Helsinki, kesäkuu 2006.Väsyneenä ja tyytyväisenä leirien ja tapahtumien jälkeen olen jälleen kotona. Hämmentyneenä myös ja hieman aralla mielellä. Koin nimittäin jotain erilaista viime viikolla, jotain sellaista mikä kuuluu kategoriaan Jumala puhuu.
Kuulun niihin ihmisiin, jotka suhtautuvat varovaisen kriittisesti siihen kun ihmiset kertovat miten se ja se asia mitä he sanovat tulee suoraan Jumalalta, Pyhä Henki on kehottanut heitä tekemään niin ja niin... Onhan se toki ihan mahdollista, ei minulla ole oikeutta ja valtuuksia käydä määrittelemää mitä Jumala voi ja haluaa ihmisille sanoa, mutta silti välillä on vaikea keksiä miten kyseinen asia voisi olla Jumalan tarkoituksen mukaista. Tuntumani on että ihan kaikki Jumalalta tulleeksi väitetyt viestit eivät ole sieltä kotoisin, vaan nousevat lähinnä ihmisen omasta mielestä. Kannatan siis vahvasti arviointia ja tervettä harkintakykyä.
Tämä ei tarkoita ettenkö itsekin olisi kokenut että Jumala puhuu minulle. Kyllä, monin tavoin: Raamatun, luonnon, toisten ihmisten, johdatuksen, puheiden, hyvien kirjojen, elämäntilanteiden kautta. Enhän voisi näissä hommissa olla ellen luottaisi siihen että Jumala toimii ja vaikuttaa - jopa minun kauttani (mikä jaksaa minua syvästi hämmästyttää). Joistain kokemuksistani vuosien varrella kertoessani sanon jopa "Jumala sanoi..," mutta teen niin koska asia on varmistunut siksi vuosien varrella.
Minulle on kamppailu erottaa mikä ääni sisälläni on Jumalasta, mikä vain itsestäni, omista ennakkoluuloistani, toiveistani tai rikkonaisuudestani johtuvaa, mikä loogisen ajattelun tulosta, mikä toisten ihmisten vaikutusta, mikä kulttuurillista ajattelutapaa, mikä jostain muualta. Kun koen kehotusta tehdä jotain en ole etukäteen varma onko tämä nyt erityisesti Jumalan tahto. Jälkikäteen voi kiitollisena vakuuttua että kyllä näin oli tai jäädä edelleenkin epätietoisuuden valtaan että mistähän siinä oli oikein kyse.
Nyt oli erilainen kokemus. Koin Jumalan puhuvan minulle ja olin vakuuttunut heti että kyseessä on Jumala. Varsinkin yhteen näistä tilanteista liittyi minulle aivan epätavallista toimintaa (jota en ole käsittääkseni koskaan aikaisemmin tehnyt), siihen järjestyi erinomainen tilaisuus ja myöhemmin osoittautui että kyseinen ihminen oli rukoillut juuri sitä niihin aikoihin kun minä koin Jumalan puhuvan minulle.
Nyt olin siis heti sitä mieltä että tämä on Jumalasta ja sanoin joillekin ihmisille "Jumala käski minun..." Asia osoittautui todeksi ja siunaukseksi monelle taholle. Olen kevään aikana rukoillut että oppisin paremmin kuuntelemaan Jumalan ääntä. Onkohan tämä vastausta siihen?
Olen kokemuksesta tyytyväinen ja hieman hämmentynyt siitä että Jumala valitsi puhua minulle tällä tavalla. Mitä ilmeisemmin näitä juttuja tarvittiin juuri nyt ja olen kiitollinen että sain olla mukana siunausten ketjussa ja helpottunut että kuulin ja toimin sen mukaisesti.
Varmuus etukäteen ei ole kylläkään mikään itseisarvo. Pohdiskelu, kamppailu ja epävarmuus ovat oleellinen osa elämää - myös uskonelämää. Oleellista lienee että olen avoin Jumalan äänelle, joka puhuu ihmiselle monin eri tavoin enkä paketoi Jumalan ääntä vain määrätynlaiseen pakettiin.
On hillittömän hienoa saada olla mukana edes jollain pienellä tavalla kun Jumala kutsuu ihmisiä ja vakuuttaa heille rakkauttaan. Siihen hän tarvitsee tavallisia ihmisiä, jotka yrittävät pitää linjoja auki ylöspäin. Ne kuulevat minun ääneni... (Joh. 10:16)
Inspiraation etsintävaihe
Kirjoitusvaihe
Valmista on 
Vesipitsan valmistusta
Vaajakoski, 5.6.2006.
Leppävesi, 31.5.2006.
