VaajaKOSKI 2

Vaajakoski. Huhtikuu 2008.

Vaajakoski rapids, Central Finland. April 2008.

VaajaKOSKI 1

Huomasinpa huhtikuussa paikkakunnan nimeltä VaajaKOSKI. Kanavan vuoksi tämä puoli oli jäänyt hyvin vähälle huomiolle, mutta täällä todellakin on oikea koski. Sitä vaan pääsee harvemmin näkemään. Tässä siis harvinaista herkkua, olkaa hyvä.

Vaajakoski. Huhtikuu, 2008.
Vaajakoski, Jyväskylä rural municipality, Central Finland.
April 2008.

Luksusta Darfuriin

Helsingissä kävelin Luis Vuittonin luksus-liikkeen ohi, jonka tunnistin saaneen paljon ilmaista mainosta lehtien artikkeleissa. Aikaisemmin en ollut moisesta Vuittonista kuullutkaan.

Mutta Vuittonilla on mediaseksikkyysarvoa. Lehtien kanteen pääsee jos kuuluisa ihminen vähissä vaatteissa pitää kädessään Vuitton-laukkua. Nadia Plesner, tanskalainen nuori taiteilija halusi kritisoida tätä ja piirsi kuvan jossa Darfurin uhrilla on kädessään Vuittonia muistuttava laukku ja Paris Hiltonin koiraa muistuttava koira. Kuvalla varustettua T-paitaa myydään Darfurin auttamiseksi.

"Halusin näyttää miten vääristyneesti osa mediasta priorisoi pieniä ja suuria maailman uutisia. Vaikka Darfurissa on meneillä hirveä kansanmurha, Paris Hilton saa suurimman osan huomiosta. Jos kaikki mitä vaaditaan kansikuvaan pääsemiseen on designer-laukku ja pieni koira, ehkä kannattaisi yrittää sitä ihmisille, jotka todella tarvitsevat huomiota!" sanoo Plesner.

Vuitton on haastanut Plesnerin oikeuteen. Harmi ettei Vuitton-boikotistani ole hyötyä sillä en muutenkaan ole heidän asiakkaansa.

Vielä löytyy

Kävelemme helsinkiläisen puiston syrjäisessä kohdassa. Näen kauempana polun varressa maassa makaavan miehen. Sieltä päin vastaani kävelee nuori nainen. Taasko joku vaan käveli ihmisen ohi, ajattelen ja pohdin mitä pitäisi tehdä. Pysähdyn miehen kohdalle. Hänellä on päässään verinen haava.

Nuori nainen ei ollutkaan kävellyt miehen ohi. Hän käveli eteenpäin katsomaan tuntomerkkejä miten neuvoa pelastushenkilökunta oikeaan paikkaan.

Herra, herra, hän yrittää herättää miestä, joka liikahtaa hieman. Kosketan häntä ja hän tuntuu lämpöiseltä. Hengitys kulkee myös, mutta hän ei herää herätysyrittelyihimme. Vaatetuksesta päätellen hän viettää paljon aikaa ulkona.

Nuori nainen jää paikalle varmistamaan että ambulanssin väki löytää varmasti oikeaan paikkaan.

Aitoja lähimmäisiä on vielä olemassa.

"Kuka ... sinun mielestäsi oli ... miehen lähimmäinen?" Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin." (Luukas 10:36,37)

Kyllä tykkään

Viime aikoina on seuraavanlainen keskustelu käyty lähes päivittäin, välillä jopa monta kertaa päivässä.

Muksu, 6 v: Tykkäätkö vauvasta?
Äiti: Kyllä.
Muksu: Tykkäätkö musta?
Äiti: Kyllä.
Muksu: Tykkäätkö iskästä?
Äiti: Kyllä.
Muksu: Tykkäätkö ittestäs?
Äiti: Kyllä.

