Parasta kristinuskossa? No, Jeesus tietysti. Kristityt keskittyvät liian vähän uskonsa parhaaseen asiaan! Jatkan muistiinpanoja ja ajatuksia Jeesuksen elämää käsittelevästä kirjasta Rakkaudella Isältä (Ellen White). Luku 15.
Mitäköhän kaikkea mahtoi Maria ehtiä ajatella kolmenkymmenen vuoden aikana Jeesuksesta, hänen syntymästään ja enkelien ja profeettojen sanoista?
"Hän oli vaalinut jokaista todistusta Jeesuksen messiaanisuudesta mutta kohtasi myös epäilyksiä ja pettymyksiä." Luulen, että tuon nasaretilaisen kodin arjen pyörittämisen lomassa on ehtinyt epäillä, masentua ja pettyä monta kertaa. Ilmeisesti Joosef oli kuollut (hänestä ei enää puhuta mitään) eikä Marialla ollut enää ketään, jonka kanssa hän oli kokenut Jeesuksen syntymän salaisuuden ja siihen liittyvät oudot tapahtumat. Ehkä hän oli vain kuvitellut kaiken? Oliko tässä mitään järkeä?
Nyt Maria tapasi Jeesuksen häissä ja osoitti luottamuksensa häneen. Vaikka Jeesus oli jo kieltäytynyt, sanoi Maria palvelijoille tarjoiluun liittyvässä kriisissä: "Mitä hän teille sanookin, tehkää se."
Maria luotti Jeesukseen. "Tähän uskoon Kristus vastasi. Kunnioittaakseen Marian luottamusta ja vahvistaakseen opetuslasten uskoa Jeesus suoritti ensimmäisen ihmeensä."
Usko ei ole vain epätodennäköisen totena pitämistä, vaan se on luottamista.
Missä asiassa sinä voit tänään luottaa itsesi ja elämäntilanteesi Jeesukselle? Jeesus voi tehdä ihmeen - jopa kolmenkymmenen vuoden arjen epäilysten ja pettymysten jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti