... tylsistymään.

Rakastetuksi tulemisen ja rakastamisen varmuus

Äiti peittelee mukulan, 4 v. ja halaa.

Äiti: Äiti rakastaa mukulaa. Isä ja muksu rakastavat mukulaa. Mummi ja pappa rakastavat mukulaa..
Mukula: Kaikki rakastaa mua! Mä rakastan kaikkia. Kaikki rakastaa kaikkia.

Ihan kuin Linnanmäellä oltais

Äiti ja mukula, 4 v., ovat ajaneet useamman tunnin autoa ja vihdoin saapuvat Jyväskylään. Lutakon ohi ajettaessa mukula kommentoi näkemäänsä.

Mukula: Tuttu paikka! ... Tää on ihan kuin Linnanmäki.