Arki on mielenkiintoisempaa kuin luulisikaan

Muksu, 6 v odotteli kärsivällisesti kun äiti ja mukula, 2 kk vetelivät hirsiä päiväunilla. Olisi nimittäin pestävä pyykkiä.

Kun pyykki saatiin vihdoin koneeseen sanoi muksu jäävänsä vähän katselemaan.

Myöhemmin äiti havahtui siihen että oli kovin hiljaista. Missähän muksu on?

Muksu istui jakkaralla tuijottaen pesukonetta ja ilmoitti: nyt se jo huuhtelee!

Olla jonkun koti

Keisarileikattu vastasyntynyt vauva huusi ja huusi. Lakkaamatta.

Huutava vauva tuotiin vielä unenpöppöröisen äidin luo heräämöön - itku lakkasi kuin seinään.

Synnytys on järkytys vauvalle, saati sitten keisarileikkaus, jossa ilman varoitusta ja omaa ponnistelua vaan yht'äkkiä napataan lämpöisestä, turvallisesta ja tutusta ympäristöstä. Nyt kaikki onkin kylmää, kirkasta eikä ympärillä ole mitään tuttua. Täyttä kauhua! Jos jotain vastaavaa tapahtuisi meille aikuisille itkisimme mekin.

Takaisin äidin luo pääseminen on - kirjaimellisesti - kotiin saapumista. Siellähän sitä on asuttu. Siellä on tutut äänet, sydämenlyönnit, tuoksut. Siellä on koti.

Vielä aikuisetkin ihmiset kaipaavat äidin rakkautta ja hyväksyntää. Ilman sitä on tunne ettei ole päässyt takaisin "kotiin." Ilman sitä maailma ja elämä siinä on pelottavaa.

Olla jonkun koti. Sitä on äitiys.

Olen hänen kotinsa.
Motherhood: to be someone's home.

Aika avautua

Aika olla enää käpertymättä itsensä ympärille.
Aika avautua valolle ja lämmölle. Elämälle.

Urjala, toukokuu 2007.
Urjala, Finland. May 2007.

Olen taikuri!

Äidillä on kiireellistä tehtävää tietokoneen ääressä.

Iskä lukee muksulle, 6 v iltakertomusta kiljuva mukula, 2,5 kk sylissään. Muksu: Täällä ei voi kuunnella mitään! Missä äiti on? Mikset sä vie sitä äidille? Missä äiti on?

Vain hetki päästyään äidin syliin hiljenee mukula. Usein siihen riittää jo pelkkä äidin ääni. Itku loppuu, sitten lausutaan pari kertaa painokkaasti ää-ää ja rauha on maassa (ainakin vähän aikaa).

Tunnen itseni taikuriksi! En muista olleeni näin taikavoimainen muksun vauva-aikana. Nyt täytyy siis nauttia.

Harmi että nämä taikavoimat taitavat rajoittua vain määrättyyn kohteeseen ja siinäkään toimintavarmuus ei ole sataprosenttinen. Taikavoimien kestostakaan ei ole takeita. Mutta nyt niitä vielä on, siispä simbsalabim!

Täsmätaikurin tytär.
Her mom seems to have magical powers.
Only on her, though.

Uusi aikakausi koittaa

Vilkaisen ikkunasta ulos. Kas, joku iso lapsi on keinumassa. Ai, se onkin meidän muksu!

Tänään oli muksun kouluuntutustumispäivä. Tärkeä hetki niin muksulle kuin vanhemmillekin.

Miksi sä pussasit mua? Mä en tykkää enää pusuista! sanoi muksu aamulla kotona kun annoin suukon hänen päähänsä.

Halata vielä saa.

Niin iso, silti vielä pieni. Huhtikuu 2008.
So big, yet so little. April 2008.

Vaihtelu virkistää

Mukulan vaihtelevat ilmeet pitävät äidin virkeänä.

Her changing facial expressions keep her mom entertained.
April 2008.