Aamulla kirkkoon lähtiessä riemuitsi mukula, 4 v.: Mä rakastan kirkosta! Siellä on mun kaverit!
Jep. Tosi tärkeetä. Olen ikikiitollinen, että lapsillamme on kavereita kirkossa. Jos niitä ei ole, kannattaa niitä tehdä. Vanhempien kannattaa olla aktiivisia ja luovia auttaessaan lapsia tutustumaan toisiinsa. Ja kutsua voi mukaan vaikka kavereita muistakin ympyröistä.
Koen itse tämän asian hirmuisen tärkeäksi, sillä olen kasvanut paikassa, jossa oman seurakunnan piirissä ei ollut muita lapsia. Niinpä kuljimme 100 km matkan kirkkoon, jossa oli lapsia. Kiitos vanhemmilleni siitä! Vähän isompana kaukonäköiset aikuiset laittoivat minut pitämän kerhoa pienemmille ja oman kokoiseen kerhoon pyysin kavereitani mukaan. Oi niitä hauskoja leirejä ja matkoja...
Ja jos jostain syystä siellä kirkossa on vaan vaikka yksi lapsi, niin hyvät aikuiset kiinnittäkää häneen erityistä huomiota. Sekin on lapsista mukavaa.
1 kommentti:
Ihanaa, kun kirkossa on kavereita. Olisikin! Onneksi kirkon kuorossa kuitenkin on.
Lähetä kommentti