Olen sydän syrjällä seurannut Katrinan tuhoja. Järkyttävää seurata sitä kuinka ihmiset jäävät vielä yhdeksi yöksi odottamaan talonsa katolle pelastajia. Järkyttävää sekin että toisella puolella maailmaa voidaan katsella kuvia ja videoita ihmisistä odottamassa katoillaan apua ja he jäävät edelleen odottamaan eikä apua tule. Tekniikka pelaa, mutta apua ei saa. Sekin kertoo jotain ikävää maailmasta, jossa elämme.
En ole käynyt New Orleansissa enkä rannikolla siellä muutenkaan. Amerikan mantereen matkallamme vilistimme Louisianan, Mississippin ja Alabaman läpi nopsaan jostain ylempää. Mutta silti tilanne siellä liippaa jotenkin läheltä.
Ei voi olla kiinnittämättä huomiota siihen että kärsivät ihmiset kuvissa ovat lähes kaikki mustia. Se ei ole luonnon oikku, sattumaa tai Jumalan syytä. Siihen ovat syypäänä ihmiset. Miksi juuri köyhät mustat asuvat vaarallisimmilla alueilla? Miksi monet heistä eivät kyenneet lähtemään pois ajoissa? Miksi apu menee sinne niin hitaasti?
Suomalaisen on vaikea ymmärtää Amerikan mustien tilannetta ja sitä historian taakkaa mitä he (edelleen) saavat kantaa. Amerikassa asuessamme pääsimme tutustumaan vähän paremmin mustien elämään, tosin itärannikolla liberaalissa Bostonissa, emme syvässä etelässä. Asuimme Dorchesterissa, lähinnä mustien alueella, jota pidettiin huonomaineisena. Kadut muistuttivat suomalaista sukulaistamme ajasta jolloin hän asui Afrikassa. Itselleni tuli mieleen mielikuvat Karibian saarilta.
Kävimme lähinnä kahdessa seurakunnassa, toinen oli aidosti "monivärinen," moni oli musta. Toinen seurakunta oli 99,99% musta. Vierailimme kodeissa, tutustuimme ihmisiin. Amerikan ajoilta olevista parhaista ystävistämme iso osa on mustia. Harvardkin piti huolen siitä että rotukysymykset nousivat esille. Rotu määrittelee Amerikassa ihmisen elämää hyvin paljon eivätkä menneiden vuosisatojen ja vuosikymmenien haavat ole vielä parantuneet. Mielessäni on päivänselvää että se ketkä eniten kärsivät Katrinan tuhoista on rotukysymys.
Mutta kyllä Katrina muitakin ajatuksia nostaa esiin. Ensinnäkin New Orleansin sijainti. Kartasta katsomallakin jo huomaa että se sijaitsee vaarallisessa paikassa. Paikka, joka on lähellä merta, meren pinnan alapuolella, joen ja järven välissä ei vaikuta turvalliselta paikalta rakentaa kaupunki. Ei vaikka siellä olisi kuinka hyvää musiikkia ja ruokaa.
Miksi ihmiset eivät sitten lähteneet pois sieltä vaikka kehoitettiin? Arveluja on esitetty erilaisia ja köyhyys on varmasti yksi erittäin merkittävä syy. Ei ole sattumaa että paljon nimenomaan köyhiä oli kaupungissa jäljellä.
Tunnistan omassa mielessäni yhdeksi syyksi myös turtumisen. Amerikassa on yleensä useita hurrikaani- ja myrskyvaroituksia vuodessa. Myrskyjä tulee ja menee. Televisio dramatisoi ne etukäteen ja sitten siitä kuitenkin taas selvitään. Bostoniin saakka myrskyistä riitti yleensä vain rippeet. Kolmen vuoden aikana oli vain kaksi isompaa myrskyä ja silti niihin turtui. Ihminen turtuu varoituksiin ja tuudittautuu ajatukseen että selviää kyllä koska ennenkin on selvinnyt.
Ihminen järkeilee paljon ja on niin usein väärässä. Rakennetaan vaan meren pinnan alapuolelle. Kyllä suojavallit pitävät ja turvatoimet riittävät. Taloni on kestänyt edellisetkin myrskyt. On hankalampaa lähteä kuin jäädä kotiin. No hätää.
Juhana Lepoluoto mainitsee Keskisuomalaisessa kuinka vuonna 2000 hätätilahallintovirasto arvioi kolme todennäköisintä katastrofia USA:ssa (2.9.2005, s. 13). Yksi niistä oli New Orleansin tulvapatojen pettäminen. Ryhdyttiinkö sen tähden erityistoimenpiteisiin? Ei. Esimerkiksi Bushin hallinto on leikannut määrärahoja enemmän kuin koskaan aikaisemmin on tehty. (Kaksi muuta arvioitua uhkaa olivat laaja terrori-isku New Yorkiin ja suuri määnjäristys San Franciscossa. Eli kaksi kolmesta uhasta on jo toteutunut.)
En voi olla ajattelematta, että tulisikohan Raamatun varoitukset, joita on toitotettu jo useiden tuhansien vuosien ajan sittenkin ottaa vakavasti? Se, että jotain ei ole koskaan tapahtunut, ei tarkoita etteikö niin voisi käydä. Asiallinen varoitus on rakkautta. Katrinasta varoitettiin ja evankuointikäsky oli annettu. Entä jos ei olisi, millaista tuho olisi silloin ollut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti