Pian työelämään palaavana pienen lapsen äitinä olen mielenkiinnolla seurannut suurta kotiäiti/päivähoito keskustelua. Kovasti ollaan keskitytty Nina Mikkosen tai Jarkko Tontin teilaamiseen, ei niinkään lasten edusta keskustelemiseen.
Tänään sitten katselin kyseiset TV-ohjelmatkin. Kun kaikki muutkin, niin minäkin esitän omat huomioni heidän käytöksestään:
-No joo, ehkei Mikkonen käyttäytynyt hirveän kauniisti, mutta tuollaistahan TV-väittelyissä harrastetaan - yleensä miesten taholta.
-Tontti ei mielestäni käyttäytynyt paremmin. Alakynteen jääminen korvattiin ylimieliseltä vaikuttaneelta huvittuneisuudella ja halveksunnalla.
Sinänsä sillä ei ole väliä miten Mikkonen tai Tontti siellä TV:ssä käyttäytyivät, kyllä TV:stä löytyy esimerkkejä hyvästä ja huonosta käytöksestä muidenkin puolesta.
Sen sijaan voisi vaikka pohtia tätä: Jarkko Tontti kirjoittaa, joko tosisssaan tai vain provosoidakseen kirjoituksessaan Päivähoito pakolliseksi! näin: "Mahdollisimman varhaisen päivähoidon tulisi olla osa oppivelvollisuutta, ei vapaaehtoista."
Koitapa kuvitella millainen olisi yhteiskunta jossa olisi pakko viedä lapset päivähoitoon?
Se olisi totalitaristinen tontti se.
4 kommenttia:
Todella karmea ajatus, että hoitovaihtoehtona olisi vain päiväkoti. Silloin kun oma poika oli pieni, joku lausahti minullekin päin näköä: "Pojastasihan tulee epänormaali, jos hänet itse kasvatat!" vaikka omalle kotona olemiselle/työskentelylle on moniakin syitä, olen ihmettelijöille sanonut: tervetuloa vaan tänne katsomaan, millainen pojastani on tullut.
Totalirismia on mikä tahansa yhden vaihtoehdon julistaminen ainoaksi oikeaksi, eikö! Lapsen kasvuympäristön kysymykset eivät saisi olla sukupuolten eikä minkään rintaman sotaa. Lapsen oikeuksien julistusta olisi hyvä lukea muistin virkistämiseksi kaikissa kodeissa, myös päiväkodeissa.
Meillä on kokeiltu kymmenen vuoden aikana seuraavia lasten hoitomuotoja: kotihoito vanhemman toimesta; kotihoito vanhemman toimesta niin, että mukana on myös yksityinen hoitolapsi; kotihoito sukulaisen toimesta; seurakunnan tai leikkipuiston kerho pari kertaa viikossa; lapset naapurissa epävirallisessa hoidossa; yksityinen perhepäivähoito; kunnallinen perhepäivähoito; päiväkoti (lyhyissä pätkissä silloin tällöin); eskari päiväkodissa; koululaisen iltapäivähoito perhepäivähoitajalla; koululaisen iltapäivähoito koulun yhteydessä. (Tulikohan kaikki mainittua? Luettelo ei siis ole kronologisessa järjestyksessä ja kolme lasta on ollut tämän järjestelmän uhrina.)
Kaikki ovat olleet omana aikanaan hyviä vaihtoehtoja, ja lasta kuuntelemalla on huonojen käyttö karsiutunut minimiin ja parempia on pystynyt etsimään.
Pirjo: mitähän kaikkea sen taustalla onkaan kun uskotaan että vanhempi ei pysty itse lastaan kasvattamaan... huonoa itsetuntoa? millaista ideologiaa? auktoriteettiuskoa? Tässä olisi hyvä syvemmänkin pohdinnan kohde.
Ellinoora: ehkäpä lasten oikeuksien julistusta pitäisi lukea myös kolumnistien... ;-)
Picea: no teiltähän löytyy asiantuntemusta rutkasti! Täytyykin konsultoida lisää, kun tulee ajankohtaiseksi taas uudet vaihtoehdot meilläkin. :-)
Lähetä kommentti