Minulla on puhe perjantaina 9.6. Adventtikirkon kesäjuhlilla. Aiheekseni on annettu vaatimattomasti "Mitä rakkaus on." Mukavan rajattu aihe... ;-)
Puhe on vielä vaiheessa (= alkupistettä ei ole vielä löytynyt), joten ajattelin pyytää apua. Haluaisitko auttaa?
Otan mielelläni vastaan ajatuksia esim. seuraaviin kysymyksiin liittyen (tai yleensä aihepiiristä).
1. Mitä rakkaus sinun mielestäsi on?
2. Mikä saa sinut kokemaan itsesi todella rakastetuksi?
3. Miten ihminen löytää/kokee Jumalan rakkauden?
Jos sinulla sattuu olemaan aikaa ja mielipiteitä aiheesta, olen kiitollisen ajatuksistasi. Ne saattavat päätyä perjantain puheeseen tai vaikuttaa sen sisältöön.
Nimim. auttakaa pastori poloista
10 kommenttia:
1. Ilmenee hyvin monilla tavoilla.
2. Iloitsee, kun minulla menee hyvin, rohkaisee kun on vaikeaa.
3. Lahjoissa: hyvin yksinkertainen perusasia, josta on jatkuvaa iloa, on esimerkiksi luonnon kauneus.
Mun mielestä rakkaus on ennenkaikkea päätös sitoutua johonkin (siis yleensä henkilöön). Sitten välillä se putkahtaa esiin lämpimänä olona, turvallisuutena, ilona ja jopa ahdistuksena. On niin hyvä olla ja välittää. Ja vielä saada vastarakkautta!
Mä koen olevani rakastettu, kun huomaan pieniä välittämisen merkkejä. Hymyn, auringonpaisteen, ajatuksen...
Se on mahtavaa, kun huomaa, että toinen ihminen viettää vapaaehtoisesti aikaa kanssani, välittää! Huomio onkin ehkä yksi tärkeimmistä muodoista, jolla tavalla huomaan rakkauden.
Se, että joku uhraa aikaansa (vaikka voisi olla muutakin tekemistä) minulle, saa minut tuntemaan itseni todella rakastetuksi.
Se miten ihminen löytää Jumalan rakkauden, on kai hyvin yksilöllinen juttu. Joku kasvaa siihen, toinen kokee järisyttävän kokemuksen..
Kun itse olen päättänyt uskoa siihen, ettei mikään täällä tapahdu sattumalta, huomaan Jumalan rakkautta kaikkialla. Kaikesta hyvästä saan kiittää Jumalaa ja Hänen varjelustaan. Eli rakkautta!!
- Auringonpaiste saa minut aina tuntemaan, että taivaassa hymyillään.
- Opiskelemaan pääsy oli ihme, jonka Jumala lahjoitti juuri minulle!
- Suunnitelmani menevät ihan pieleen ja jotain aivan uutta tulee tilalle.
- On turvallinen olo, kun ei itse tarvitse kontrolloida kaikkea.
- Armo
jne.
Näin suurta asiaa miettiessä loppuvat sanat! :)
Kun menin kasteelle, oli satanut koko viikon. Rukoilin, että kastepäivänäni voisi paistaa aurinko. Koko kastepäivän oli pilvistä, mutta kun kävelin veteen, alkoi aurinko paistaa! Eikö se ole rakkautta!?!!
1. Luopumista omasta (esim. ajasta) toisen hyväksi.
2. Ne on ne rakkauden eri murteet, rägäys, raggaus, rrrakkaus ;) vai mitä ne kielet nyt olivatkaan...rohkaisu etc.
3. Kun uskaltaa tarttua Jumalan ojennettuun käteen, sitoutua Kristuksen ruumiiseen (eli seurakuntaan), toimia ruumiin jäsenenä eikä anna keskeneräisyyden, epäonnistumisten ja pelon tulla armon kokemisen tielle.
Minä vastaisin kaikkiin noihin kysymyksiisi yhdellä sanalla: Luottamus!
Tietysti olisi vielä monta muutakin sanaa... Luottamus kuitenkin sisältää sen tärkeän vuorovaikutuksellisen ulottuvuuden, kaksisuuntaisuuden...
1. Rakkaus on padarokseja:
rakkaus on vastaanottamista ja antamista
rakkaus on periksiantamattomuutta ja luovuttamista
rakkaus on anteeksiantamista ja anteeksi pyytämistä.
Rakkaus on yhdessä kasvamista.
2. Saan olla sellainen kuin olen (paitsi silloin, jos loukkaan toista).
3. Mitä muuta meillä on kuin silmät, jalat ja kädet, joita Jumala käyttää rakkautensa välikappaleina?
Anna, Ida, rotvallin reunalla oleilija, Reeta ja Kimmo: iso kiitos kauniista, elävistä ajatuksista.
Puheen valmistuksessa olen siinä vaiheessa että jonkinlainen johtolanka on tainnut löytyä. Voisi siis alkaa kirjoittaa ja katsoa mihin se vie. Luulempa että useampikin ajatuksistanne saattaa päätyä mukaan. Katsotaan miten käy.
Kiitos!
Syntymäpäivänäni tein treffit Helsinkiin. Silittämistaidoton mieheni tuli sovitulle treffipaikalle paita rypyssä, mutta asuaan vaihtaneena, ihan minun vuokseni. Siinä on rakkautta.
Rakkaus on selittämättömän ihana tunne, joka valtaa minut monta kertaa päivässä ja saa hymyn huulille. Mitä silloin ajattelen? Sitä miten mukavaa elämä on, ihmiset, minun työni, luonto, eläimet, tieto siitä että koen elämäni mielekkääksi. Usein se on vain ihan pieniä asioita jotka kirkastavat koko olemassaolon siksi hetkeksi jona ne havaitsen, kuten eilen äitinsä kanssa vastaantullut parivuotias pikkutyttö joka ojensi käden minua kohti ja sanoi nauraen "hei". Vielä enemmän kuin vastaanottaa lämpöä ja rakkautta tykkään antaa sitä, tekoina ja sanoina. Ne lähtevät ajatuksista, mutta se rakkauden tunne ei jotenkin sijaitse päässäni vaan kaulasta alaspäin. En tiedä rakastaako joku taivaallinen olento minua, mutta tunnen jotain lämpöä, suosiota tai mieltymystä joka kohtaa minut ja tulee jostain kaukaa mutta läheltä... Kenties jostain missä oikea kotini on. Vai joko tämä on taivas kun nuo Anskun valokuvatkin ovat kuin paratiisista?
Tällaisen olen myös huomannut; rakkauden tunne on voimistunut viime vuosina, ja samalla pelko vähentynyt olemattomiin ja luottamus kasvanut.
Rakkauden tunteeseen liittyen koen myös nöyryyttä ja kiitollisuutta.
Välillä se rakkaus hehkuu ja välillä se pulppuaa.
Hyviä kirjoituksia nuo kaikki kommentit edelläni.
Hyviä kommentteja yllä!
Omat vastaukseni eivät enää puheeseen vaikuta (siitä tuli varmasti hyvä), mutta hyvät kysymyksesi synnyttivät kokonaisen kirjoituksen blogiini.
-gs
Pirjo, Rita Mentor ja Gnothi Seauton: kiitos myös teille. :-)
Lähetä kommentti