Helsinki, kesäkuu 2006.Väsyneenä ja tyytyväisenä leirien ja tapahtumien jälkeen olen jälleen kotona. Hämmentyneenä myös ja hieman aralla mielellä. Koin nimittäin jotain erilaista viime viikolla, jotain sellaista mikä kuuluu kategoriaan Jumala puhuu.
Kuulun niihin ihmisiin, jotka suhtautuvat varovaisen kriittisesti siihen kun ihmiset kertovat miten se ja se asia mitä he sanovat tulee suoraan Jumalalta, Pyhä Henki on kehottanut heitä tekemään niin ja niin... Onhan se toki ihan mahdollista, ei minulla ole oikeutta ja valtuuksia käydä määrittelemää mitä Jumala voi ja haluaa ihmisille sanoa, mutta silti välillä on vaikea keksiä miten kyseinen asia voisi olla Jumalan tarkoituksen mukaista. Tuntumani on että ihan kaikki Jumalalta tulleeksi väitetyt viestit eivät ole sieltä kotoisin, vaan nousevat lähinnä ihmisen omasta mielestä. Kannatan siis vahvasti arviointia ja tervettä harkintakykyä.
Tämä ei tarkoita ettenkö itsekin olisi kokenut että Jumala puhuu minulle. Kyllä, monin tavoin: Raamatun, luonnon, toisten ihmisten, johdatuksen, puheiden, hyvien kirjojen, elämäntilanteiden kautta. Enhän voisi näissä hommissa olla ellen luottaisi siihen että Jumala toimii ja vaikuttaa - jopa minun kauttani (mikä jaksaa minua syvästi hämmästyttää). Joistain kokemuksistani vuosien varrella kertoessani sanon jopa "Jumala sanoi..," mutta teen niin koska asia on varmistunut siksi vuosien varrella.
Minulle on kamppailu erottaa mikä ääni sisälläni on Jumalasta, mikä vain itsestäni, omista ennakkoluuloistani, toiveistani tai rikkonaisuudestani johtuvaa, mikä loogisen ajattelun tulosta, mikä toisten ihmisten vaikutusta, mikä kulttuurillista ajattelutapaa, mikä jostain muualta. Kun koen kehotusta tehdä jotain en ole etukäteen varma onko tämä nyt erityisesti Jumalan tahto. Jälkikäteen voi kiitollisena vakuuttua että kyllä näin oli tai jäädä edelleenkin epätietoisuuden valtaan että mistähän siinä oli oikein kyse.
Nyt oli erilainen kokemus. Koin Jumalan puhuvan minulle ja olin vakuuttunut heti että kyseessä on Jumala. Varsinkin yhteen näistä tilanteista liittyi minulle aivan epätavallista toimintaa (jota en ole käsittääkseni koskaan aikaisemmin tehnyt), siihen järjestyi erinomainen tilaisuus ja myöhemmin osoittautui että kyseinen ihminen oli rukoillut juuri sitä niihin aikoihin kun minä koin Jumalan puhuvan minulle.
Nyt olin siis heti sitä mieltä että tämä on Jumalasta ja sanoin joillekin ihmisille "Jumala käski minun..." Asia osoittautui todeksi ja siunaukseksi monelle taholle. Olen kevään aikana rukoillut että oppisin paremmin kuuntelemaan Jumalan ääntä. Onkohan tämä vastausta siihen?
Olen kokemuksesta tyytyväinen ja hieman hämmentynyt siitä että Jumala valitsi puhua minulle tällä tavalla. Mitä ilmeisemmin näitä juttuja tarvittiin juuri nyt ja olen kiitollinen että sain olla mukana siunausten ketjussa ja helpottunut että kuulin ja toimin sen mukaisesti.
Varmuus etukäteen ei ole kylläkään mikään itseisarvo. Pohdiskelu, kamppailu ja epävarmuus ovat oleellinen osa elämää - myös uskonelämää. Oleellista lienee että olen avoin Jumalan äänelle, joka puhuu ihmiselle monin eri tavoin enkä paketoi Jumalan ääntä vain määrätynlaiseen pakettiin.
On hillittömän hienoa saada olla mukana edes jollain pienellä tavalla kun Jumala kutsuu ihmisiä ja vakuuttaa heille rakkauttaan. Siihen hän tarvitsee tavallisia ihmisiä, jotka yrittävät pitää linjoja auki ylöspäin. Ne kuulevat minun ääneni... (Joh. 10:16)
19 kommenttia:
Lause "Jumala puhuu" kuulostaa aika epämääräiseltä ilmaisulta kuten koko blogimerkintäsi. Kirjoitat pitkään, yrität saada kirjoittamisen aikana selvyyden jumalan puhumisen epämääräisyyteen, mutta et onnistu siinä. Siksi kiertelet ja kaartelet ja vastaus jää saamatta. Väitän, että on itsepetosta piiloutua jumalan puhumisen mysteerin taakse. Se on helppo ele. Ei tarvitse selitellä kun ei voi. Et voinut sinäkään kirjoituksessasi. On helppo sanoa, että on vaikea sitä erottaa, mutta nyt tiesin, että se puhuu. Eikä mitään perustelua. Ei vakuuta. Toivoisin, että te pastorit edes joskus oikein kunnolla kertoisitte tästä mysteeristä, että voisimme sen ymmärtää. Ei tämä voi riittää ihmiselle, joka hakee moraalista pohjaa elämälleen. Liian helppoa. Teidänähn pitäisi olla tässä asiassa asiantuntijoita.
Kokemukseni perusteella kommentoin yo. tekstiin, että kokemus Jumalan puhumisesta tai pyhän kosketuksesta sisimmässä on pohjimmiltaan ylikäsitteellinen tapahtuma, joka voi avautua vain omakohtaisena kokemuksena. Kaikenlainen sanallinen selittely on sekundääristä siihen nähden - toki se voi toimia jonkinlaisena tienviittana (kunhan ei unohdu viittaa katsomaan).
-gs
Kristillisen perinteen mukaan Jumalan tahdon selville saamiseen tarvitaan Raamatun sana, toisten kristittyjen kokemus, omantunnon ääni ja terve järki.
Kun nämä kaikki osoittavat samaan suuntaan, kristitty voi ottaa ensimmäisen askeleen ja katsoa, alkavatko ovet avautua siihen suuntaan.
Papit ja maallikot ovat samassa asemassa.
Jos lähdetään ateistisesta perusolettamuksesta, niin Jumalan tahdosta ja Jumalan äänestä on turha keskustellakaan.
Anonyymi kristitty
Ymmärrän. Itselle tärkeitä askelmerkkejä ovat oma kokemus sekä viisaiden todistukset.
-gs
Tapahtuma on ilmeisesti yliaistillinen tunnetila, joka rikkoo kokemuksemme, ajattelumme ja kielemme rajoja. Koska viesti on jumalallinen, tunteen on oltava ainakin jossain mielessä epäinhimillinen ja siksi sen selittäminen kuulostaa saivartelulta. Minusta se on vain yksi tunne toisten joukossa, mikä saattaa otollisessa ympäristössä tai kontekstissa tuntua suuremmalta kuin muut "suuret tunteet". Ei se muuta ole.
Kokemukseen et nojaa, vaan?
-gs
En usko ollenkaan jumalan olemassaoloon tai jumalan puhumiseen. Luotan arvostelukykyyni ja siksi tunteet tässä asiassa eivät voi menää tiedostamiseni edelle. Tunteet ovat sellaisia, jotka pitää oppia tuntemaan, jotta voit kontroloida niitä. Samalla tavalla on kokemusteni kanssa. Ne samalla tavalla iän myötä mahdollistavat ennekoimaan asioita. Voisi sanoa, että tästä aseenteesta seuraisi parempi elämä.
Jopas nyt jotakin;
minäkään en usko jumalan olemassaoloon tai jumalan puheeseen. Minäkin luotan arvostelukykyyni. Jumala on minulle kokemuksellinen tosiasia.
Mutta tunteet ja tiedostaminen - pidän viisautena olemassaolon tapaa jossa tunteet ja järki ovat symbioottisesti ja synergeettisesti yhtä synnyttäen uutta, sydämen viisauden.
-gs
"Jotkut ihmiset eivät tiedä, mutta tietävät, etteivät tiedä. He ovat lapsia. Opeta heitä.
Jotkut eivät tiedä, mutta eivät tiedä, etteivät tiedä. He ovat typeryksiä. Karta heitä.
Jotkut tietävät, mutta eivät tiedä, että tietävät. He ovat unessa. Herätä heidät.
Jotkut tietävät ja tietävät, että tietävät. He ovat viisaita. Seuraa heitä."
Yehudi Menuhin, vanha ja viisas juutalainen mies televisiohaastattelussa (suomennettu)
Nimimerkki Pöllö
Pöllö siteeraa kultaista viisautta.
Saman ajatuksen esitti jo Sokrates toteamalla, että ainoa asia jonka hän tietää on että hän ei tiedä mitään.
-gs
Tämä kultainen viisaus edustaa ihanteellista oppilaan asennetta.
Asiantuntijoita kuitenkin on kaikilla aloilla. Tieto on mahdollista.
Pöllö
Jos puhutaan Jumalan puhumisesta, silloin pitää puhua myös jumalan olemassaolosta, koska puhuminen edellyttää olemassaoloa. Vai mikä siellä sitten puhuu tai lähettää viestiä, panteistinen Luontoko?
Jumalan puhuminen voi tarkoittaa myös sanatonta pyhän kosketusta ihmisen sydämessä.
Itse en käy käsitteellisiä keskusteluja Jumalan kanssa, enkä tiedä onko se kuolevaiselle edes mahdollista. Sen sijaan koen usein olevani ylikäsitteellisessä vuorovaikutuksessa jonkin persoonallista minääni suuremman kanssa - kutsuttakoon sitä vaikkapa kaikkialliseksi, universaaliksi rakkaudeksi.
-gs
itse en ole koskaan mitään ylikäsitteellistä kokenut, mutta asiallehan jokainen voi antaa minkä nimen haluaa, jos kokee jotakin jollakin tavalla voimakkaasti tai arkikokemuksesta poikkeavasti. Jotkut puhuvat myös ylevän kokemisesta. itse näen ne vain tunteina eikä niitä ole palautettavissa mihinkään korkeampaan instanssiin.
Ilmaisu "vain tunteina" ilmentää ristiriitaa järjen ja tunteen välillä. Jokainen ihminen on kutsuttu kasvamaan dilemman ylittävään viisauteen, harmoniaan joka ei ole pysähtyneisyyttä vaan dynaamista rauhaa rakkaudessa.
-gs
gs, näytät olevan rauhaan ja rakkauteen kumartava ihminen, hyvä niin, mutta en halua vähätellä tunteita, nehän ovat kaikki aina aitoja, mutta jos järjellään tai arvostelukyvyllään ymmärtää jumalaa, ja siitä seuraisi joku tunne...en oikein usko tähän. Ja toisaalta järjen ja tunteen sekoittaminen tunnejärjeksi kuulostaa aikaa erikoiselta puheelta.
Rauha ja rakkaus ovat (vain) käsitteitä, joilla viittaan Lausumattoman ilmenemistapoihin inhimillisessä kokemuksessa.
En pidä tavoiteltavana "sekoittaa" tunnetta ja järkeä tunnejärjeksi, vaan niiden yhdistymistä niin että syntyy uusi tietoisuus, uusi ihminen, uusi minä. Katalyyttinä tässä alkemiallisessa uudestisyntymässä on edellämainittu lausumaton, jonka voi sisimmässään kohdata.
-gs
Täälläpä on käyty keskustelua, mukavaa! Kiitos anonymoys, anonyymni kristitty, gnothi seauton ja pöllö.
Lyhyesti pari ajatusta omasta näkövinkkelistäni.
Jumalasta puhuttaessa tarkoittaa se eri ihmisille erilaisia asioita. Itse uskon persoonalliseen Jumalaan. Se on älyllinen valinta, joka itselleni vaatii vähemmän "uskoa" kuin muut vaihtoehdot.
Jumalan "kipinä" löytyy kyllä ihmisestä [kristillisessä kielenkäytössä puhutaan ihmisestä Jumalan kuvana], mutta Jumala on salattu. Hän on valinnut tehdä itsensä tunnetuksi, ei kuitenkaan niin että pystyisimme hänet määrittelemään ja lokeroimaan.
Kristitylle on selvää, että Jumala puhuu monin tavoin, esim. Raamatun, luonnon, johdatuksen, kokemusten, omantunnon, tunteiden, terveen järjen kautta.
Tällä kertaa pohdin sitä puolta kun Jumala puhuu ihmisen mielelle antaen ajatuksen ja kehotuksen. Kokemuksessa johon viittasin ei ollut kysymys suurista tunteista (ne tuli myöhemmin) vaan ajatuksesta joka tuli mieleeni yllättäen. Jostain syystä olin heti vakuuttunut että sen lähde on Jumala, varmistuksen asialle sain toteuttaessani sen ja nähdessäni sen seuraukset. Samaan aikaan joku oli tietämättäni rukoillut juuri sitä.
Jumalan puhetta ei tarvitse selitellä, miten edes voisi? Jos Jumalan puhe kiinnostaa, suosittelen että pyytää Jumalaa puhumaan ja että pyytää samalla Jumalaa avaamaan silmät/korvat/mielen huomaamaan sen eri muodoissaan.
Nuo ovat hienoja kokemuksia.
Lähetä kommentti