Kävelemme helsinkiläisen puiston syrjäisessä kohdassa. Näen kauempana polun varressa maassa makaavan miehen. Sieltä päin vastaani kävelee nuori nainen. Taasko joku vaan käveli ihmisen ohi, ajattelen ja pohdin mitä pitäisi tehdä. Pysähdyn miehen kohdalle. Hänellä on päässään verinen haava.
Nuori nainen ei ollutkaan kävellyt miehen ohi. Hän käveli eteenpäin katsomaan tuntomerkkejä miten neuvoa pelastushenkilökunta oikeaan paikkaan.
Herra, herra, hän yrittää herättää miestä, joka liikahtaa hieman. Kosketan häntä ja hän tuntuu lämpöiseltä. Hengitys kulkee myös, mutta hän ei herää herätysyrittelyihimme. Vaatetuksesta päätellen hän viettää paljon aikaa ulkona.
Nuori nainen jää paikalle varmistamaan että ambulanssin väki löytää varmasti oikeaan paikkaan.
Aitoja lähimmäisiä on vielä olemassa.
"Kuka ... sinun mielestäsi oli ... miehen lähimmäinen?" Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin." (Luukas 10:36,37)
3 kommenttia:
Aitoja lähimmäisiä on vielä olemassa.
He eivät pääse etusivunotsikoihin kuin harvoin, mutta jonkun maininnan saattavat saada johonkin blogiin :)
Kiitos jakamisesta. Ehkäpä tämä jakamasi muistuttaa pitämään paremmin silmät ja sydämen auki, että itsekin huomaisi, milloin voi olla lähimmäinen toiselle.
Olematon: Aivan... Tässä blogissa minulla on vaikutusvaltaa, joten saan sentäs tänne maininnan. :-)
Sina: Ohitsekulkeminen on niin helppoa, että kyllä sitä muistutusta kaipaa varmaan itse kukin. Ainakin minä.
Lähetä kommentti