Sairaalassa kaikki oli kivaa ja kehitysehdotus

Oltiin juuri pari päivää mukulan, 4 v. kanssa keskussairaalassa.

Mukulan oksennus oli niin pitkäkestoista ja rajua, että maanantaiaamuna soitin terveysaseman sairaanhoitajalle ja sain heti aamuun lääkärinajan. Ensimmäistä kertaa tapaamamme Mohammed-niminen lääkäri oli avulias, ystävällinen ja pätevä. (Kylältä kuuluu Mohammedin olevan erittäin pidetty. Toivottavasti viihtyy täällä pitempäänkin.) Hän lähetti saman tien keskussairaalaan.

Ensimmäinen ajatus oli, että mites sinne pystyy lapsen kanssa menemään kun on vaan yksi aikuinen käytettävissä. Ja ei ole käteistä millä maksaa pysäköinnistä. Ensin siis automaatille. Keskussairaalan parkkitalossa ei ole voinut maksaa kuin käteisellä ja sairaalassa ei ole enää pankkiautomaattia. [Tämän käynnin yhtyedessä selvisi että parannusta on tullut ja kortillakin voi jo maksaa.]

Parikytkiloisen vetelän lapsen kantaminen jo terveysasemalle oli rankkaa. Keskussairaalassa parkkitalo on mäen alla ja sieltä on varsinainen kapuaminen mäkeä ylös päivystykseen. Epäilin jaksavani sitä. Onneksi lähemmällä olevalla, kalliimmalla, pienellä yläparkkipaikalla juuri vapautui yksi paikka. Sieltä juuri jaksoin kantaa mukulan päivystykseen. Odotusaulassa oli sänky, jonne hänet laitoin.

Tällä kertaa ei kauheasti jännittänyt läpäiseekö ensimmäisen sairaanhoitajan 'tarkastuksen', josta saa luvan päästä lääkärin luo, olihan meillä sentään lääkärin lähete. Sairaanhoitaja ystävällisesti hoiti paperimme sihteerille suoraan ettei tarvinnut yhtä kohtaa taas kantaa lasta. Sitten meidät neuvottiin kävelemään pitkän käytävän päähän, josta löysimme hoitajan, jonka hoiteisiin pääsimme ja myöhemmin myös lääkärin, joka passitti osastolle.

Kehitysehdotuksena uudelle keskussairaalalle sanoisin, että miettikääpä sitä suunnitellessa sairaalaan tuloa asiakkaan kannalta, joka yleensä on silloin jonkin verran heikkokuntoinen. Jos ei ole kuskia käytettävissä, joutuu kiipeämään pitkän mäen hoitoon päästäkseen. Raskaana ollessanikin muistan sitä tuskaisesti lyllertäneeni. Keksikää systeemi, joka helpottaisi sairaan ihmisen hoitoon tuloa!

Ja itse talossakin kanniskeltiin vielä aika lailla. Ensin päivystyslääkärille ja sitten osastolle. Amerikassahan se olisi ollut ehdottomasti kiellettyä. Entä jos olisin kompastunut tai pudottanut lapsen? Silloin olisin voinut haastaa sairaalan oikeuteen! :-)

Mutta hoito oli hyvää, tosin aikaa meni iltapäivän puolelle ennen kuin lapsi oli oikeasti tipassa ja nesteytys alkoi. Siihen mennessä olimme olleet kahdeksan ihmisen puheilla.

Oltiin mukulan kanssa yötäkin sairaalassa ja tänään iltapäivällä tuotiin virkeä tyttö kotiin. Hän ei kylläkään olisi vielä halunnut lähteä sairaalasta, siellä oli niin kivaa. Eristyshuoneessa saatiin olla kahdestaan, heti vähän virottua sai mielenkiintoisen puuhalaukun, äiti luki paljon sairaalan kirjoja ääneen ja videoitakin katseltiin. Ja kerrankin sai juoda niin paljon pillimehua kuin halusi!

Kiitoksia kunnalliselle terveydenhoitosysteemille, lääkäreille ja hoitajille: meillä on taas kotona aktiivinen pieni sirkuttaja.

Kysyin illalla mukulalta mikä sairaalassa oli kivaa. Kaikki, vastasi hän.

Kristittyjen ja muslimien suhteista

Kristittyjen ja muslimien suhteista käytännön elämässä Tsadissa.

Ei enää valetäti

Äiti on riemuinnut muksun ja mukulan serkkuvauvan syntymästä toteamalla ettei hän enää ole mikään valetäti.

Mukula, 4 v.: Äiti ei oo enää valetäti.
Äiti: Ei niin.
Mukula: Olinks mä olemassa sillon kun sä olit valetäti?
Äiti: Se valetätijuttu on sellasta vitsailua.
Mukula: Kaikki on ensiks valetätejä. Kaikki tytöt.

Limsa ja väkivalta

Linkki runsaan limsan juonnin ja väkivaltaisen käytöksen välillä löytyi vahingossa. Harvardin professori David Hemenway lisäsi teinien väkivaltaista käyttäytymistä käsittelevään tutkimukseen kollegan pyynnöstä asiaan liittymättömiä kysymyksiä ravinnosta ja yllättyi kun runsaan limsanjuonnin yhteys väkivaltaiseen käytökseen osoittautui merkittäväksi. Nyt samanlaisia tuloksia on saatu tuhansia nuoriä käsittävissä lisätutkimuksissa.

Sinänsähän asia ei ole kovin yllättävä. Sokerihumala ei ole tuntematon ilmiö. Monet vanhemmat huomaavat kyllä millainen vaikutus sokerilla lapsiin on.

Tiedän ongelmanuorten kanssa työskenteleviä, jotka aloittavat uuden nuoren/lapsen kanssa lopettamalla joksikin aikaa sokerin kokonaan, jotta saavat heidät rauhoittumaan. Kun he eivät enää hypi seinille, voidaan alkaa rakentaa normaalia elämää.

Nuori, suojelemisen arvoinen

Suojele nuorta!

Ihana ja suora

Mukula, 4 v. ja äiti syövät ruokapöydässä.

Mukula: Äiti on ihana ja paksu.
Äiti: Ai on äiti ihana ja paksu?
Mukula: Ei äiti oo paksu.
Äiti: Millanen äiti on?
Mukula: Äiti on suora.
Äiti: Ai jaa.
Mukula: Etkö sä nää ittees?

Suurta rakkautta

Mukula, 4 v. on ihastunut serkkutyttövauvaan.

Mukula: Nyt minä kyllä rakastan serkkua.

Molemminpuolista rakkautta

Mukula, 4 v.: Muksu rakastaa mun käsistä. Mä rakastan sitten sen päästä.

Gambibeibi

Kun mukula, 4 v. yhdistää kampiveivin ja Gummy Bear:n tulee siitä gambibeibi.

En kestä ettei kestä 1

Talveen valmistauduttaessa ja talvihanskoja ja -kintaita esiinottaessa nousi pintaan jo pitkään muhinut ärsytys.

En kestä ettei vaatteet ja tavarat kestä!

Minua ihmetyttää eikö ihmisiä hävetä tehdä ja myydä huonoa tavaraa? Onko ammattiylpeys kadonnut luonnonvara?

Nyt ärsytyskynnys nousi niin korkealle, että päätiin aloittaa aiheen tiimoilta avautumissarjan tänne blogiin.

Vaatekappaleet, joita käsissä talvella pidetään ovat hyvä esimerkki huonosta laadusta. Ikivanhat kintaani toimivat edelleen, mutta uusia kunnollisia on vaikea löytää. Monet menevät rikki jo ensi käytössä tai ensipesussa. Lipuissa ja lapuissa lupaillaan ties mitä hienoja ominaisuuksia, mutta silti sormet jäätyy ja itse tuote on rikki alta aika yksikön.

Nyt käsissäni on tästä yksi esimerkki. Hyväksi lupaillut 10-vuotiaan talvikintaat, jotka menivät viime talvena heti kättelyssä rikki: sauma repesi ja sisältä paljastui aika höttöisen näköistä eristettä. Nyt siivosin ne hyllyltä lumppuihin. Niiden kyljessä lukee PRO-TECT ja pesuohjeessa Sunrise textiles oy.

Valitettavasti nämä eivät ole ainoat vastaavat tuotteet, jotka eivät ole täyttäneet lupauksia eivätkä ole kestäneet.

Ihanaa...

Äiti on työhuoneessa. Mukula, 4v. tanssii olohuoneessa.

Mukula tulee äidin luo: Mulla oli yks hali. [Halaa äitiä.]
Äiti: Se oli ihana.
Mukula: Koska äiti on ihana.

Nauraa saa

Perhe viettää perjantai-iltaa. Iskä ja äiti ovat voipuneita pitkästä työviikosta ja flunssaa vastaan taistelusta. Äidin ääni on käheä ja hän tuumaa että olisi parempi enää olla sanomatta mitään kun huomenna on saarna. Mukula, 4 v. leikkii iskän kanssa kiinniottoleikkiä.

Mukula: Äiti on turva. Sen ei tartte sanoa mitään. Mutta nauraa saa!

Rakkaalla on monta nimeä

Iskä lähtee töihin.

Iskä: Heippa!
Äiti: Heippa, kultaseni!
Mukula, 4 v.: Heippa, kurpitsa!

Tunnistettavissa

Mukula, 4 v. pyytää äitiä pyyhkimään.

Mukula: Valmis!
Äiti lähtee tulemaan mukulan luo.
Mukula: Sä näytät ihan äidille... ja sä ootkin.

Tiedote niille, jotka haluaisivat lukea tästä blogista jotain uutta

Puhelin löytyi. Ei ole aikaa bloggailuun... ;-)

Tiedotus niille, jotka yrittävät saada minua kiinni

Puhelin on hukassa. Sorry.

Etsintä käynnissä.