Talveen valmistauduttaessa ja talvihanskoja ja -kintaita esiinottaessa nousi pintaan jo pitkään muhinut ärsytys.
En kestä ettei vaatteet ja tavarat kestä!
Minua ihmetyttää eikö ihmisiä hävetä tehdä ja myydä huonoa tavaraa? Onko ammattiylpeys kadonnut luonnonvara?
Nyt ärsytyskynnys nousi niin korkealle, että päätiin aloittaa aiheen tiimoilta avautumissarjan tänne blogiin.
Vaatekappaleet, joita käsissä talvella pidetään ovat hyvä esimerkki huonosta laadusta. Ikivanhat kintaani toimivat edelleen, mutta uusia kunnollisia on vaikea löytää. Monet menevät rikki jo ensi käytössä tai ensipesussa. Lipuissa ja lapuissa lupaillaan ties mitä hienoja ominaisuuksia, mutta silti sormet jäätyy ja itse tuote on rikki alta aika yksikön.
Nyt käsissäni on tästä yksi esimerkki. Hyväksi lupaillut 10-vuotiaan talvikintaat, jotka menivät viime talvena heti kättelyssä rikki: sauma repesi ja sisältä paljastui aika höttöisen näköistä eristettä. Nyt siivosin ne hyllyltä lumppuihin. Niiden kyljessä lukee PRO-TECT ja pesuohjeessa Sunrise textiles oy.
Valitettavasti nämä eivät ole ainoat vastaavat tuotteet, jotka eivät ole täyttäneet lupauksia eivätkä ole kestäneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti