Elämä on yhtä juhlaa. Viikonloppuna juhlistimme eri tavoin 28-, 38- ja 50-vuotispäiviä. Se tekikin hyvää näin kaikennielevässä marraskuisessa harmaudessa. Täytyy varoa ettei se harmaus niele meitäkin mennessään.Oli mukava kuulla kun aikuistuvat lapset kiittivät isäänsä siitä että hän on tullut joka viikonloppu kotiin, oli työmaa ollut miten kaukana tahansa. Arjen mittaamattoman arvokkaita ihmeitä. Upea juttu myös se että päivänsankari totesi ansaitsevansa kunnon juhlat. Oikea meininki.
Viikonlopun kohokohtia oli tietysti hurmaavan kummityttömme vierailu. Aikamoista vauhtia hän jo ryömi tutustumaan kotimme eri kolkkiin, erityisen kiinnostavaksi osoittautuivat tuolin alustat ja käytävä.Mutta kyllä onkin harmaata. Harmaus tunkee kaikkialta sisään ja imee kaiken itseensä. Tavallinen valo ei riitä sitä vastaan taistelemaan, tarvitaan sisäistä valoa. Siispä kiitos vierailuista, juhlista, ystävistä ja tapaamisista. Sisällä(ni) on valoisampaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti